Aamun lehden lukeminen Amerikassa hengästyttää. Paperisen Los Angeles Timesin, jonka tilasin heti saapumisemme jälkeen, jutut alkavat etusivulta, jatkuvat sisäsivuille ja ovat keskimäärin kaksi kertaa niin pitkiä kuin vastaavat Suomessa. Kuvia on niukasti, eikä jutuissa ole edes happea antavia kappaleenvaihtoja saati väliotsikoita. Myönnän, että printin lukeminen on vanhanaikaista, mutta olen halunnut pitää joistain rutiineista tiukasti kiinni. …

Syyskuussa koko IPI:n väkeä piti kiireisenä maailmankongressi, joka kokoaa vuosittain yhteen journalisteja, päätoimittajia ja muita media-alan ammattilaisia ympäri maailman. Tapahtuma järjestettiin hybridimuodossa eli sitä oli suurimmaksi osaksi mahdollista seurata myös netin välityksellä, mutta yhteensä 200 osallistujaa kokoontui paikan päällä Wienissä seuraamaan lukuisia mielenkiintoisia paneelikeskusteluja ja osallistuivat työpajoihin. Aiheet vaihtelivat lehdistönvapaudesta naistoimittajien häirintään ja journalismin rahoittamisesta …

Miten otetaan uusi kaupunki haltuun? Tietysti polkupyörällä. Heti Berliiniin saavuttuani ryhdyin etsimään itselleni edullista ja toimivaa polkupyörää. Päätin liittyä naapurustomme kierrätysryhmään. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei Saksassa. Ryhmään päästäkseen hakijan tulee todistaa asuvansa oikeassa korttelissa. Tämä onnistuu kotiin tilattavan postikortin avulla. Kyllä, postikortin! Odottelin pari päivää. Sain kortin postilaatikkooni ja kortissa olevan koodin avulla pääsin uusien …

Suomalaiset viestimet käyttävät hämmentävän vähän venäläisiä asiantuntijoita kommentoimaan Venäjän tapahtumia. Kielimuuri on tietysti este, mutta Venäjällä on paljon yliopistoja ja tutkimuslaitoksia, jotka toimivat englanniksi. Sellaisia ovat esimerkiksi Moskovan Carnegie-instituutti ja Pietarin Eurooppalainen yliopisto (jossa opiskelen tämän lukuvuoden). Tutkijat kirjoittavat artikkelinsa englanniksi siinä missä suomalaisetkin tutkijat. Varsinainen ongelma tuntuu usein palautuvan laiskaan mutta jatkuvasti toistuvaan analyysiin …

Uusin trendi Berliinissä: reilun kaupan biokokaiini. Näin otsikoi berliiniläinen tageszeitung juttunsa, jossa kerrottiin kokaiinin viihdekäyttäjä Pascalista ja biokokaiinikauppias Freddystä (taz 8.1.2013, nimet muutettu). Pascal työskentelee copywriterina, elää mielestään normaalia elämää, johon kuuluu silloin tällöin myös juhliminen. Sitä tehdään enemmän huumeiden kuin alkoholin voimalla.