Naapurisovusta pihapiirin ja valtioiden tasolla

28.09.2022
In: Aarhus
Avatar photo

Kati Laukkanen

Kati Laukkanen opiskelee lukuvuoden 2022–2023 Constructive Institutessa Århusissa.

Muutin Århusiin kuukausi sitten ja sinä aikana olen joutunut miettimään paljon naapuruussuhteita.

Toisella opintoviikollani Constructive Instituteen saapui vierailevan puhujan roolissa erään tanskalaisen median Pohjoismaista uutisoiva toimittaja. Vierailun tarkoitus oli keskustella Ruotsin vaaleista, joita täällä Tanskassa seurattiin suurella mielenkiinnolla. Kun vierailijalle selvisi, että minä olen Suomesta, hän vitsaili Suomen ilmestyneen tanskalaisten maailmankartalle vasta Nato-hakemuksen ja Sanna Marinin myötä.

Tällä hetkellä tanskalaisia kiinnostaa Suomi. Tai no, ainakin heitä kiinnostaa tanssiva pääministerimme ja aggressiivinen naapurimaamme. Kuluneen kuukauden aikana minulta on usein kyselty syitä ja näkökulmia Venäjän tekojen taustalla. Olen joutunut toistelemaan, että en todellakaan ole mikään Venäjä-asiantuntija. Mutta tietenkin olen yrittänyt vastata parhaan tietämykseni mukaan. Keskustelujen myötä olen viimeistään ymmärtänyt omaavani suomalaisena täysin erilaisen käsityksen ja perspektiivin Venäjään. Jos Suomi tuon luennolla vierailleen toimittajan mukaan ilmestyi tanskalaisten kartalle vasta nyt, niin tuolla samalla kartalla on lisäksi myös kummallinen mittasuhdevääristymä, niin hullunkurisen etäisenä ja kaukana olevalta valtiolta Venäjä tanskalaisille näyttäytyy.

Århusin yliopiston pihapiiriä. Kuva: Kati Laukkanen

Tuollakin luennolla naapurimaamme aiheuttama sekasorto nousi keskusteluun. Luennoitsija viittasi siihen, miten muissa Pohjoismaissa sodan alkaessa ihmiset valtasi paniikki ja epäusko. Tai siis kaikissa muissa Pohjoismaissa paitsi Suomessa, hän lisäsi. Toimittajan mielestä me suomalaiset suhtauduimme tilanteeseen ällistyttävän kylmäpäisesti, kuin todeten, että tätähän me olemme aina osanneet odottaa. Hän näki Suomen olleen varautunut pahimpaan mahdolliseen koko olemassaolonsa ajan. Varautumisesta puhuessaan hän viittasi muun muassa väestönsuojiin, joita Suomessa on kymmeniätuhansia. Kanssaopiskelijat katsoivat minuun epäuskoisina. Vieressä oleva kysyi, onko todella näin ja tiedänkö minä muka, missä suojat sijaitsevat? Minua nolotti. Toimittajan puheet kuulostivat jopa omaan korvaani siltä, että me suomalaiset olemme vain odottaneet Venäjän hyökkäystä kynttilän valossa ja rynkky kourassa, pettuleivän resepti jääkaapin oveen liimattuna. Vastasin toki tietäväni lähimmän väestönsuojan paikan, se kun sattuu sijaitsemaan oman kotitaloni alla. Salissa tämä minulle tavallinen asia aiheutti suurta ihmetystä. En viitsinyt lisätä hämmennystä kertomalla, että Ukrainan sodan alkaessa suomalaismediassa palstatilaa vei se, ovatko lemmikit tervetulleita väestönsuojiin ja voisiko osa suojista kenties olla eläinystävällisiä. Luulen, että se olisi ollut väestönsuoja-ajatuksen liiallista normalisointia, kun jo niiden olemassaolo näytti aiheuttavan tavatonta ihmettelyä. Mutta tottahan se on, että arvaamaton naapuri saa aikaan monenlaisia absurdeja asioita, mitä on vaikea käsittää ellei se ole omaa todellisuutta. Tämä on näyttäytynyt minulle täällä myös hieman pienemmässä mittakaavassa.

