Vapaa-aika Wienissä on tarjonnut hieman yllättäen luontoelämyksiä ja työ IPIssä vähemmän yllättäen aitiopaikan lehdistönvapauteen. Se tuntuu olevan murenemaan päin.
Kuljen raportointimatkoilla viivojen ympärillä ja niitä pitkin. Näissä viivoissa on jotain niin käsittämätöntä, että aion ajatella niitä läpi syksyn.
Alexandra Zayaksen luennolla saimme neuvon tutkivien juttujen löytämiseen: on etsittävä ruumis. Tässä tapauksessa ruumis voi olla kirjaimellinen tai kuvaannollinen. Sillä tarkoitetaan yksittäistä tapausta, joka paljastaa systeemin epäonnistumisen. Pahimmillaan joku on kuollut, mutta kyse voi olla myös muunlaatuisesta vääryydestä.
On ollut uskomaton etuoikeus saada opiskella University of Southern Californiassa, astua vuodeksi sivuun päivätöistä ja uutisten täyttämästä arjesta. On voinut palata perusasioiden äärelle miettimään, mitä hyvä journalismi tässä ajassa on.
En tule enää koskaan pitämään lehdistönvapautta ja toimittajien turvallisuutta itsestäänselvyytenä. Opin arvostamaan Suomen lehdistönvapautta entistä enemmän mutta samalla tunnistamaan myös sen kehityskohteita.
Otsikoin lopputyöni ”Paikallispomon pelikirjaksi”, englanniksi ”Go Local, Go Digital – Strategy Playbook. A practical guide for editors-in-chief and newsroom leadership”. Tein sen ohjeeksi itselleni tai kenelle tahansa journalistiselle pomolle uuden strategian jalkauttamiseen.





