Lukukaudesta on jäljellä vajaa kuukausi, kalenterissa on projektin viimeistelyä ja viimeisiä yhteisiä tapaamisia opiskelijakollegoiden kanssa. Jos joillakin kursseilla näkyy ehkä väljempää tahtia kohti kesälomaa, on saksan kurssi juuri niin perinteinen kuin voi odottaakin. Viimeinen iso koe järjestetään päivä ennen kesälomia, ja ennen sitä pienempiä kielikokeita on vielä kolme.

Kesälukukauden parasta antia ovat olleet ekskursiot, joista kaksi huikeinta ovat vieneet meidät tutustumaan lähihistoriaan, muurin jakamaan Saksaan ja erityisesti Stasiin. Näitä retkiä suunnitellessa oli hienosti otettu huomioon, että osalla tietoa on varmasti jo entuudestaan, onhan osa ohjelman opiskelijoista saksalaisia.

Perinteisten turistikierrosten sijasta meille tarjoutui tilaisuus tutustua muun muassa Stasin entisessä päämajassa sijaitseviin Stasin arkistojen osiin, joihin yleisöllä ei ole normaalisti pääsyä. Kierros oli pysäyttävä: Stasin toiminnan järjestelmällisyys ja laajuus avautui arkistoissa selvästi myös paikallisille aivan uudella tavalla. Stereotyyppinen kuva järjestelmällisistä saksalaisista näyttäytyy tässä kontekstissa ahdistavana — teollisen mittakaavan pilkuntarkassa vakoilukoneistossa on jotain samaa kuin koneistossa, joka maksimoi vähemmistöjen kurjuutta toisen maailmansodan aikana.

Ohjelmassa oli kuitenkin paria viikkoa myöhemmin sukellus vielä syvemmälle. Tapasimme Nordbahnhofin kupeessa olevan muurimuistomerkin luona Peter Keupin, itä-saksalaisen historioitsijan, joka oli istunut vankilassa epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen ja jonka veli oli paljastunut Stasin vakoojaksi.

Katsoimme yhdessä Peteristä tehdyn dokumentin “The Spies Among Us”. Tilanne oli epätodellinen — vaikka jo muistomerkillä kuullut tarinat olivat pysäyttäviä niiden henkilökohtaisuuden vuoksi, oli dokumentin seuraaminen yhdessä sen päähenkilön kanssa todella tunteellinen kokemus. Dokumentin jälkeen osallistuimme vielä Q&A-sessioon, johon liittyi myös dokumentin ohjaaja videolinkillä New Hampshirestä.

“Spies Among Us” on yksi parhaita koskaan näkemiäni dokumentteja. Pienenä varoituksena tosin — sen traileri ei yllä lopputuotteen tasoon eikä onnistu antamaan täyttä kuvaa, kuinka hyvä sen tarina ja kuvaus on. Dokumentti ei myöskään ole vielä laajassa levityksessä — mutta jos elokuvajuhlilla tai muussa yhteydessä sen näkemiseen tarjoutuu mahdollisuus, suosittelen todella lämpimästi. Mikäli olet nähnyt “The Lives of Others” -elokuvan, tarjoaa dokumentti saman intensiteetin, mutta ilman fiktiota. Yksi dokumentin vaikuttavimmista hetkistä on ensimmäistä kertaa taltioidun kohtaamisen seuraaminen, kun entinen Stasi-upseeri ja vainojen uhri tapaavat.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Audiojournalismin, podcastien ja liveradion tulevaisuudesta - 06.05.2026
• Podcastien yhteisöistä - 03.03.2026
• Terveisiä lumisesta Berliinistä! - 08.01.2026
• Uuden äärellä Berliinissä - 03.11.2025