Opintoni ovat paitsi lukemista, kirjoittamista, kuvaamista ja editoimista, myös tiedonhankintaa, todisteiden koostamista ja tutkimusraporttien tekemistä sekä koodaamista.

Jotta tänne muuttavilla olisi piirun verran helpompaa tulevaisuudessa. Ehkä.

Mieleni heilahtelee halustani jäädä Wieniin helpotukseen siitä, että pääsen takaisin Suomeen. Lisäksi epäilen omia tulevaisuudenkuviani. Ajattelen tässä ja nyt niin ja näin, koska olen täällä, hautautuneena lehdistönvapaus-kiemuraan. Olen mielestäni onnistunut ja sopeutunut. Mutta onkohan työjälkeni tarpeeksi vankkaa? Tai onko arkinen elämäni edes kestävällä pohjalla, jos joutuisin asumaan täällä esimerkiksi vuoden?

Tiedän, että työpanostani arvostetaan, ja ihmiset odottavat, mitä artikkeleistani tulee.

Yliopistokurssit ovat alkaneet, uusi asuinseutu alkaa olla tuttua, ja Berliinin syyssäät jo vääjäämätöntä todellisuutta.

Työ itsessään on vaativaa, mutta olen entistä enemmän vakuuttuneempi siitä, että työ jota teen on tärkeää, ja ne arvot joita IPI edustaa, ovat mitä syvällisimmin omia arvojani.