Viime vuoden marraskuussa vietin kahden kuukauden mittaisen sairauslomani viimeisiä päiviä, kun sain puhelun, jossa kuulin tulleeni valituksi stipendiaatiksi Fudanin yliopistoon. Kun olin soittanut asiaan liittyen puhelut pomolleni, puolisolleni ja vanhemmilleni, skippasin kaikki merkittävät asiat, kampesin ontuvan nilkkani kanssa tietokoneen luo ja menin Googleen. Entisenä urheilutoimittajana aloin heti etsiä tietoa Shanghaissa järjestettävistä isoista urheilutapahtumista. Formulat huhtikuussa, huipputennistä lokakuussa ja jalkapalloa pitkin vuotta. Eniten ilahduin kuitenkin siitä, että Shanghaissa järjestetään snookerturnaus, jossa on mukana kaikki maailman parhaat pelaajat.

Kun saavuimme puolisoni kanssa Shanghaihin 23. elokuuta, otin heti samana iltana vuokraemäntämme kanssa puheeksi tuon snookerturnauksen ja sinne lippujen hankkimisen. Hän ei tuntenut lajia, mutta lentopalloon hän saisi kuulemma järjestettyä ilmaislippuja. Asuntomme on lähellä metrolinjaa, jonka varrella turnaus järjestetään, joten halusin ehdottomasti päästä paikalle. Tilasin liput neljään sessioon avauskierroksille, joten ensimmäiselle koulupäivälle oli luvassa valitettavasti ikäviä päällekkäisyyksiä snookerin ja avausluentojen kanssa. Puolisoni Anne, joka on muutamaa kurssia vaille maisteri, sai Itä-Suomen yliopistosta vaihto-opiskelupaikan samaan yliopistoon ja vielä samaan taloustieteen laitokseen, jossa minä opiskelen Kiinan taloutta. Käymme kolmella samalla kurssilla, joten hän edusti meidän perhettä maanantain luennoilla.

Snooker on Kiinassa iso juttu – tai ainakin snookerille Kiina on iso juttu. Kiinasta tulee joka vuosi yhä enemmän pelaajia, jotka kilpailevat ammattilaisturnauksissa. Kiinassa järjestettävien kovien kilpailuiden määrä on ollut vuosia kasvussa. Viime viikolla pelattu Shanghai Masters -turnaus halutaan nostaa snookerhuippujen kisakalenterissa ihan sinne kärkeen heti MM-kisojen ja lajin emämaa Englannin isojen turnausten perään. Turnauksen mestari Ronnie O’Sullivan sai palkinnoksi 200 000 puntaa, mikä on toiseksi suurin voittajan palkinto tämän vuoden kiertueella.

Mark Selby on maailmanrankingin ykköspelaaja. Shanghaissa hän ei yltänyt neljän parhaan joukkoon.

Kävin aamupäivällä katsomassa, kun vuoden 2015 maailmanmestari Stuart Bingham pesi vuonna 2001 syntyneen Fan Zhengyin. Ottelun jälkeen Mark Selby – maailman ykköspelaaja, minun suosikkipelaaja ja Binghamin hyvä kaveri – twiittasi kuulleensa huhun, että Bingham aloitti turnauksen 140:n breikillä. Sen hän teki ja vielä todella vakuuttavasti. Twiittasin kaksikolle seuranneeni Binghamin upeaa alkua eturivistä, ja Bingham tykkäsi twiitistäni. Pieni ele, joka lämmitti fanin mieltä!

Saw it from the front row and I was very impressed! First chance of the match and rightaway a clean 140. Wish you both do well here!

— Risto Salminen (@risalmin2) 10. syyskuuta 2018

Iltapäivän ottelussa Kyren Wilson voitti Liang Wenbon. Katsomossa oli noin 150 ihmistä. Minun lisäkseni näytti olevan joku toinenkin länsimaalainen. Huusin Wilsonille onnittelut ottelun jälkeen lehtereiltä, ja hän kiitti silmäniskulla ja oikean käden peukulla. Sekin tuntui kivalta! Siitä ottelusta jäi kuitenkin mieleen kiinalaisten katsojien käytös. Ottelussa oli tuomarina Peggy Li, jolla riitti tekemistä kiinalaiskatsojien kanssa.

Jos joku ei tiedä, niin snooker tunnetaan herrasmieslajina. Senhän näkee jo vaatetuksesta, joka viimeistellään rusetilla. Kengät kiiltävät ja liivi istuu hyvin. Myös se on hyvin kuvaavaa, että jos pelaaja tekee virheen, jota tuomari tai vastustaja ei näe, pelaaja tunnustaa virheensä. Vastapelaajaa kunnioitetaan, ja erityisen hyvästä suorituksesta napautetaan pöydän reunaa joko sormilla tai snookermailalla. Samanlainen pelaajien suoritusten kunnioittaminen kuuluu myös katsojien koodistoon. Myös Kiinassa. Joskus menneisyydessä jotkut huippupelaajat moittivat levottomia kiinalaisyleisöitä, mutta tilanne on parantunut viime vuosina. Silti tuossa Wenbon ja Wilsonin ottelussa katsojat olivat hyvin hankalia.