Muutin Århusin kaupungin keskustan pohjoispuolelle mukavanoloiseen naapurustoon noin kymmenen minuutin kävelymatkan päähän yliopistolta. Pihapiirissä on neljä kaunista tiilirakennusta, joissa jokaisessa neljä asuntoa. Mielikuvissani näin itseni lueskelemassa kirjaa pienellä pihamaalla, joka asuntoni yhteydessä on. Todellisuus kuitenkin osoittautui, noh, vähemmän idylliseksi. Todellisuudessa pienen pihamaani kanssani jakaa ihminen, joka menneen kuukauden on keskittynyt lähinnä häiriköimään minua. Jo muutaman päivän asumisen jälkeen jouduin peittämään asuntoni kaikki ikkunat, jottei naapurini näkisi sisälle, sillä sekä ikkunoiden että oven takana hän käy kurkkimassa ja koputtelemassa useita kertoja päivittäin. Aluksi yritin hoitaa asiaa järkipuheella. Järkipuheen volyymi on kuitenkin vaihdellut viikkojen kuluessa. Järkihuuto on tosin osoittautunut aivan yhtä tehottomaksi ja maltin menetyksestä on lähinnä tullut vain itselle paha mieli. Yritän parhaani mukaan olla ymmärtäväinen, kärsivällinen ja välittämättä, mutta toisaalta kiehun raivosta kun yksityisyyttäni toistuvasti loukataan enkä saa olla rauhassa omassa kodissani. Muut naapurustossa ovat pahoitelleet tilannetta kertoessaan sen, minkä osasin itsekin päätellä: naapurini kärsii pahoista mielenterveysongelmista.

Kuten Suomessa myös Tanskassa mielenterveysongelmien hoito on pahasti ruuhkautunut. Järjestelmä on ylikuormittunut ja ihmiset, jotka tarvitsisivat, ja myös haluaisivat avun piiriin, eivät sinne pääse.

Kesällä Tanskassa jouduttiin kohtaamaan tilanteen seuraukset karmeimmalla mahdollisella tavalla, kun 22-vuotias tanskalaismies avasi tulen Field’sin kauppakeskuksessa Kööpenhaminassa. Joukkoampuminen synnytti keskustelun mielenterveyden hoidosta, sillä surmatöistä epäilty oli mielenterveyspalvelujen asiakas ja juuri ennen hyökkäystään yrittänyt saada apua kriisipuhelimesta. Tanskassa psykiatrista hoitoa tarvitseville paikkoja ei ole tarpeeksi ja Tanskan kansanterveyslaitoksen julkaiseman tutkimuksen mukaan sairaalahoitoon mielenterveysongelmien vuoksi hakeutuvien määrä on kasvanut 30 prosentilla vuosikymmenessä.

Naapureideni kertoman mukaan omassa taloyhtiössäni niin ambulanssi kuin poliisikin on vieraillut kyllä usein, mutta sairaan naapurin aiheuttama tilanne on pysynyt samana. Tunnen tietenkin valtavaa surua ja empatiaa siitä, että naapurini ei saa apua, jota selvästi tarvitsisi, mutta samalla tuntuu kestämättömältä, että yksi ihminen voi terrorisoida kokonaista naapurustoa. Minä voin tietenkin muuttaa pois, mutta seuraava asukas jälkeeni kohtaisi jälleen saman vähemmän idyllisen todellisuuden.

Yhteisillä ongelmilla on kuitenkin hopeareunus. Jaettu tilanne saattaa yhdistää ja lähentää ihmisiä. Yksi naapureistani kutsui minut viettämään iltaa kanssaan sen jälkeen, kun olimme ohimennen jutelleet ja yrittäneet miettiä, miten tilanne voitaisiin hoitaa kuntoon. Illanvietossa hän jopa vitsaili siitä, miten meillä suomalaisilla tuntuu olevan todella huonoa tuuria naapuriemme kanssa. Yksinkertaisia ratkaisuja ei taida olla tarjolla oli kyse sitten naapurisovusta pihapiirin tai valtioiden tasolla.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment