Amerikkalaiset jutut uuvuttavat suomalaisen lukijan

21.10.2021
In: USC Annenberg Yleinen
Avatar photo

Hannu Kivimäki

Hannu Kivimäki opiskelee lukuvuoden 2021–2022 Los Angelesissa ja suorittaa USC Annenbergissa M.A. in Specialized Journalism -tutkinnon.

Aamun lehden lukeminen Amerikassa hengästyttää. Paperisen Los Angeles Timesin, jonka tilasin heti saapumisemme jälkeen, jutut alkavat etusivulta, jatkuvat sisäsivuille ja ovat keskimäärin kaksi kertaa niin pitkiä kuin vastaavat Suomessa. Kuvia on niukasti, eikä jutuissa ole edes happea antavia kappaleenvaihtoja saati väliotsikoita.

Myönnän, että printin lukeminen on vanhanaikaista, mutta olen halunnut pitää joistain rutiineista tiukasti kiinni. Olemme kerrostalomme ainoita, joille kannetaan paperilehti aamuisin ovelle.

Usein lukeminen jää kesken, kun ei vain jaksa loppuun saakka. Ja yhtä pitkiä ja harmaita jutut ovat yleensä verkossakin. Toki poikkeuksiakin on. Joskus juttu on äärimmäisen kiinnostava ja kantaa lukijansa viimeiseen pisteeseen saakka. Mutta jo ensimmäisen lukemani lehden jälkeen tuumailin, miksi jutut ovat niin tolkuttoman pitkiä.

Yksi syy on mitä todennäköisimmin journalistien koulutus. Ainakin Annenbergin journalismin kursseilla professoreiden puheissa toistuu jatkuvasti termi narratiivinen nonfiktio ja luettavaksi annetaan toinen toistaan pidempiä feature- ja uutisartikkeleita.

Annenbergin linjan mukaan hyvä juttu tukeutuu aina tarinaan, joka vie elävästi lukijan, kuulijan tai katsojan elokuvamaisiin kohtauksiin, jotka ovat koettavissa mahdollisimman monin aistein. Journalistin tehtävänä on kertoa, miltä asiat näyttävät, tuntuvat, haisevat ja kuulostavat. Tämä on toki tuttu kaava niin kaunokirjallisuudessa kuin suomalaisessa journalismissa, mutta täällä usko narratiivin voimaan on todella vahva. Tarinallisen kerronnan lisäksi jutut saavat olla pitkiä, todella pitkiä. Ja useimmiten ainoastaan tekstiä.

Vaihtoehtoiseen tarinankerrontaan erikoistunut professori Robert Hernandez kertoi omalla kurssillaan, että Annenbergin tekstipainotuksella on syynsä. Hänen mukaansa kymmenisen vuotta sitten Annenbergissä ajateltiin, että kaikista Specialized Journalism -maisteriohjelman opiskelijoista tulee ennen pitkää kirjailijoita. Siksi jutut, joita kursseilla tehtiin, olivat kymmenientuhansien merkkien pituisia.

Onneksi vaihtoehtoistakin kurssitarjontaa tarjolla. On dokumenttielokuvakursseja, podcast-kursseja, datakursseja ja kokeellisen tarinankerronnan kursseja. Silti, varsinkin maisteriohjelman pakollisilla kursseilla nojataan edelleen pitkiin kirjoitettuihin teksteihin, joiden eteen on tehtävä tiedonhankintaa ja haastatteluja vähintään niin paljon, että kaksi kolmasosaa hankitusta tiedosta jää väkisinkin pois lopullisesta jutusta.

Hernandez murtaa perinteistä narratiivia

Yksi kiinnostavimmista syksyn opintojaksoistani (ja vähiten tekstipainotteinen) on ollut itseoppineen Robert Hernandezin Hands-on disruption: Experimenting with emerging technologies -kurssi. Hernandez kutsuu itseään hackateemikoksi, joka macgyveröi journalismia uuden teknologian avulla.

Professori Robert Hernandezin kurssilla kuvataan paljon erilaisilla laitteilla. Lokakuun lopussa kotitehtävänä oli kuvata ja 3D-mallintaa jokin esine.

Hänen kursseilla kuvataan 360-kuvia ja -videoita, mallinnetaan 3D-esineitä, sukelletaan virtuaalitodellisuuteen ja hyödynnetään lisättyä todellisuutta. Hän on tehnyt kurssistaan brändin, joka kantaa nimeä JOVRNALISM. Kirjaimet VR viittaavat virtuaalitodellisuuteen. Hernandez on opiskelijoineen tehnyt uraauurtavia, immersiivisiä journalistisia projekteja yhteistyössä isojen mediatalojen kuten NBC:n, ProPublican ja The New York Timesin kanssa. Osa töistä on myös palkittu kansainvälisissä journalismikilpailuissa ja niitä on ollut mukana tekemässä stipendiaatteja Suomesta.

Tänä syksynä kurssilla tehdään 12 opiskelijan voimin usean jutun kokonaisuus, jossa annetaan ääni vankilassa pitkään olleille ihmisille tai heidän läheisilleen. Käytännössä he päättävät itse, millaisen tarinan he haluavat itsestään kertoa.

