S-Bahnissa vanhempi nainen ihmetteli, miksi puolisoni ja minä seisoimme ja lapset istuivat — eikä toisinpäin. Eikö lapsilla ole tapoja? Selitin, että poikien ensimmäinen päivä berliiniläisessä koulussa oli juuri päättynyt. “Tulivatko he Berliiniin kouluun? Suomesta?!” Syy istumiselle oli kuulemma riittävän hyvä.

Yliopistokurssit ovat alkaneet, uusi asuinseutu alkaa olla tuttua, ja Berliinin syyssäät jo vääjäämätöntä todellisuutta.

Onko muita suomalaisia ja pohjoismaalaisia taideteoksia vieläkin Ukrainassa?

Kevät jotenkin korostaa mielestäni Berliinin tärkeintä ominaisuutta. Tässä kaupungissa on tilaa kaikelle ja kaikille.

Klassinen brechtiläinen temppu – suora puhuminen yleisölle –  palvelee täällä tehtäväänsä (aitoa saksalaista käytännöllisyyttä!).