Vaikea tajuta, että vielä runsaat kolme viikkoa sitten istuimme fellowsien kanssa Århusin yliopiston kuppilassa ilman mitään käsitystä siitä, mihin maailma pian heittäisi meidät kaikki.

Viikon hämmennysvaiheen jälkeen opinnot ovat kuitenkin jatkuneet virtuaalisesti yllättäen jopa aiempaa kiivastahtisempina.

Nyt tapaamme etänä lähes päivittäin ja monesti useita kertoja päivässä. Haastatteluja ja luentoja on ollut normaalia enemmän. Kuusi tuntia Zoom-palaverissa on kova urakka kenelle hyvänsä. Varsinkin kun osalla meistä on kouluikäisiä lapsia samaan aikaan kotona paimennettavina.

Korona muutti stipendiaattien opinnot virtuaalisiksi. Tahti ei silti hidastanut, päinvastoin.

Virtuaaliopiskelu kuitenkin toimii loistavasti. Olemme saaneet vieraiksemme asiantuntijoita, joiden normimaailmassa olisi nopealla aikataululla vaikea päästä Århusiin, kuten FT:n Yhdysvaltain toimituksen nokkamiehen Peter Spiegelin ja maailman terveysjärjestö WHO:n viestintäjohtaja Gabrielle Sternin. Ja monia muita.

Århusin yliopiston taloustieteen professori Michael Svarer esimerkiksi taustoitti kiinnostavasti, kuinka Tanskan talous on ottanut koronan vastaan.

Tanskahan otti rajoitustoimet nopeasti käyttöön ja samalla maan hallitus tuli isolla vaihteella talouselämää vastaan. Tanskan julkinen talous oli kriisin alla hyvässä kunnossa ja maassa vallitsi käytännössä täystyöllisyys.

Talouden lisäksi myös henkinen puoli näyttäisi Tanskassa olevan kunnossa, mikäli asiaa uskaltaa nyt täältä etäältä arvioida.

Tanska on väkiluvultaan vain aavistuksen Suomea suurempi maa ja muutenkin monella tapaa tutunoloinen Pohjoismaa. Tanskassa suomalainen kuitenkin auttamatta tuntee (tai tunsi ainakin ennen koronakriisiä) tulevansa sisäänpäin kääntyneestä ja keskenään riitelevästä valtiosta, jolla on vaikeuksia päättää, mihin suuntaan se on menossa.

Liki kymmenessä maassa aiemmin asuneensa en usko idealisoivani Tanskaa sen paremmin kuin muitakaan entisiä asuinpaikkojani. Tanskalla on tietenkin omat, isotkin ongelmansa. Mutta jonkinlainen vaikeasti määriteltävissä oleva yhteenkuuluvuuden pohjavire juuttien yhteiskuntaa kuitenkin leimaa.

Myös meidän stipendiaattien omat päätösprojektit ovat alkuhämmennyksen jälkeen jatkuneet jokseenkin ennallaan. Ainakin toistaiseksi. Valmista pitäisi tulla alkuperäisen suunnitelman mukaisesti juhannukseen mennessä.

Teen omaa lopputyötäni yhdessä kollegani Sarahin kanssa. Meidän projektimme piti olla ilmastopaneelin, eräänlaisen ideoita generoivan ”sprintin” järjestäminen kansainvälisille ilmastoviisaille. Tapahtuman teema on ilmastokriisistä raportoiminen. Nyt mietimme, miten lähestyä kysymystä koronakriisin näkökulmasta.

Korona-aikana sprinttikin tapahtunee virtuaalisesti. Lisää päätösprojektistamme kuulette myöhemmin.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Saako olla pettynyt? - 25.05.2020
• Voiko huippu-urheilua valmentaa nätisti ja kirjoittaako media liikaa koronasta? - 13.03.2020
• Hajanaisia ajatuksia Silicon Valleysta, journalismista ja kapitalismista - 04.02.2020
• Stipendiaatin välitilinpäätös - 08.01.2020
• Kuka päättää median agendan, asiat joista kannattaa pitää kiinni sekä pari kysymystä Århusista - 15.11.2019
• Happy news? 3 väärinkäsitystä ja keskeneräisyyden ylistys Århusista - 31.10.2019
• Aikaa ajatella, sanoivat kaikki 12 - 26.09.2019