Ensisilmäyksellä saksalainen mediamaisema vaikuttaa aikamatkalta kymmenen vuoden taakse. Alkuvuodesta tilasin koeluontoisesti aamun lehteä, mutta Berliinin-kotimme keittiönpöydän rajat tulivat nopeasti vastaan. Broadsheet tuntui vaikealta ja vanhanaikaiselta. Vanhanaikaista ei ollut pelkästään muoto. Näkökulmittaminen oli jäänyt tekemättä, jutuista paistoi läpi norsunluutorniajattelu. Lopetin tilauksen kahden viikon koeajan jälkeen.

(Tähän väliin tärkeä vastuuvapauslauseke: saksan kielen taitoni on edelleen vajavaista. En lue kaikkia juttuja, tekstimassa uuvuttaa. Tietenkin saksalaisissa lehdissä julkaistaan paljon oivaltavaa, tarkkanäköistä ja korkealaatuista journalismia.)

Samaa norsunluutornitunnelmaa olen kokenut mediavierailuillamme, joita olemme tehneet stipendiaattiryhmämme kanssa. Eräässä isossa saksalaisessa sanomalehdessä pääsimme seuraamaan aamun ns. pomokokousta. Paikalla oli seitsemän miestä ja yksi nainen, joka ei sanonut sanaakaan. Toimituksen seinän peitti valotaulu, jossa arvioitiin edellisen päivän onnistumisia. Valotaululle oli heijastettu kuvia printtilehden sivuista. Lehden tilaajien keski-ikä on jo ylittänyt seitsemänkymmenen. Kysyin, huolettaako tulevaisuus ja minkä verran toimituksessa puhutaan nuoremmista kohderyhmistä. Ei huoleta ja suuntaa ei muuteta, tilaajat ovat tärkeä kohderyhmämme ja teemme lehteä heille, kuului vastaus. Toimituksessa seurataan kyllä dataa, dashboardit ovat käytössä ja käytävän päästä löytyi nuori nainen, joka julkaisi vaalien aikaan TikTok-sisältöä nuorille, mutta kokonaisuutena vaikutti siltä, että tässä talossa ollaan vielä tiukasti kiinni paperissa ja että digitaalinen transformaatio on vielä edessäpäin.

Ei Saksassakaan tietenkään missään umpiossa eletä. Varakkaat mediajätit ovat panostaneet huimia summia digiin ja mediankuluttajien käytöksessäkin näkyy jo muutosta. Itse olen tykästynyt konservatiivisena pidetyn Frankfurter Allgemeine Zeitungin mobiilisovellukseen, joka perustuu vahvoihin kuviin ja selkeään uutishierarkiaan. Mutta vaikka itse sovellus on raikas, sisältö näyttäytyy yksiulotteisena ja elitistisenä. Huvittelen usein kyseisen applikaation kanssa ja arvuuttelen, kuinka kauan saan selata näkymää ennen kuin vastaan tulee ensimmäinen nainen. Tämän kirjoituksen kuviin valikoitunut päivä on tyypillinen. Naisia ei juuri pääuutisten kategoriassa näy. Ilmiö on saksalaisessa yhteiskunnassa laaja. Diversiteettikysymyksille hymähdellään. Ongelma ehkä joissakin piireissä tunnistetaan, mutta tuntuu siltä, että todellisia toimia median moninaisuuden parantamiseksi ei ole tehty.

Frankfurter Allgemeine Zeitung mobiilissa: ensimmäiset kahdeksan näkymää 7.6.2022.

Palataan vielä Frankfurter Allgemeinen hyvin kuratoituun mobiilisovellukseen. Yksi erikoinen juttumuoto, johon olen sovelluksessa kiinnittänyt huomiota ja joka kertoo jotain saksalaisesta mediamaisemasta, on analyysi edellisen illan tv-debatista. Televisiossa politiikan keskusteluohjelmia on liki joka illalle. Nämä korkean profiilin talk-showt ovat selkeästi suuren rahan tuotantoja, useimmat yli tunnin mittaisia, huolellisesti taustoitettuja ja niitä vetävät nimekkäät juontajat. Ja mikäpä ohjelmiin panostaessa, sillä yleisöä on. Saksalaiset katsovat edelleen lineaarista televisiota keskimäärin 3,5 tuntia* päivässä. Peräti 69 prosenttia saksalaisista pitää televisiota tärkeimpänä uutislähteenään.

Maybrit Illner vetää omalla nimellään kulkevaa poliittista talk-showta ZDF-kanavalla viikoittain. Kuvakaappaus ZDF:n Mediathekistä.

Lopputyöni Berliinin Freie Universitätin stipendiaattiohjelmassa käsittelee media-alan startup-yritysten menestyksen avaimia. Jututtamani nuoret saksalaiset tekijät puhuvat suoraan: median kriisi ei ole vielä Saksassa alkanutkaan ja lehtikuolemia tullaan näkemään laajasti seuraavien viiden vuoden aikana. Siirtyminen digiin ei ole edennyt niin kuin sen olisi pitänyt.

Kriisi tarjoaa myös mahdollisuuksia. Vaikka uudet yrittäjät olivat joutuneet toden teolla ponnistelemaan löytääkseen paikkansa saksalaisessa mediakentässä, he kaikki tuntuivat suhtautuvan toiveikkaasti tulevaisuuteen ja tulevaan murrokseen. Saksankielinen kielialue on 100 miljoonan ihmisen markkina, nerokkaille journalistisille tuotteille löytyy kyllä ostajia.

Lehtitelineet ovat Berliinissä edelleen yleinen näky. Tämä kuva on Prenzlauer Bergin kaupunginosasta, Kollwitzstrasselta.

* Suomessa sama luku on 2,7 tuntia päivässä. Lähde: Average time spent watching television daily in European countries in 2019 (in minutes) https://www.statista.com/statistics/422719/tv-daily-viewing-time-europe/

Lähteet:

Average time spent watching television daily in European countries in 2019 (in minutes) https://www.statista.com/statistics/422719/tv-daily-viewing-time-europe/

Reuters Institute Digital News Report 2021 https://reutersinstitute.politics.ox.ac.uk/digital-news-report/2021/germany

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• 43 havaintoa Berliinistä - 27.10.2022
• Oodi Berliinin puille - 13.07.2022
• Dönerkioskit, trendikuppilat ja hummustaivaat kukoistavat Berliinissä maailman kriiseistä huolimatta - 03.05.2022
• Kirjoja, tv-sarjoja ja elokuvia Berliini-nälkään - 21.03.2022
• Amerika liebt Berlin - 09.02.2022
• Berliini on litteä kuin pannukakku ja siksi siitä voisi tulla maailmanluokan pyöräilykaupunki - 13.01.2022
• Tauti on kamala mutta vielä kamalampaa on meihin pesiytynyt pelko - 13.12.2021
• 80-luku soitti ja halusi lankapuhelimensa takaisin - Saksan digitalisaation jälkeenjääneisyys yllättää ja naurattaa - 15.10.2021