Syyslukukausi päättyi Fudanissa virallisesti 19. tammikuuta, ja koulunkäyntiin liittyvät aktiviteetit (lue: byrokratia) jatkuivat eilen noin kuukauden tauon jälkeen. Me tosin kiirehdimme kurssimme lopputyöt kasaan jo joulukuun puolivälissä, jotta pääsimme eräänlaiseen joulunviettoon Kiinan ainoaan mainittavaan aurinkokohteeseen, Hainaniin. Kahteen kuukauteen venyttämämme opiskelutauon aikana emme käyneet Suomessa, sillä aurinko ja lämmin vesi kiinnostivat enemmän kuin lumi ja pakkanen. Saimme pariin otteeseen läheisiä vieraita, ja viimeistelimme tauon rentoutumalla Filippiineillä.

Palasimme tiistaina Filippiineiltä tietäen, että minun pitää aloittaa heti selvittämään sitä, miten rekisteröidyn opiskelijaksi kevätlukukaudelle. Vielä sunnuntaina sukeltelimme kilpikonnien kanssa, mutta jo tiistaina setvimme sateisessa, kuusiasteisessa Shanghaissa kurssivalintoja ja sitä, että mitähän arvosanoja saimme syksyn kursseista. (Kolmesta kurssista sain ihan ansaitut arvosanat A-, B+ ja B+, jotka olisivat riittäneet reilusti niihin alussa kerrottuihin ja myöhemmin kumottuihin vaatimuksiin.) Kontrasti oli iso ja odotettu, mutta kyllä sitä silloin tuoreeltaan vähän sarkastisesti hymyili, että olipas kiva palata Shanghaihin.

Keskiviikkona tein sitten sen rekisteröitymisprosessin, josta kukaan ei ollut koskaan antanut mitään ohjetta. Jossain kohtaa internetissä oli tieto, että rekisteröitymisen voisi tehdä kolmen päivän aikana, mutta päivistäkin oli ristiriitaista tietoa. No, pari sähköpostia myöhemmin puskin läpi polun, joka kulki reittiä koti-laitos-koti-laitos-asuntola-päärakennus-asuntola-laitos-Brew Bear. Jos vastuullisilla ihmisillä olisi ollut päivitetyt tiedot ja edes perusasioista olisi infottu, olisi riittänyt reitti koti-laitos-koti, eikä iltaa olisi tarvinnut päättää olutravintolassa.

Kyseinen suorittaminen palautti kuitenkin ihan mukavasti arkeen, sillä nyt meillä on kalenterissa kevään kurssit, eikä minun tarvitse enää kuin lähettää pari dokumenttia sähköpostitse neiti Gaolle. Sitten voin keskittyä koulunkäyntiin kesäkuun puoliväliin asti.

Wujiaochangissa, Fudanin yliopiston kaupunginosassa, on näkynyt tällä viikolla paljon uusia kansainvälisiä opiskelijoita. Tapasimme eilen erästä suomalaista, jolle vinkkasin, että kannattaa alusta alkaen jo tutustua tiettyihin olennaisiin paikkoihin Shanghaissa, jotta niistä parhaista ehtii nauttia tarpeeksi sillä aikaa, kun täällä vielä on. Teimme tammikuun vieraillemme listauksen kohteista, jotka heitä, nuoria aikuisia, saattaisi kiinnostaa. Julkaisin matkavinkkini jo omassa some-kanavassani, mutta jaan vinkit mielelläni täälläkin.

Niin sanotut pakolliset kohteet

Bundin valot ovat kyllä vaikuttava nähtävyys. Meiltä sinne pääsee melko kätevästi bussilla. Bussireitin määränpäästä tultaessa näkymä avautuu paremmin kuin reitiltä, jota käyttää 90 prosenttia rantabulevardille saapujista.

Bundin näkymiä ei taida kukaan jättää vilkuilematta, jos Shanghaihin saapuu.

Se ei ehkä ole kovin pakollinen, mutta koska se on hyvin keskeinen ostoskatu ja monen olennaisemman kohteen lähellä, kannattaa East Nanjing Roadin kävelykadulla käydä. Sen lähellä oleva West Nanjing Road saattaa avata monen silmiä enemmän luksusliikkeineen.

Shanghai Museumiin ei ole pääsymaksua, joten sinne on ollut matala kynnys mennä. Olemme käyneet kahdesti syksyllä ja kahdesti tammikuussa. Se on ihan ookoo, vaikka historiankerrontaan liittyvät puutteet kyllä huomaa.

Tianzifangin kapeat ostoskujat ovat ihan tunnelmallisia. Kaksi tammikuista visiittiä ei kuitenkaan ihan enää pärjänneet syksyn ensivierailulle.

