Vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan enemmistö luottaa Suomessa perinteisen median antamaan kuvaan väkivallasta. Vastaajista kuitenkin noin kolmannes koki median suojelevan väkivaltaa tekeviä ryhmiä. Lähes joka viides uskoi median vähättelevän väkivaltarikollisuutta. Epäluottamus perinteistä mediaa kohtaan oli suurempaa muun muassa miesten ja matalasti koulutettujen keskuudessa. Koetulla epäluottamuksella oli myös yhteys sosiaalisen median ja vaihtoehtoisten tietolähteiden käyttöön rikostiedon lähteenä.

Epäily salailusta ja vähättelystä tuntuu olevan yleisin sosiaalisessa mediassa tai lehtien kommenttiosiossa esitetty ”mediakritiikki”. Narratiivia toistavat nimettömät kommentoijat, mutta se näyttää sopivan hyvin myös poliitikkojen agendaan. Esimerkiksi perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho on tavannut aika ajoin nostaa esille yksittäisiä seksuaalirikostuomioita. Päivityksissään hän vihjaa, että tapauksesta kirjoitettujen uutisten vähäinen määrä tai se, ettei tuomittujen nimiä julkaista kertoo siitä, että maahanmuuttajien rikoksia halutaan salailla. Tämä on sisältö myös valtaosassa lukijapalautteita, joita seksuaalirikoksista kirjoittava toimittaja saa. Epäluuloa ei tunnu hälventävän se, että uutisessa kerrotaan, ettei tuomitun nimeä julkaista, koska se voisi loukata rikoksen uhrin yksityisyyttä.

Viime joulukuun 3. päivänä Lounais-Suomen poliisi tiedotti Twitterissä poikkeuksellisesta rikosepäilystä. Viittä vaadittiin vangittavaksi terrorismirikoksista epäiltyinä. Kyse oli kankaanpääläisestä äärioikeistoryhmästä. Puoliltapäivin julkaistussa tviitissä ilmoitettiin, että medialle järjestetään tiedotustilaisuus iltakuudelta. Sitä ennen poliisi ei kommentoinut tutkintaa medialle. Vaikka tietoja oli niukasti, juttuja tehtiin muun muassa käräjäoikeuden vangitsemistietojen perusteella.

Se ei kuitenkaan kaikille riittänyt. Iltapäivällä, yli kaksi tuntia ennen poliisin tiedotustilaisuutta, vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo tviittasi: ”Jos meillä olisi viisi maahanmuuttajataustaista miestä epäiltynä terrorismirikoksista, maa olisi sekaisin, poliitikot tehtailisivat kannanottoja, media vaatisi tuomitsemaan, juttuja tulisi liukuhihnalta. Nyt on hiljaisuus. Epäilyt ovat todella vakavia.” Media vähättelee ja salailee?

Tviitti herätti toimittajien keskuudessa hämmennystä ja suututti monet. Ensiksi siitä syystä, että väite ”hiljaisuudesta” ei pitänyt paikkaansa. Esimerkiksi Honkasalon itse tviittiinsä linkkaamaa Ylen juttua oli tekemässä kuusi toimittajaa. Jutun livestriimissä oli julkaistu puolenpäivän jälkeen parhaimmillaan useita kertoja tunnissa. Toiseksi, tuossa vaiheessa – ennen poliisin tiedotustilaisuutta – vaatimus juttujen tulemisesta liukuhihnalta on kohtuuton. Niin kauan kuin poliisi ei kerro tutkinnasta, jokainen tiedonmuru pitää kaivaa rekistereistä ja muista tietolähteistä. Tämä on hidasta, eikä onnistu läheskään jokaiselta toimittajalta. Joskus tietoa löytyy niukasti tai se ei ole julkaisukelpoista.

Journalismi kohtaa tänä päivänä monenlaisia ongelmia. Suomen kohdalla yksi niistä on asiantuntevan mediakritiikin puute. Luontevaa paikkaa ei ole, eivätkä keskusteluun osallistu ne, joiden pitäisi, siis journalismista vastuussa olevat toimittajat ja päätoimittajat sekä uutisoitavasta asiasta kulloinkin parhaiten tietävät asiantuntijat.

Osana stipendivuoden työskentelyä olen pyytänyt mediakritiikkiä rikosten parissa työskenteleviltä ihmisiltä. Eräs usein mediassa haastateltu juristi sanoi, että hänellä olisi monesti sanottavaa rikostapausten uutisoinnista. Hän ei kuitenkaan halua esittää julkisesti kritiikkiä, koska pelkää leimaantumista mediavastaiseksi. On vaikea sanoa, kuinka todennäköisesti pelko toteutuisi. Kommentti panee kuitenkin miettimään, jääkö laadukkain mediakritiikki tällä hetkellä antamatta. Ajateltavaa on myös siinä, mitä avoimemman keskustelun eteen voitaisiin mediassa tehdä. Paremman mediakritiikin pitää lähteä meistä.

Lähde:

Näsi, Matti; Tanskanen, Maiju; Haara, Paula; Reunanen, Esa; Kivivuori, Janne, Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 30/2018

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• ”Rakentavat ehdotukset” Ukrainan sodan uutisointiin tuntuvat todellisuuden hämärtämiseltä ja paljastivat naiiviuden suhteessa Venäjään - 05.04.2022
• Georgialaisille Ukrainan sota on kohtalon kysymys, sanoo maan yleisradion ulkopolitiikkaan erikoistunut toimittaja – ”Pelko siitä, että me olemme seuraavana, on yhä todellisempi” - 02.03.2022
• Välittääkö media parhaan mahdollisen totuuden rikollisuudesta? - 03.01.2022
• Tanskalaisten lippusuhde - 01.12.2021
• Rikoksiin liittyviä vääriä käsityksiä on mahdollista korjata - 02.11.2021
• Tiedämmekö me, mitä me teemme? - 24.09.2021