Kun suomalaisena matkustaa Tanskaan, tuntuu siltä, että jokainen päivä on kansallinen juhlapäivä tai että vähintään on tulossa jalkapallon maaottelu. Punavalkoiset ristiliput liehuvat parvekkeilla sekä kauppojen ja baarien sisäänkäynneillä. Lippuja on pystytettynä asuintalojen porteille, ja osassa busseja on keulassa pienet telineet lipuille. Kävelyllä voi huvikseen kokeilla, bongaako ikkunoissa enemmän lippuja vai tanskalaisia Flowerpot-designvalaisimia.

Tanskalaisille lipussa on kyse jostain paljon arkisemmasta kuin lailla määrätystä liputuspäivästä. Sen huomaa esimerkiksi lähikaupan kodintarvikeosastolla, missä lippurekvisiittaa löytyy jokaiseen makuun ympäri vuoden. On pieniä lippuja cocktail-tikkujen päässä, vähän suurempia pöytäkoristeeksi, ilmapalloja, viiriköynnöksiä sekä erikokoisia lippuja, joita voi jakaa juhlijoille heiluteltavaksi. Jos ei jo saanut tarpeekseen, löytyy vielä ainakin lippuaiheisia pillejä, serviettejä, kynttilöitä, lahjapaperia ja onnittelukortteja.

Olen koettanut sijoittaa ajatuksissani Tanskan loputtoman lippujuhlan Suomeen. Kuinka erilaisen merkityksen yllätyssynttärit saisivat, kun astuessaan sisään päivänsankari luulisi joutuneensa keskelle jääkiekon MM-finaalikatsomoa? Millaista reaktioita heräisi, jos työpaikan kahveilla pöytään kannettaisiin Suomen lippujen koristama kermakakku? Uskon, että jopa Sauli Niinistöä jumaloiva 70-vuotias sukulaiseni pitäisi erikoisena, jos saisi syntymäpäivälahjansa paketoituna lippupaperiin. Myös jollain tavalla väärältä tuntuu ajatus, että illallisella pyyhkisi suupielensä lautasliinassa komeilevaan Suomen lippuun.

Jos kovasti yrittää, tanskalaisten hilpeälle lippusuhteelle voi löytää suomalaisen vastineen. Muumit. Niihin törmää Suomessa siellä täällä, sellaisissakin yhteyksissä, joissa niillä ei varsinaisesti ole tarkoitusta. Lelujen lisäksi muumi löytyy vaipoista, lasten ja aikuisten vaatteista, elintarvikkeista sekä erilaisista sisustustuotteista. On onnittelukortteja, lahjapaperia ja servettejä, ja niitä näkee muidenkin kuin leikki-ikäisten juhlissa. Muumi on positiivinen ja kiva juttu, mutta vähintäänkin yhtä paljon se on suomalaisten oma, meidän yhteinen.

Vaikka Tanskan lippuvyörytyksestä voisi luulla, kaikki tanskalaiset eivät pidä lippua muumina. Kriittisimpiä ääniä lienee kirjailija Harald Toksværd, joka kirjoitti heinäkuussa sanomalehti  Politikenissa Tanskan arkipäiväisestä, banaalista nationalismista. Hänen mukaansa tanskalaisten rakkaus lippuunsa vetää vertoja yhdysvaltalaiselle ”hyperpatriotismille”. Toksværd muistuttaa, että Tanskan lippu ei ole neutraali yhteenkuuluvuuden symboli, eikä siitä koskaan tule sellaista. Muun ohella hän nostaa esille, että lippu on – olkoonkin viattomasti syntymäpäiväkakun päällä – yhä nationalistinen symboli. Ja sellaisena se kantaa mukanaan merkityksiä ja historiaa, jotka eivät aina anna aihetta juhlaan.

Tätä kirjoittaessa olen kuullut täkäläisiltä kollegoiltani monta mielipidettä tanskalaisten lippusuhteesta. Päällimmäisenä on, että lipun toivotaan pysyvän iloisena asiana. Sellaisena, jonka voi nostaa salkoon, kun perheeseen syntyy lapsi tai jonka heiluttelu kruunaa juhlat kuin juhlat. Monta kertaa olen kuullut myös, ettei kenenkään haluta ”vievän lippua”, millä viitataan oikeistopopulistien ja äärioikeiston pyrkimykseen kaapata kansalliset symbolit omiin tarkoituksiinsa. Pieni gallupini todistaa Toksværdin kritiikin ainakin osittain aiheelliseksi. Ei muumia ole vielä tarvinnut suojella poliittisilta taisteluilta.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• ”Rakentavat ehdotukset” Ukrainan sodan uutisointiin tuntuvat todellisuuden hämärtämiseltä ja paljastivat naiiviuden suhteessa Venäjään - 05.04.2022
• Georgialaisille Ukrainan sota on kohtalon kysymys, sanoo maan yleisradion ulkopolitiikkaan erikoistunut toimittaja – ”Pelko siitä, että me olemme seuraavana, on yhä todellisempi” - 02.03.2022
• Pelkään, että järkevin ja hyödyllisin mediakritiikki jää antamatta - 01.02.2022
• Välittääkö media parhaan mahdollisen totuuden rikollisuudesta? - 03.01.2022
• Rikoksiin liittyviä vääriä käsityksiä on mahdollista korjata - 02.11.2021
• Tiedämmekö me, mitä me teemme? - 24.09.2021