Meidän metrolinjan varrelle sattuva Laoximen on alue, jossa on paljon vanhoja, tyypillisiä kiinalaisrakennuksia, jotka aiotaan purkaa. Jossain vaiheessa oli tieto, että ihmisillä olisi helmikuun loppuun asti aikaa muuttaa sieltä pois, minkä jälkeen tilalle rakennetaan ilmeisesti kiiltäviä bisnesrakennuksia. Osa Laoximenista on kuitenkin niin vilkasta ja siistiä, että luultavasti muutamat kulmat säästetään.

Yuyuan Gardenissa on minusta Shanghain ärsyttävin turistimeri. Bundilla väki mahtuu jakautumaan isolle alueelle, mutta Yuyuan Gardenissa massa tiivistyy sekavaksi kokonaisuudeksi, ja turhuuksien kaupustelijoita riittää. Itse puutarha-alue on kuitenkin ihan kiva. Hintansa väärti, etenkin kun ainakin tammikuussa siellä sai olla rauhassa ulkopuolella vallinneesta kälätyksestä.

Yuyuan Gardenin seudun saavat kokea varmasti kaikki turistit, jotka eivät itse päätä menemisistään.

Ravintolat, baarit, kahvilat

Meillä ei syksyn aikana ollut oikein aikaa tai fiilistä kokeilla KTV-karaokehuonetta, mutta tammikuun vieraiden kanssa buukkasimme lähiostarin Haoledista huoneen pariksi tuntia, ja lauloimme siellä karaokea sekä joimme olutta ja kuohuviiniä. Hauska kokemus, joka kannattaa seurasta riippuen kokeilla.

En yleensä laula karaokea, mutta kun laulan, valitsen kappaleet hankalampien joukosta, kuten Despaciton ja Beetlebumin.

Beer Lady on nykyisin auki koko ajan. Se on minulle, olutharrastajalle, kaupungin ehdottomimpia vierailukohteita. Beer Ladyssä on myynnissä 50 jääkaapillista olutta, kymmeniä hanaoluita, kymmeniä siidereitä ja muita juomia. Kun tarjolla on myös alkoholittomia virvokkeita ja pubiruoka-annoksia, on Beer Lady ehkä yksi vaarallisimmista paikoista tuhota terveytensä. Hinnat ovat parhaimmillaan ruokakauppoja edullisempia, joten Beer Ladystä pitää pystyä lähtemään pois ajoissa.

Kävimme tammikuun alussa vähän paremmassa ravintolassa, Bundin Hakkasanissa. Jos kaipaa viimeisteltyjä annoksia ja erinomaista ravintolakokemusta keskeisillä kulmilla, se on hyvä valinta.

Kävimme vieraiden kanssa myös kahdessa Boxing Catin panimoravintolassa, koska niissä on kiva tunnelma, oivat oluet ja hyvät happy hour -hinnat.

Antique-kahvilabaari on nähtävyys, jos pyörii Xintiandissa. Heidän erikoisuutenaan ovat cocktailit, joiden erikoisempaa listaa emme ole vielä päässeet kokeilemaan, koska olemme käyneet siellä alkuiltaisin kahvittelemassa. Instagram-kohde.

Kävimme tammikuussa myös maailman 50 parhaan baarin listalle valitussa Speak Low -salakapakassa. Sinne mentiin siirtämällä erään pienen baariliikkeen seinässä olevaa kirjahyllyä, minkä jälkeen kolmoskerroksessa ravintola avautui koskettamalla seinässä olevaa julistetta oikeasta kohtaa. Drinkkimme olivat laadukkaat mutta toivottavasti eivät talon parhaat.

Testasimme heti edellisen jälkeen salakapakka Barolesin. Sen ovi ja eteinen olivat puhelinkoppi, jonka yksi seinä avautui baarin puolelle. Maanantai-iltana siellä oli paljon rennompaa ja rauhallisempaa kuin Speak Low’ssa, ja drinkkilista näytti valikoiman ja hintojen puolesta jopa houkuttelevammalta. Drinkitkin toimivat kaikilla erinomaisesti!

Muista salakapakoista ei saa unohtaa Xintiandin uuden alueen Bunkeria, jonne mennään erään ravintolan takaa varasto-ovesta. Heidän tuotokset säväyttivät, mutta ehkä siinä oli jotain samaa kuin Speak Low’ssa siten, että pienen ravintolan iso maine tekee siitä vähän liian tiiviin tunnelmaltaan.

Sichuan Citizen on muuten oikein hyvä kiinalainen ravintola, mutta jotenkin häiritsee, että siellä suurin osa asiakkaista on länsimaalaisia. Eräänä lauantaina meidän pääosin suomalaisista koostuneen seurueen takana juhli noin 30 hengen ryhmä, joista myös suurin osa oli suomalaisia. Mukana oli monta tuttua naamaa Shanghain suomalaisten tapahtumista.

