Waymot ovat suomalaiselle mieluisa kulkumuoto: ei kuljettajaa, ei small talkia. Ubereiden tapaan sovelluksella tilattavat robottiautot ovat Los Angelesissa tuiki tavallisia ja lipuvat liikenteen mukana sulassa sovussa. Liikenneruuhkissa niiden kaistojenvaihtoja seurattuani olen todennut, että ne ovat usein ennakoinnin suhteen ihmiskuljettajia viisaampia, tukkien vähemmän risteyksiä.

Kotinaapurustossani Santa Monicassa uteliaisuus johdatti minut myös muutamaksi kuukaudeksi tekoälykuntosalille. Puhelinsovellus luo saliohjelman oman lähtötason ja tavoitteiden mukaisesti. Laitteet säätävät painot ja asetukset sopiviksi ranneketta vilauttamalla, ja itse treeni on pelillistetty. Jalkaprässiä pumpatessa oikeaan tahtiin pallo etenee ylös ja alas radallaan. Omaa edistystä voi seurata – kuinkas muutenkaan – tekoälyavusteisilla kehonkoostumus-, voima- ja kuntomittauksilla.

Waymojen latausparkkipaikka sijaitsee muutaman kilometrin päässä kotoani, joten robottiautoja näkyy liikenteessä paljon. Vauhdilla kasvanut yhtiö aikoo laajentua kansainvälisille markkinoille tänä vuonna. Ensimmäiset ulkomaiset osoitteet ovat Lontoo ja Tokio.

Edellä vain pari esimerkkiä siitä, miten Kalifornian tekoälybuumi näkyy ja tuntuu arjessa. Alkuvuodesta vietin viikon San Franciscossa, jossa eri teknologiayhtiöiden mainosten määrä oli jo absurdia: välillä tuntui kuin olisi tipahtanut keskelle Black Mirror -jaksoa. En ole varma, ovatko vain omat tuntosarveni nyt herkemmät kaiken tekoälyaiheisen suhteen, mutta Los Angelesinkin mainostauluille tuntuu ilmestyneen yhä enemmän tekoälykuvastoa elokuvatähtien rinnalle. Sosiaalisessa mediassa Clauden valmistaja Anthropic mainostaa nyt isolla volyymilla, yrittäen hyödyntää Pentagon-kohusta saatua nostetta. Kehitys on nyt niin hurjaa, että alalla työskentelevät ennakoivat tulevaisuutta lähinnä kuukausien sykleissä.

San Franciscossa tekoälybuumi ei voi jäädä huomaamatta.

Alkuvuodesta USC:n yhteistyö OpenAI:n kanssa johti siihen, että kaikki opiskelijat saivat ChatGPT:n maksullisen Plus-version käyttöönsä. Professorit eivät juuri enää varoittele tekoälyn vaaroista, vaan osa pikemminkin kannustaa sen käyttöön. Opiskelijoiden uskotaan ymmärtävän, että teksti kirjoitetaan itse, mutta tekoälyä voi ja kannattaa käyttää tiedonhankinnan ja ideoiden hiomisen työkaluna. Yksi omista kokeiluistani on ollut Custom GPT -työkalu FOIA-pyyntöjen eli liittovaltion asiakirjojen tietopyyntöjen ideointiin ja kirjoittamiseen osana OSINT-kurssin tehtävää, joka liittyi julkisiin asiakirjoihin. Työkalu löytää madonreiät, joilla pyynnöstä saatetaan kieltäytyä, tekee lisäehdotuksia ja korjaa kieltä viranomaisjargoniin sopivaksi, täydentäen rutiininomaiset aloitukset ja lopetukset.

Kevätlukukauden olen ollut mukana ensi kertaa järjestettävällä ”Creating with AI: Multimedia Tools for Journalism” -kurssilla. Jo ensimmäisellä luennolla todettiin: ”Only way to keep AI from taking your job is to use AI to do your job better.” En ole vielä vakuuttunut siitä, että tekoäly toimittajan korvaisi, mutta käteviä työkaluja olen saanut jo matkaani. Päädyin kurssille myös siksi, että haluan kyetä arvioimaan kriittisesti tekoälyä silloinkin, kun se kehittyy hurjan eteväksi. Se onnistuu vain ymmärtämällä sen toimintamekanismit ja heikkoudet. Toisaalta on onni, että koodauskurssin kävin syksyllä. Jos olisin tiennyt, mitä nyt tiedän tekoälyavusteisesta vibekoodauksesta, en olisi ehkä ollut erityisen motivoitunut koodarioppilas.

Yliopiston ja OpenAI:n yhteistyö on kirvoittanut myös kritiikkiä, esimerkiksi hankkeen rahoituksesta. Syksyllä yliopisto irtisanoi ja lomautti henkilöstöä.

Kurssilla olemme käyneet läpi eri työkaluja esimerkiksi tiedon ja datan hallintaan, somemateriaalin editointiin, tekstin editointiin ja tekoälygeneroidun materiaalin ja deepfake-kuvien ja videoiden tunnistamiseen. Lisäksi on hiottu parempia prompteja, testailtu eri tekoäly-yhtiöiden tuotteiden eroja ja rakennettu omia GPT-työkaluja. Jatkuvasti läsnä on tietysti kysymys tekoälyn eettisestä käytöstä uutishuoneissa ja siitä, kuinka se tulisi sanoittaa. Paradoksaalisesti yleisö – täysin aiheellisesti – toivoo läpinäkyvyyttä tekoälyn käytöstä journalismissa, mutta samanaikaisesti luottamus mediaan laskee, jos tekoälyä on apuna käytetty ja se on jutun yhteydessä kerrottu. Tällä hetkellä mediatutkimuksissa keskitytään paljon siihen, miten yleisö tekoälyn käyttöön suhtautuu. Eräs kurssillamme vieraillut asiantuntija piti sitä resurssien hukkaamisena: tekoäly tulee osaksi journalismin työprosesseja, ajatteli yleisö siitä mitä hyvänsä.

Vieraspuhujista mieleen ovat tähän mennessä jääneet erityisesti CNN:n tekoälyinnovaatioista vastaava tuottaja ja New York Timesin immateriaalioikeuden asianajaja. Kumpikin keskustelu käytiin off the record, mutta New York Timesin oikeusjutusta OpenAI:ta vastaan on kirjoitettu suomalaismedioissakin. NYT haastoi tekoäly-yhtiön, koska se on käyttänyt toimittajien artikkeleita kielimalliensa kouluttamiseen ja tarjoilee maksumuurin taakse sijoitettuja sisältöjä käytännössä ilmaiseksi. Oikeusjutun lopputulema voi vaikuttaa journalismiin hyvinkin laajalti ja erityisesti pieniin mediayhtiöihin, joilla ei ole varaa lähteä taistelemaan oikeudessa teknologiajättejä vastaan. Samaan aikaan Associated Press – joka on muutenkin käyttänyt tekoälytyökaluja uutistyössä jo vuodesta 2014 – tekee yhteistyötä OpenAI:n kanssa.

Mutta on vierailla ollut journalisteille valoisampiakin näkemyksiä. Tekoäly kykenee hyödyntämään ainoastaan jo verkossa elävää tietoa. Niin kauan, kun tekoäly ei pysty singahtamaan kentälle, etsimään silminnäkijöitä paikan päällä tai esittämään tiukkoja, relevantteja kysymyksiä vastahakoiselle haastateltavalle, nämä taidot hallitsevalla toimittajalla ei ole tulevaisuudessakaan hätää. Uuden tiedon, siis uutisvoittojen hankkiminen on jatkossakin ihmisten työtä.

Samalla kun tekoälyn säätely ei millään pysy tekoälykuvien ja deepfake-videoiden kehityksen tahdissa, haluan toivoa, että edes jokunen ihminen havahtuisi myös huomaamaan verifioidun tiedon ja journalismin tärkeyden tässä ajassa. Kun Elon Musk jakaa tekoälyn tekemiä kuvia ja videoita iloitsevista venezuelalaisista Maduron pidätyksen jälkeen, mediassa ei niitä näy yksinkertaisesta syystä: kuvien hetkiä ei koskaan tapahtunut. Toisaalta tahdon uskoa myös, että nyt elämme jonkinlaista murrosvaihdetta, ja että säätely ja tunnistustyökalut pääsevät vielä samalle viivalle kaiken tekaistun kuva- ja videomateriaalin kanssa.

Totta kai tekoäly tulee muuttamaan työtapoja uutishuoneissa, mutta ehkä myös positiivisesti. Esimerkiksi pieni norjalainen uutishuone iTromsø toi toimitukseen datajournalismityökalun, joka auttaa etsimään uutisaiheita isosta määrästä kunnan dataa. Se vapautti pienen toimituksen käsipareja. Kun tekoäly auttaa tunnistamaan uutisia ja vastaamaan siihen, mitä tapahtuu, toimittajat voivat keskittyä etsimään vastauksia ja selittämään, miksi jokin tapahtuu. Vastaavia on toki jo käytössä suomalaistoimituksissakin. Tekoäly voisi tulla avuksi myös uutisjuttujen versioinnissa eri alustoille, mikä nykyisin voi viedä tarpeettoman paljon aikaa itse raportoinnilta.

Elokuvakoululla Sophia-robotti veti meditaatiotuokioita. Yliopisto on tarjonnut tekoälykursseja myös elokuvantekijöille avuksi luovuuden ja teknologian yhdistämiseen.

Jaan vielä pari hyödyllistä resurssia tekoälystä kiinnostuneelle toimittajalle. Poynter-instituutilla on erinomainen tietopankki tekoälyn vastuullisesta käytöstä toimituksissa. The Media Copilot puolestaan on mielenkiintoinen podcast tekoälystä journalismissa. Odotan uteliaana myös pian ensi-iltaan tulevaa dokumenttia The AI Doc: Or How I Became an Apocaloptimist, joka on ainakin omassa filtterikuplassani saanut rutkasti huomiota jo ennen julkaisua. Etenkin kiinnostaa, miten jatkuvassa muutoksessa oleva teknologia on onnistuttu paketoimaan dokumentiksi, joka toivottavasti tuntuu relevantilta vielä vuosienkin päästä.

Lopuksi vielä täsmennän kaiken varalta, että tämä teksti on alusta loppuun ihmisen ideoima, kirjoittama ja editoima. Itselleni tekoälyn käyttö apuvälineenä on luontevinta silloin, kun ajatusprosessi, lähdemateriaali ja lopputuote on englanniksi. En ollut aikoihin kokeillut mitään tekoälysovelluksia muilla kielillä, kunnes hiljattain huvikseni testasin Google NotebookLM:n podcast-ominaisuutta suomeksi. Olin aidosti hämmästynyt, kuinka hyvää suomea tekoälyhostit keskenään jo puhuvat, kyeten avaamaan melko monimutkaistakin sanastoa englanninkielisistä akateemisista lähteistä kääntäen. Satunnaisia lipsahduksia tapahtuu lähinnä verbintaivutuksissa. Tapa, jolla kaksi ”ihmistä” keskustelee ja kommentoi ”luontevasti” aiheita hämmästyksestä huudahdellen on tosin hitusen koomista.

Joka viikko joku tuo illallisen kaikille uskontojournalismin kurssilla. Laskiaisviikon jälkimainingeissa jälkiruokavalintani oli selvä, kun oma vuoroni koitti. Laskiaispullat olivat hitti, vaikka itse sanonkin

.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Paljonko maksaisit kävelystä metsässä? - 29.01.2026
• Syksy salapoliisina: sotarikollisten ja asiakirjojen jäljillä - 16.12.2025
• Maahanmuutto kuumensi Los Angelesin kesän - 25.08.2025