Terveisiä sateisesta Berliinistä. Koska viimeiset kaksi blogikirjoitustani ovat koskeneet enemmänkin Berliinin arkea, kerron hiukan tarkemmin tutkimustyöstäni. Fellowship-jakson aikana valmistelemani projekti kulkee käsi kädessä väitöskirjani kanssa.

Olen väitöskirjaani varten kirjoittanut kolme artikkelia podcastien yhteisöistä, niiden muodostumisesta ja vahvistamisesta. Mikäli luet tästä aiheesta nyt ensimmäistä kertaa, saatat pohtia, että eihän podcastien ympärillä juurikaan yhteisöjä ole. Olet tässä erittäin oikeassa. Verrattuna perinteisiin radiolähetyksiin on podcastien kyky luoda yhteisöjä todella heikko — ja juuri tässä on tutkimukseni ydin. Koska erityisesti nuorten audiokulutus keskittyy radion sijasta enemmän ennalta tallennettuihin sisältöihin, on fokus siirtymässä podcasteihin ja muuhun ennaltatallennettuun sisältöön maailmanlaajuisesti. Miten rakentaa yhteisöjä tilanteessa, missä yleisö ei ole samanaikaisesti läsnä?

Ensimmäinen artikkelini käsitteli podcastien luomaa yhteisöllisyyden tunnetta sekä kuutta elementtiä, jotka tuota tunnetta erityisesti vahvistavat. Toista artikkeliani varten kuuntelin 81 podcastia ja kartoitin viisi tasoa, joilla yleisö voi podcasteissa kuulua ja olla mukana. Ja parhaillaan tarkastettavana olevassa kolmannessa artikkelissani tutkin haastattelujen avulla niitä kuuntelijoiden kokemuksia, jotka vahvistavat halua rakentaa näitä yhteisöjä ja kuulua niihin. Fellowship-jaksoni aikana kirjoitan yhteenvedon näistä kolmesta artikkelista ja niiden löydöksistä.

Vaikka työ on vielä vaiheessa, löydökset ovat kiinnostaneet Euroopan laajuisesti mediayhtiöitä ja podcast-hosteja jo nyt. Deutsche Welle teki aiheesta haastattelun lähes heti Saksaan saavuttuani, Freie Universität pyysi pientä luentosarjaa aiheesta nyt tulevalle lukukaudelle ja EBU:n jäsenyhtiöt ovat toivoneet presentaatioita omille tuotantotiimeilleen. Alla muutama ydinlöydös, jotka nousevat tutkimuksessa jatkuvasti esille.

Osallistuminen on valtaa

Mediasisältöjen yhteydessä osallistuminen käsitetään usein vain yksinkertaisena interaktiona: “Klikkaa peukkua jos olet samaa mieltä”. Oikea osallistuminen kuitenkin mahdollistaa sisällön muuttumisen interaktion myötä. Jos halutaan rakentaa vahvoja yhteisöjä, on yleisölle annettava valtaa. Hauska ajatusleikki onkin, millainen lempiohjelmasi tai -podcastisi olisi, jos yleisö saisi päättää sen suhteen ihan kaiken? Vaikka tällainen tuskin toteutuisi, se antaa mahdollisuuden ajatella sisältöjä näkökulmasta, joka muuten ei ehkä tulisi mieleen.

Tärkein kuuntelijakokemus on autenttisuus

Jos yleisö halutaan saada osallistumaan, täytyy yksittäisille kuuntelijoille välittyä autenttisuuden tunne. Autenttisuus luo pohjan, jonka päälle rakentuu osallistuminen, parasosiaalisuus ja lopulta myös yhteisön sisäinen vuorovaikutus. Suurinta myrkkyä autenttisuuden tunteelle on, jos kuulija kokee, että hänelle myydään jotakin kuuntelukokemuksen varjolla. Tästä näkökulmasta kaupalliset yhteistyöt ja mainokset ovat erityisen haastavia yhteisön rakentumista ajatellen.

Yhteisöä ei voi mitata numeroin

Monesti intensiivisimmät yhteisöt ovat pieniä. Podcastilla saattaa olla useita pieniä yhteisöjä, joissa vuorovaikutus on täysin omaa luokkaansa. Puhun tutkimuksessani, että podcastit ovat transcommunal media. Media, jossa meemit, tarinat, ihmiset ja viestit ylittävät monesti yhteisöjen rajat ja synnyttävät uusia merkityksiä ja parhaimmillaan jopa uusia yhteisöjä. Kokonaan tutkimukseni ulkopuolinen, mutta tärkeä kysymys onkin, miten mitata podcastien ja mediatuotteiden merkityksellisyyttä.

Kun olen esitellyt tutkimusta media-ammattilaisille, lähes poikkeuksetta joku kysyy, tarkoittaako tämä, että kaikkien podcastien tulisi olla yhteisöllisiä. Vastaus on, että ei missään tapauksessa — eivätkä yhteisölliset elementit edes sovi kaikkiin podcasteihin. Mutta niin kasvun kuin merkityksellisyydenkin näkökulmasta yhteisöllisyydestä on silti ehdottomasti apua.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Terveisiä lumisesta Berliinistä! - 08.01.2026
• Uuden äärellä Berliinissä - 03.11.2025