Tätäkin konseptia Hernandez on käyttänyt aiemmin kurssillaan. Pari vuotta sitten opiskelijat tekivät yhteistyötä asunnottomien kanssa ja vuosi sitten perheväkivaltaa kokeneiden naisten kanssa. Lokakuun alussa opetimme seitsemää henkilöä käyttämään 360-kameroita ja kannustimme heitä kuvaamaan oman elämänsä hetkiä. Kuvaamme ja äänitämme myös itse osan materiaalista ja editoimme siitä eheän kokonaisuuden. Samalla ideoimme, miten uutta teknologiaa voisi käyttää murtamaan perinteisen tarinankerronnan konventioita.

Vicki ja Vivian Wong tutustuvat virtuaalitodellisuuteen, jonka avulla kerromme heidän tarinansa. Vickin poika Sonny on ollut 22 vuotta vankilassa istumassa elinkautista tuomiota. Sonny sanoo olevansa syytön murhaan, josta hänet aikanaan tuomittiin. Vickin ja Vivianin, joka on Sonnyn 22-vuotias sisko, elämäntyönä on ollut saada rakas perheenjäsen pois vankilasta.

Hauskinta on ollut Hernandezin mutkaton ja superinnostava tapa vetää kurssia. Hän valikoi ja haastatteli jokaisen osallistujan ennen kurssia ja kertoi, että “alussa emme koskaan tiedä, mitä helvettiä lopulta teemme, mutta aina jotain siistiä saadaan aikaan”.

Hernandez myös kutsuu kurssin virallista opetussuunnitelmaa “paskantärkeäksi lätinäksi”, joka on vain pakollinen byrokraattinen paperi. Hän on painottanut moneen otteeseen, että älkää välittäkö arvosanoista vaan välittäkää siitä, mitä saamme yhdessä aikaiseksi. Jokaisella Hernandezin kurssilla jotain ainutlaatuista on syntynyt. Hernandezin anarkistinen ote ei ole välinpitämättömyyttä, vaan hänen tapansa ravisuttaa jäykähköä opetuskulttuuria.

Opiskelija työssään. Hernandezin kurssilla on saanut sukeltaa virtuaalitodellisuuteen ja arvioida sekä journalistisia että viihteellisiä VR-sisältöjä.

Los Angeles ja Yhdysvallat numeroin

Vaihtoehtoista tarinankerrontaa on ollut myös professori Gabriel Kahnin vetämä Data-driven Storytelling About Los Angeles, jolla tehdään dataan perustuvia rikos-, liikenne- ja ilmiöjuttuja.

Juttujen lähtökohtana on Kahnin perustaman Crosstown-sivuston Metabase-tietokanta, johon päivittyvät jatkuvasti Los Angelesin kaupungin ja L.A. Countyn viranomaisten rikostilastot. Metabasessa ovat myös ajantasaiset koronavirustilastot. Me opiskelijat tongimme tietokantaa ja etsimme tilastoista poikkeavuuksia sekä trendejä, jotka ovat jutun arvoisia. Hyvät jutut julkaistaan Crosstownin sivustolla.

Metabase-tietokannasta pengotaan jutunaiheita. Tietokanta sisältää esimerkiksi kaikki Los Angelesin piirikunnan alueen rikokset vuodesta 2010 saakka.

Itse sain kurssilla hieman erivapauksia enkä tee perinteisiä tekstivetoisia juttuja, vaan ryhdyin kehittämään työkalua tai journalistista tuotetta, joka hyödyntää Metabasen tietoja ja visualisoi tilastoja nopeasti ja helposti ymmärrettävissä olevilla tavoilla.

Työkalun ensimmäisenä aiheena ovat viharikokset, jotka ovat kasvaneet huolestuttavan paljon kuluneen vuoden aikana. Viharikosten kohteeksi ovat erityisesti joutuneet aasialaisamerikkalaiset, mistä voi osittain syyttää entistä presidenttiä Donald Trumpia. Trump nimitti koronavirusta “kiinavirukseksi”, mikä lietsoi vihaa aasialaistaustaisia amerikkalaisia kohtaan.

Tapaukset ovat karuja: aasialaisamerikkalaisten yrityksiä on tuhopoltettu, vanhoja ihmisiä on pahoinpidelty kaduilla ja maaliskuussa Atlantassa 21-vuotias mies murhasi kahdeksan ihmistä, joista kuusi oli aasialaisamerikkalaisia naisia. Rikosten aaltoa on kutsuttu vihan epidemiaksi.

Datan avulla on tarkoitus tehdä näkyväksi, keihin viharikokset kohdistuvat eniten ja miten tämä rikosten aalto etenee reaaliajassa. Pelkkä tieto ei tietenkään riitä. Lisäksi tarvitaan oikeita toimenpiteitä, jotta vihan epidemia saadaan talttumaan.

Joka tapauksessa, visuaalisena journalistina pystyn hyödyntämään ja laajentamaan omaa osaamistani oikean yhteiskunnallisen ilmiön parissa. Vaikka aihe onkin synkkä, tuntuu merkitykselliseltä tarttua siihen. Toivon, että valmis työkalu haastaa perinteisen tekstivetoisen tarinankerronnan ja rakentaa journalistista narratiivia numeroiden ja infografiikan keinoin.

Tutustu näihin

JOVRNALISM. Professori Robert Hernandezin virtuaalitodellisuusprojekti, johon itsekin osallistun hänen kurssillaan tänä syksynä.

https://www.jovrnalism.io/

Crosstown. Professori Gabriel Kahnin perustama media, joka seuraa Los Angelesin rikollisuutta, liikennettä ja muita ilmiöitä datajournalismin keinoin.

https://xtown.la/

 

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment