Rotat ja hiiret, hyvässä ja pahassa

25.05.2023
In: Aarhus
Avatar photo

Kati Laukkanen

Kati Laukkanen opiskelee lukuvuoden 2022–2023 Constructive Institutessa Århusissa.

Koirani Nieminen, joka yleensä on varsin rauhallinen kaveri, aloitti eräänä iltana merkillisen shown. Koira ravasi alituiseen olohuoneen ja keittiön väliä pysähtyen välillä keittiön allaskaapin eteen tuijottamaan ja murisemaan vihaisesti. Seurasin touhua käsittämättä lainkaan, mitä minulle yritetään viestiä. Lopulta avasin keittiökaapin oven näyttääkseni koiralleni, ettei siellä ole mitään. Tai niin luulin… Oven avauduttua iso ruskea jyrsijä singahti juoksemaan Niemisen kovaäänisen haukun säestämänä.

Yö hurahti selatessa netistä vuoronperään asuntoilmoituksia ja rotta-aiheisia sivustoja. Aamulla soitin vuokranantajalleni ja kerroin tapahtuneesta. Hämmästelyn sijaan vuokranantaja huokaisi ja totesi rauhallisesti, että hänen asunnossaan rottia on ollut vuoden sisään jo kolmesti. Hän myös toisti Googlen minulle kertoman tiedon: Århusissa on varsin mittava rottaongelma. Vuokranantaja lupasi saman tien tehdä asiasta ilmoituksen, sillä Århusissa kaikista rottahavainnoista tulee raportoida viipymättä.

Neurobiologi Noëmie Mermet-Joret tutkii, kuinka aivot käsittelevät pelkoa.

Århusia on kutsuttu Tanskan rottapääkaupungiksi, sillä kaupungissa on tehty useana vuonna enemmän rottahavaintoja kuin Kööpenhaminassa. Rottapopulaation kasvuun syynä on ollut leudot talvet, jotka antavat ihanteelliset olosuhteet rottien lisääntymiselle, kuin myös sateiden määrä, joka pakottaa rotat ulos viemäreistä. Myös korona-aikana rottahavaintojen määrä oli kasvussa, mutta tähän katsottiin syyksi yksinkertaisesti se, että ihmiset viettivät enemmän aikaa kotonaan ja  huomasivat rotat helpommin. Viime vuosina rottapopulaation määrä Århusissa on kääntynyt laskuun tehokkaan torjunnan ansiosta. Århusissa rottien torjunnassa myrkkyjen käytöstä on osin luovuttu, ei yksin ympäristösyistä vaan myös siitä syystä, että rotat ovat tulleet vastustuskykyisiksi käytetyille myrkyille.

Vain parin tunnin päästä siitä kun olin soittanut vuokranantajalle, oveni taakse saapui kaupungin lähettämä rottahäätäjä Johannes. Johannes alkoi heti saavuttuaan tutkia kaapin rakenteita. Kaapin ja seinän välistä hän löysi ulostetta, joka hänen mukaansa kuului hiirelle. “Metsähiirelle”, Johannes tarkensi hymyillen ja lisäsi että metsähiiri saattaa kasvaa Tanskassa hyvin suurikokoiseksi. Johannes haki autostaan useita erilaisia loukkuja ja viritteli niitä asiantuntevasti ympäriinsä. Vieheenä loukuissa oli tuoretta persikkaa, jonka hän oli ottanut mukaansa edelliseltä työkeikalta paikallisesta ravintolasta, joka oli jouduttu sulkemaan rottaongelman vuoksi. En olisi ikimaailmassa uskonut, että olisin iloinen siitä, että asunnossani on hiiri, mutta Johannes sai minut vakuuttuneeksi siitä, että rottaan verrattuna hiiri oli todella hyvä uutinen. Hetken tunsin jopa absurdia helpotusta. “Tosin huono puoli asiassa on se, että sinulla voi olla sekä hiiri- että rottaongelma. Rotat löytävät tiensä sisään usein hiirien perässä”, Johannes totesi ja helpotus oli sitä myöten tipotiessään.

Hiiren pään päällä olevaan ”telakkaosaan” on kiinnitetty miniskooppi.

“Rotat ja hiiret ovat todella älykkäitä eläimiä”, sanoo neurobiologi Noëmie Mermet-Joret nostaessaan koehiiren laatikosta. En ole vielä täysin toipunut edellisestä kohtaamisestani hiiren kanssa, kun olen jo Constructive Instituten mukana vierailemassa Århusin yliopiston molekyylibiologian ja genetiikan laitoksella. Mermet-Joretin kädessään pitämän pikkuruisen hiiren pään sisään on kirurgisesti implantoitu pienen pieni optinen neula, jonka pään päällä olevaan “telakkaosaan” kiinnitetään pikkuruinen mikroskooppi eli miniskooppi. Miniskooppi suoratoistaa videota hiiren aivojen toiminnasta sen liikkuessa ja ihmetellessä ympäristöään. Pystyn siis katselemaan tietokoneen näytöltä livenä, mitä hiiren aivoissa tapahtuu ja miten yksittäiset hermosolut aktivoituvat. Århusin yliopistolla miniskooppia käytetään monenlaiseen aivojen toiminnan selvittämiseen, mutta myös toimintahäiriöiden tutkimiseen. Mermet-Joret esimerkiksi tutkii sitä, miten aivot käsittelevät pelkoa. Tapaamme myös apulaisprofessori Andrea Morenon, joka käyttää elektrofysiologiaa, aivojen sähköisten signaalien tallennusta, tutkiessaan luonnollista unohtamista, eli sitä mitä tapahtuu aivoissamme silloin kuin unohdamme. Morenolta saankin varsin lohduttavan tiedon, sillä hän sanoo, että vaikka asioiden unohtaminen ja unohtelu on varsin raivostuttavaa, on se kuitenkin hyväksi aivoille. Aivot tarvitsevat unohtamista pystyäkseen yleistämiseen ja abstraktiin ajatteluun. Esimerkiksi tekoälyn heikkous on juuri siinä, että se ei voi unohtaa mitään.

Ehkä siis jossain vaiheessa onnellisesti unohdan kotonani tapahtuneen ikävän kohtaamisen hiiren kanssa ja muistan hiiret ainoastaan yliopiston laboratoriosta, jossa ne auttavat tutkijoita selvittämään, mitä meidän ihmisten aivoissa tapahtuu silloin kun vaikkapa pelästymme allaskaapissa kuokkivaa vierailijaa.

Elektrofysiologiset signaalit tallentuvat livenä hiiren aivoista, kun se liikkuu ja ihmettelee ympäristöään.

 

 

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment