Tapaan lähiviikkoina varmasti monta tuttavaa, jotka kysyvät minulta joillain sanoilla, että minkälainen se Kiina nyt sitten oikein oli. Se ei ole ihan helppo kysymys. Koska niin kovin moni asia on täällä ihmetyttänyt, olen yrittänyt ymmärtää, miksi moni asia toimii täällä niin eikä näin. Siis toimii kuitenkin, ainakin tavallaan. Olen yrittänyt selvittää, miksi kiinalaiset eivät nyt vain ymmärrä, että heidän elämänsä parantuisi (minun mielestäni) ainakin 101 prosenttia, jos he tekisivät asioita toisin.

Otetaan nyt vaikka alkuun käsiteltäväksi ”kevyt” asia, Kiinan hallinto. Kiinan hallinnolla on yksi tavoite: pysyä vallassa. Sitä varten sillä on yksi päätavoite: talouskasvu. Ilman talouskasvua keskiluokka ei ole tyytyväinen, ja tyytyväinen keskiluokka antaa mielellään vallan puolueelle, koska puolue on tarjonnut heille niin paljon kaikkea hyvää, kuten töitä, rahaa ja hyvät elinolosuhteet. Keskiluokka ei halua luopua eduistaan, joten he eivät halua maahan demokratiaa, jolloin kouluttamattomat köyhät pääsisivät äänestämään omien etujensa mukaisesti.

”Luottoa riittää, jos talous kasvaa”

Kiina on osoittanut, että sen talous on todellakin kasvanut, vaikka maata johdetaan edelleen valtiojohtoisesti puolueesta käsin. Kiina ei siis ole tarvinnut demokratiaa päästäkseen 40 vuodessa, Maon katastrofaalisen ajan jälkeen, nykyiseen asemaansa. En tiedä, mitä nopea yritys siirtyä läntiseen demokratiaan olisi Kiinalle tuonut. Esimerkit Itä-Euroopasta, Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä kertovat, että suuret vallan vapautumiset demokratian suuntaan eivät tuo pelkästään positiivisia seuraamuksia. Muutoksen alku on monesti surullisen verinen. Kiina on niin vaikeasti hallittava valtio, että oli varmasti perusteltua lähteä kertarysäyksen sijaan pikkuhiljaa poistamaan rajoituksia kaupankäynnistä, taloudesta ja ihmisten arjesta.

Kansalaisten perustarpeiden täyttyminen on ihmisillä aina tärkeämpää kuin tunne siitä, että he asuvat jotenkin reilussa valtiossa. Niin monet ihmiset ympäri maailmaa elävät niin huonoissa oloissa, että on reilua ihan oikeasti ymmärtää, että he haluavat mieluummin turvallisuutta ja leipää kuin demokratiaponnisteluita ja nälkää. Tällä Kiinakin lähti liikkeelle. Vallanhimoinen hallintatapa tuotti myös Kiinassa julmia seuraamuksia etenkin ihmisoikeuksien saralla.

Valtiojohtoinen malli on tuottanut hurjaa kasvua ilman demokratiaa, mikä on lisännyt keskiluokan luottoa johtajiinsa. Luottoa riittää, jos talous kasvaa. Viime vuosikymmeninä Kiinalla on ollut mahdollisuuksia parantaa taloudellista tilannettaan tavallaan melko yksinkertaisilla ratkaisuilla, esimerkiksi vapauttamalla yksityisten yritysten ja ulkomaankaupan rajoituksia. Tällaisia mahdollisuuksia ei ole lähitulevaisuudessa samalla tavalla näkyvissä, mikäli puolue jatkaa viime vuosina tiukentunutta kontrolliaan liberaalimpien vuosien jälkeen.

Monien kasvojen maa

Kaiken kaikkiaan Kiinaa kannattaa yrittää ymmärtää, vaikka sen toimia ei hyväksyisikään. Kiina kehittyy nyt samaan aikaan paremmaksi ja huonommaksi, ja monesti tapahtuu asioita, joita ei pysty länsimaista tutuilla hyvän ja huonon määrittelyillä helposti toteamaan yksiselitteisesti hyväksi tai huonoksi. Äänekkäät yhteiskuntatieteilijäkriitikot eivät välttämättä näe olennaisia ja pitkäjänteisiä hyviä asioita Kiinan talouskasvussa, ja vuosia kiinalaisten kanssa bisnestä tehneet liikemiehet saattavat nähdä kiinalaisten Suomeen kohdistuvat infrastruktuurihankkeet pelkästään positiivisina liiketoimintamahdollisuuksina – ilman mitään kiinalaisia taka-ajatuksia. Kiina onkin hyvin monimutkainen.

Ja kaunis. Koska maa on niin jättimäinen, tänne mahtuu luontoa laidasta laitaan. Ihmisten tekemät rakennelmat eivät yllä minun makuuni eurooppalaisen upeuden tasolle, mutta luonnossa olen nähnyt monta kertaa samanlaista mykistävää kauneutta, jota olen kokenut esimerkiksi Portossa, Jäämerellä, Rääkkylässä tai Alpeilla.

Marraskuinen Kiinan muurikin tuntuu nyt hyvin kauniilta. Kävimme klassikkokohteessa toistamiseen toukokuussa kiinalaisystävämme oppaana.

Luonnonsuojelu onkin asia, jossa Kiina voisi olla maailman edelläkävijä muun maailman ollessa keskimäärin liian haluton tekemään isoja päätöksiä. Kiinan maaperä, vesi ja ilma ovat niin saastuneita, että uuden teknologian luominen ja sen käyttäminen noiden ongelmien ratkaisuksi auttaisi kymmenien, jos ei satojen, miljoonien ihmisten terveystilannetta.

Ilmastoasioissa Kiina on ollut aktiivinen. Se on tehnyt vakavasti otettavia ratkaisuja, mutta valitettavasti viime vuosina talouskasvun hiipuminen on tarkoittanut sitä, että halpa ja saastuttava kivihiili on palannut entistä useammin energiavaihtoehdoksi.

Epäluuloinen kansa

Vaikka ei tykkäisi Kiinasta, voi tykätä kiinalaisista ja kiinalaisesta elämänmenosta. Taikauskon täyttämä arki on jotenkin sympaattista – paitsi silloin, kun sitä tarjotaan ratkaisuksi fyysisiin vaivoihin.

Päivittäisiin havaintoihin kuuluu myös keskinäisen luottamuksen puute. Kiinalaisten epäluulo muita kansalaisia kohtaan on suurempaa kuin keskusjohtoon, ja kiinalainen yhteiskuntajärjestys ja se, miten lakia käytetään, tuntuvat tukevan ajatusta, että juuri näin luottamuksen tulisikin maassa kohdentua.

Moni Suomessakin on lukenut kiinalaisesta valvontayhteiskunnasta, mutta kiinalaisia ei kiinnosta samanlainen yksityisyyden suoja, josta me eurooppalaiset haluamme pitää tiukasti kiinni. Siksi onkin jotenkin ristiriitaista, että vaikka kiinalaiset eivät häpeile tehdä julkisesti monia sellaisia asioita, joista me suomalaiset pidättäytyisimme, he ovat melko itsekeskeisiä ja aktiivisia kilpailemaan toisiaan vastaan. On vaikeaa tulkita, mitä yksityisyys, yksilöllisyys ja yksilökeskeisyys tarkoittavat kiinalaisille, ja verrata sitä eurooppalaiseen ajattelutapaan. Niin vaikeaa, että en ehkä edes itsekään ymmärrä, mitä juuri kirjoitin. Mutta ei siitä kannata välittää.

Opittavaa Kiinasta ja kiinalaisilta

Olen tavannut useita hauskoja, fiksuja, uteliaita ja avarakatseisia kiinalaisia. Heidän asenteessaan on paljon opittavaa. Moni asia, jota en ehkä ole ennen kotona kehdannut tehdä, tuntuu erilaiselta täällä Kiinassa, jossa kehdataan tehdä melkein mitä vain.

Kun kohtaa ystävällisen ja auttavaisen kiinalaisen, unohtuu hetkeksi kaikki ne huonot hetket kiinalaisten kanssa. Sen hyväsydämisyyden oikein tuntee, ja samaa asennetta haluaa alkaa jakaa itsekin muille.

Pitää muistaa, että Kiina-kuvani on muodostunut lähinnä Shanghaissa. Shanghain kokemuksista ei voi vetää liian syvälle meneviä johtopäätöksiä, ja vaikka olen käynyt yli kymmenessä kiinalaiskaupungissa tai -kylässä sekä useissa Kiinan naapurimaissa, pidän kokemusta koko Kiinasta vain pintaraapaisuna.

Viimeisten viikkojen aikana olen miettinyt, mitä jään kaipaamaan Shanghaista. Valitettavan moni lämmin muisto liittyy niihin ihmisiin ja tilanteisiin, joita en voi enää koskaan toistaa, kun tulen tänne uudestaan. Seuraavalla kerralla Shanghai on erilainen. Korealainen barbeque, liian monet pahvimuki-cappuccinot sekä terveyttä uhkaava ja melko edullinen olutvalikoima ovat niitä pieniä asioita, joita tulen varmasti kaipaamaan. Isompia ikävöitäviä asioita on etenkin tunne siitä, että olen kansainvälisessä ilmapiirissä, suuressa suurkaupungissa, ja täällä oleminen on todella helppoa ja itse asiassa kivaa.

Tämä vuosi oli uniikki, sillä minulla oli aikaa, jonka käytöstä sain päättää itse. Eikä ole ollut ollenkaan kiire. Ja joku muu siivosi minun puolestani!

Viimeisellä kokonaisella viikolla rauhoituimme pariin otteeseen läheisten kaupunkien vanhoissa kaupunginosissa, joista löytyi levollisia, kivisiä ja vihreitä puutarhoja.

Nyt on kivaa päästä Suomeen, jossa ei tarvitse noteerata kielimuuria, ilmanlaatua, asunnon lämpötilaa, toljottamista, internetin toimimattomuutta, luottamuksen puutetta ja ulkoilumahdollisuuksia. Toivon, että huomaan, että Suomessa ihmisten ei tarvitse kiinalaiseen tapaan tapetoida itseään tuotemerkeillä korostaakseen asemaansa vertaistensa keskellä. Tuo keskinäinen kilpailu, jolla halutaan osoittaa ”paremmuutta” varakkuuden kautta, kuulostaa eurooppalaisittain jo hälvenevältä harrastukselta, mutta monelle kiinalaiselle on päivänselvää, että onni, puoliso ja sitä myötä vanhempien kunnioitus irtoavat loppujen lopuksi näyttämällä, että rahaa on.

En oikein kunnolla edes halua ajatella Suomeen paluuta, koska siitä tulee jotenkin kummallinen tunne, jota ei määritetä hyvä–huono-akselilla. Alkuun Joensuu ja juhannuksena Juuka. Sitten muutto takaisin kotiin. Nyt on todella vaikeaa sanoa, mitä Kiina ja Shanghai ovat minulle antaneet.

Voin antaa siihen vastauksen vasta sitten, kun olen palannut kotiin. Tai, ei. Ei se kyllä onnistu vielä ihan heti silloinkaan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Nyt aavistan, miten monta erilaista Kiinaa jää näkemättä - 24.05.2019
• Sähköauton ostajan ei tarvitse osallistua kilpilottoon - 06.05.2019
• Käytän Kiinassa QR-koodeja useita kertoja päivässä - 02.04.2019
• Noin 20 shanghailaista paikkaa, joissa käytimme vieraitamme - 21.02.2019
• Pitäisi keksiä uudelle poikakaverille nimi - 14.12.2018
• Toivottavasti keskiarvoni riittää ja saan jatkaa kevään opiskelijaviisumilla - 26.11.2018
• Google ottaa askeleita kohti Kiinaa - 31.10.2018
• Avausluennot hävisivät snookerille - 19.09.2018