Moskovalainen opiskelukaverini kertoo valtavasta kotimaan matkailubuumista. Venäläisten matkailu ulkomaille on käynyt vaikeaksi. Oman maan helmet ovat nousseet uuteen arvoon. Ranskalainen ystäväni nyökyttelee, ulkomaiset matkakohteet arveluttavat, mutta onneksi kotimaassa riittää koluttavaa. Uzbekistanilainen toimittaja sanoo, että ennen kaveripiirissä haaveiltiin Pariisin matkoista, mutta ei enää.

Käpertyminen, sisäänpäin kääntyminen, jumitus, vieraan pelko. Kaikki tämä on levinnyt maailmalla nopeammin kuin itse tauti. Sen näkee myös täällä Berliinissä, se tulee läpi kaikista keskusteluista. Moskovalainen ystäväni sanoi osuvasti, että korona saanut meidät pelkäämään toisiamme.

Myönnän itsekin käpertyneeni. Päätös muuttaa ulkomaille pandemian keskellä ei ollut helppo. Olin ehtinyt olla vuoden pienissä ympyröissä. Koti tuntui turvasatamalta ja ulkomaailma uhkaavalta. Nyt olen iloinen siitä, että uskalsimme lähteä. Kokeminen on edelleen arvokas asia. On eri asia lukea surkeasta digi-infrasta kuin nähdä mies lukemassa printattuja sähköposteja metrossa. On eri asia lukea koronapassista kuin käyttää sitä päivittäin.

Teufelbergin vanha vakoilu- ja salakuuntelukeskus toimii tällä hetkellä jättimäisenä katutaidenäyttämönä.

Olen päässyt jo ensimmäisten viikkojen aikana tuulettamaan käsityksiäni niin monen teeman ympäriltä, että hengästyttää. Miltä Eurooppa näyttää kaksikymppisen moldovalaisen silmin? Mikä saa newyorkilaisen kiinteistökehittäjän jättämään kaiken taakseen ja muuttamaan Berliiniin? Mitä ajattelee kuusikymppinen berliiniläismuusikko pandemiasta? Kaikki nämä kohtaamiset ovat tuntuneet pieniltä ilotulituksilta hiljaisen kotitoimistovuoden jälkeen.

Täällä, kaukana kotoa myös Suomi näyttäytyy myös aivan uudessa valossa. Sekin on tuttua ajalta, jolloin vielä matkustettiin, mutta nyt Suomen etumatka esimerkiksi digitaalisuudessa tai ympäristöasioissa tuntuu vain kasvaneen. Suomi saa kaikkialla suitsutusta ainakin niiltä, jotka eivät ole enää jumissa jääkarhukliseissä.

Tajunnanräjäyttävää on myös ymmärtää, kuinka suuri ja monimuotoinen kaupunki Berliini oikeastaan on. Täällä on 70 korealaista ravintolaa, Helsingissä pari.

Pandemian alussa olin innoissani lentomatkailun vähentymisestä ja siitä, että suomalaiset löysivät kotimaan upeat kohteet. Nyt kun aikaa on kulunut eikä poikkeusajoille näy loppua, en olekaan enää ihan varma, onko kansainvälisen liikkumisen vähentyminen ollenkaan hyvä asia. Vuonna 1944 toisen maailmansodan jälkimainingeissa 52 maata sopi lentoliikenteen polttoaineen verovapaudesta. Ajatuksena oli edistää “ystävyyttä ja ymmärrystä maailman kansojen ja kansojen välillä”. Vaikka tuo päätös tuntuu nyt ympäristösyistä täysin käsittämättömältä, tässä tilanteessa ymmärrän entistä paremmin tuon sopimuksen idean. Seuraavaksi sen voisi vain ulottaa junamatkailuun.

En välttämättä toivo maanisen lentomatkustamisen paluuta. Toivon, ettemme kadota uteliaisuutta ja nälkää kokea uutta.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• 43 havaintoa Berliinistä - 27.10.2022
• Oodi Berliinin puille - 13.07.2022
• Hajahuomioita saksalaisesta mediasta - 13.06.2022
• Dönerkioskit, trendikuppilat ja hummustaivaat kukoistavat Berliinissä maailman kriiseistä huolimatta - 03.05.2022
• Kirjoja, tv-sarjoja ja elokuvia Berliini-nälkään - 21.03.2022
• Amerika liebt Berlin - 09.02.2022
• Berliini on litteä kuin pannukakku ja siksi siitä voisi tulla maailmanluokan pyöräilykaupunki - 13.01.2022
• 80-luku soitti ja halusi lankapuhelimensa takaisin - Saksan digitalisaation jälkeenjääneisyys yllättää ja naurattaa - 15.10.2021