Meidän perheen yhteinen suosikkipelaaja Neil Robertson on aiemmin kehunut Peggy Litä siitä, että hän saa pidettyä katsojat kurissa. Silti Wilson–Wenbo-ottelussa hänelläkin riitti tekemistä. Seuraavaksi listaan asioita, jota ei saisi tapahtua snookerottelussa. Tuon yhden ottelun aikana tapahtui nämä kaikki asiat:

• puhelin soi
• puhelin soi yli viisi kertaa
• soivaa puhelinta ei saada hiljennettyä edes kahden ihmisen voimin
• puhelin soi, minkä jälkeen se hiljennetään, mutta pian soitetaan takaisin, ja luultavasti sanotaan, että ”en voi nyt puhua, koska olen snooker-ottelussa”
• puhelin piippaa, ääntelehtii tai napsahtaa
• otetaan valokuvia napsahtavalla järjestelmäkameralla
• ääniviesti kuunnellaan kaiuttimesta
• jutellaan
• kolistellaan penkkejä
• rapistellaan eväspussia
• siirrytään kesken pelin pois areenalta
• palataan kesken pelin takaisin areenalle
• etsitään äänekästä kuorsaajaa, joka saadaan paikallistettua areenan kulisseihin (työntekijä)
• median valokuvaajat ottavat kuvia kesken lyöntisuorituksen

Kiinalaiskatsojat tulkitsevat snookerkatsomon selkeästi kerrotut säännöt varmaan vain sääntöinä, joita kuulemma jotkut noudattavat. ”Minua ne eivät koske, koska minulle tulee puhelu / minulla on vessahätä / minä haluan tupakalle.” Onneksi iso osa yleisöstä paheksui näitä piipittelijöitä ja kolistelijoita.

Se, että kymmeniä euroja lipuistaan maksaneet kiinalaiskatsojat eivät halua, että maailman parhaat pelaajat pelaavat parhaalla tasolla, ihmetyttää. Tuossakin ottelussa kiinalaisten sähellyksestä kärsi eniten kiinalainen Wenbo. Peggy Li piti homman hallussa hyvin, ja tuntui todella ärsyttävältä ja pelaajia kohtaan epäkunnioittavalta, että katsomossa häirittiin. Tiistaina sama sähellys jatkui, mutta kisajärjestäjät olivat parantaneet toimintatapojaan. Nyt kesken pelin poistuneita ei enää otettu takaisin ennen kuin pöytä oli pelattu, ja katsomossa käytöstapoja opastaneet vapaaehtoiset esittelivät kylttejään aggressiivisemmin. Pari kertaa kävi niin, että häirikölle käytiin näyttämässä kieltokylttiä lähellä kuten jalkapalloerotuomari näyttää keltaista korttia. Minusta pari katsojaa olisi ansainnut molempina päivinä punaisen kortin ja loppuviikon verran pelikieltoa. Pääsylippu tarkastettiin tiistaina kolmella pisteellä. Jos vaikka yhden tarkastuspisteen olisi vaihtanut sellaiseksi, jossa tarkastetaan, että katsojan puhelin on äänettömällä, oltaisiin vältytty aika monelta häiriöltä.

Maanantain iltapelissä Neil Robertson löi Guo Huan. Tasoero oli melkoinen.

Iltapelin tähtenä oli Neil Robertson. Hän oli yksi niistä pelaajista, jonka halusin ehdottomasti nähdä, koska en nähnyt häntä käydessäni vuoden 2014 MM-kisoissa. Myös Anne pitää Robertsonista, joka on näkynyt silloin tällöin Eurosportin lähetyksissä. Anne tuli siis vain iltaotteluun. Kävin hakemassa hänet metroasemalta. Kun kävelimme takaisin kohti kisakeskushotellia, vastaan kävelivät valkoisissa t-paidoissaan Bingham ja Selby. Siinä olisi ollut ehkä kolme sekuntia aikaa tehdä päätös pyytää heiltä nimmaria tai valokuvaa, mutta koska oli jotenkin pimeää – Shanghaissa katuvalot ovat aina hyvin himmeät – eikä minulla ollut kynää mukana, niin annoin miesten jatkaa reippailuaan. Puolen minuutin päästä tajusin, että Annehan tuli juuri kynä mukanaan luennoilta. Käännyin ympäri, mutta miehiä ei enää näkynyt.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Näin minä koin Kiinan - 18.06.2019
• Nyt aavistan, miten monta erilaista Kiinaa jää näkemättä - 24.05.2019
• Sähköauton ostajan ei tarvitse osallistua kilpilottoon - 06.05.2019
• Käytän Kiinassa QR-koodeja useita kertoja päivässä - 02.04.2019
• Noin 20 shanghailaista paikkaa, joissa käytimme vieraitamme - 21.02.2019
• Pitäisi keksiä uudelle poikakaverille nimi - 14.12.2018
• Toivottavasti keskiarvoni riittää ja saan jatkaa kevään opiskelijaviisumilla - 26.11.2018
• Google ottaa askeleita kohti Kiinaa - 31.10.2018