Tuntuu järkevältä, että hyvin rahoitettu julkinen media tulisi uutiskilpailuun vähän eri säännöin: ei kilpailemaan klikeistä, koosta ja huomiosta vaan edistämään yleisön tiedonsaantia kaikin keinoin.

Olen alusta asti ajatellut, että Tanska on yllättävän erilainen kuin Suomi tai vaikkapa Ruotsi. Pohjoismaan kyllä tunnistaa kirjastossa, sairaalassa ja päiväkodissa, mutta jollain lailla Tanska tuntuu eteläisemmältä, eurooppalaisemmalta.

Rakentavan journalismin väite ilmastouutisoinnista on se, että uutisten tulisi herättää myös toivoa. Ilmastojournalismi on niin lohdutonta, että lukijat turtuvat ja lopulta ärtyvät siihen, että media lietsoo pelkoa maailmanlopusta.

Leikkipuistot itsessään ovat hienoja mutta niissä on jätetty myös tilaa lasten mielikuvitukselle. Tällainen leikin vapaus on ilmeisesti osa tanskalaista kasvatusfilosofiaa, the Danish Way.

Sosialidemokraatit ovat jo vuosia pyrkineet patoamaan maahanmuuttoa vastustavien valumista populisti- ja äärioikeistopuolueiden kannattajiksi.