Miten otetaan uusi kaupunki haltuun? Tietysti polkupyörällä. Heti Berliiniin saavuttuani ryhdyin etsimään itselleni edullista ja toimivaa polkupyörää.

Päätin liittyä naapurustomme kierrätysryhmään. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei Saksassa. Ryhmään päästäkseen hakijan tulee todistaa asuvansa oikeassa korttelissa. Tämä onnistuu kotiin tilattavan postikortin avulla. Kyllä, postikortin! Odottelin pari päivää. Sain kortin postilaatikkooni ja kortissa olevan koodin avulla pääsin uusien kotikulmien kierrätysmarkkinoille.

Mukavaa, että olemme naapureita! Tämä postikortti avasi minulle tien kaupunginosan kierrätysryhmään.

Ennen muuttoamme Berliiniin tiedossani oli, että Saksassa digitalisaatio ei ole yhtä pitkällä kuin Suomessa. Silti arjen analogisuus ja tietynlainen vanhanaikaisuus on yllättänyt. Kadunvarsilla näkyy pieniä erikoisliikkeitä, parfymerioita, leipomoita ja lihakauppoja. Läheisessä korttelissa on jopa vesisänkykauppa! Kauppaa tehdään yleisesti käteisellä. Papereita allekirjoitetaan ja leimasinta käytetään. Printteriä tarvitsee viikoittain. Lankapuhelin on yhä tarpeellinen kapine. Netti on paikoin kehno. 4G katkeilee jopa Berliinin keskustassa.

Kokeneemmat Berliinin-asujat neuvoivat meitä pitämään kiinni suomalaisesta puhelinnumerosta. Hinta on halvempi ja data riittää paremmin kuin saksalaisessa liittymässä.

Opin telealalla toimivalta ystävältäni, että rajattomat datapaketit ovat pitkään olleet pohjoismainen erikoisuus. Suomessa useimmat ovat tottuneet käyttämään mobiilidataa huolettomasti missä vain, täällä Saksassa data on vielä kortilla.

Vanhanaikaisuus on myös viehättävää. Luuri ei ole kasvanut ihmisten käteen samalla tavalla kuin Suomessa. Sen aistii kahviloissa, kaduilla, torilla, kaikkialla. Arkihavaintoni on, että ihmiset ovat enemmän läsnä.

Lasten kännykän käyttöön suhtaudutaan paljon tiukemmin kuin Suomessa. Koululta tulee muistutuksia sovellusten ikärajoista ja ruutuajasta.

Rajoitetulla mobiilidatalla on väistämättä vaikutusta myös saksalaisten mediankäyttötottumuksiin. Tähän palaan varmasti tulevina kuukausina opinnoissani Freie Universitätissä.

Mutta miten kävi polkupyöräni kanssa? Sain pyörän, mutta en kierrätysryhmästä enkä edes kiertävältä polkupyöräkirpputorilta.

Naapurini vinkistä löysin Berliinissä toimivan start-upin, joka vuokraa käytettyjä pyöriä leasing-sopimuksella. Maksan 18 euroa kuussa ja saan sillä kunnollisen pyörän, vakuutuksen ja mahdolliset huollot. Kaikki toimii sulavasti verkossa.

Silloin kun emme jaksa pyöräillä, nappaamme kadulta yhteiskäyttöisen sähköauton, joka avautuu puhelimen sovelluksella. Yhteisautoja löytyy joka kadun kulmasta. Parhaillaan odotamme sohvalla verkkokaupan ruokatilausta. Digitaalisuus tulee Berliiniinkin.

Pyöräni on hankittu kuukausivuokrasopimuksella. Maksan vuokraa, johon sisältyvät pyörän vakuutus ja mahdolliset huollot.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• 43 havaintoa Berliinistä - 27.10.2022
• Oodi Berliinin puille - 13.07.2022
• Hajahuomioita saksalaisesta mediasta - 13.06.2022
• Dönerkioskit, trendikuppilat ja hummustaivaat kukoistavat Berliinissä maailman kriiseistä huolimatta - 03.05.2022
• Kirjoja, tv-sarjoja ja elokuvia Berliini-nälkään - 21.03.2022
• Amerika liebt Berlin - 09.02.2022
• Berliini on litteä kuin pannukakku ja siksi siitä voisi tulla maailmanluokan pyöräilykaupunki - 13.01.2022
• Tauti on kamala mutta vielä kamalampaa on meihin pesiytynyt pelko - 13.12.2021