Samalla porukalla kävimme myös Found 158:ssa, joka on länsimaalainen baarihelvetti. Se on nähtävyys sinänsä, ja oluen ystävälle siellä on kaksi oivaa ravintolaa, Little Creatures ja Zapfler.

Yliopiston seutu

Kun olimme tulossa Kiinaan, Wujiaochang näytti kuvissa huippumodernilta kaupunginosakeskukselta, jonka ytimessä oli jättimäinen munanmuotoinen värivaloterästaideteos. Koko syksyn tuo monumentti näytti vaisulta, mutta tammikuun lopulla sen valot laitettiin päälle ensimmäistä kertaa. Ne olivat vaikuttavat!

Samaan keskustaan kuuluu myös seitsemän ostoskeskuksen keskittymä ja kiinalainen ruokakauppaelämys Walmartin muodossa. Minuun kyseisessä Walmartissa käyminen on tehnyt isomman vaikutuksen kuin museot ja kävelykadut. Siellä voi kokea monta hyvin, hyvin kiinalaista asiaa lyhyessä ajassa.

Daxue roadin iltaelämä ei ole aina kovin vilkas, mutta ne muutamat pienet paikat ovat kyllä kovin suosittuja. Kadunpätkä ei ole niin kiinnostava kuin keskustan vastaavat kohteet, mutta koska se on meille niin lähellä, niin sen ravintolat, kahvilat, baarit ja pikkukaupat ovat meille olennaisia liikkeitä.

Ravintolat: Kävimme syömässä muutamissa perushyvissä paikoissa, mutta mainittakoon tässä yhteydessä japanilainen curryketju CoCo Ichibanya ja kotikadun tee-se-itse-keittopaikka. Löysimme CoCo Ichibanyan puolivahingossa käytyämme ystävämme kanssa sellaisessa Hong Kongin matkallamme, ja sen curry oli aivan hämmästyttävä yllätys! Googlasin ketjun, ja löysin sellaisen – tattadadaa – lähiostariltamme! Kotikatumme keittopaikassa valitaan keiton ainekset itse, ja kokki valmistaa niistä keiton käyttäen kaikille samaa liemipohjaa, josta voi muuttaa vain tulisuusastetta. Syömme siellä joka viikko. Monta kertaa olemme miettineet, että tämä bisnesidea toimisi myös Suomessa.

Muita kohteita

Zhujiajiaon vanha kaupunki alle parin tunnin metromatkan päässä on ehdottomasti käynnin arvoinen, jos Shanghaissa viettää aikaa vaikkapa edes viikon. Pienet kujat ja kanaalit pesevät kyllä sen kansainväliset vertailukohdat.

Zhujiajiaon rauhalliset ja sopivan kaupalliset kanaalimaisemat saavat säälimään turismin musertamia venetsialaisia.

Olemme käyneet muutaman kerran kuvauksellisessa betonirakennelmassa, joka tunnetaan nimellä 1933. Se on vanha teurastamo, jossa on esiintymistiloja, kahviloita ynnä muuta.

Olemme turisteilleet myös muun muassa Sinan Mansionissa, M50-taidekortteleissa, Rockbund-museossa, mutta niiden houkuttelevuus vaihtelee sään ja sisällön mukaan. Niin kuin monen muunkin kohteen, joissa olemme tai emme ole käyneet. Kevään lukujärjestyksen laadintaan vaikutti nyt eniten kurssien kiinnostavuus, mutta sattumalta viikonloppumme alkavat kevään ajan jo torstaina klo 9.55, joten löydämme lähiseuduilta varmasti vielä paljon lisää mielenkiintoista kokemuksia.

—

Edellisessä blogipostauksessa kerroin vuokraemäntämme uudesta poikaystävästä, jolle piti keksiä englanninkielinen nimi. Sen verran juoruan, että poikaystävän nimeksi tuli Edmund ja joulupäivänä titteli muuttui aviomieheksi. Seurustelu kesti kymmenen päivää ennen avioitumista. Häät järjestetään heinäkuussa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Näin minä koin Kiinan - 18.06.2019
• Nyt aavistan, miten monta erilaista Kiinaa jää näkemättä - 24.05.2019
• Sähköauton ostajan ei tarvitse osallistua kilpilottoon - 06.05.2019
• Käytän Kiinassa QR-koodeja useita kertoja päivässä - 02.04.2019
• Pitäisi keksiä uudelle poikakaverille nimi - 14.12.2018
• Toivottavasti keskiarvoni riittää ja saan jatkaa kevään opiskelijaviisumilla - 26.11.2018
• Google ottaa askeleita kohti Kiinaa - 31.10.2018
• Avausluennot hävisivät snookerille - 19.09.2018