Elokuun lopussa istuimme Constructive Instituten oleskelutilan sohvilla kertomassa, miksi olimme täällä. Edessämme pöydillä oli voisarvia ja kahvikoneen paahtamaa kahvia.

Tarinamme poikkesivat, mutta loppu oli kaikilla yhteinen. ”Niin, ja olen täällä, koska olen tehnyt journalistin töitä pitkään ja haluaa aikaa ajatella.”

Ajasta ja erityisesti ajattelusta on ilmeisesti tullut kaikkialla hälyttävän niukka resurssi, jota saadakseen ihmisen on pakattava elämänsä muuttolaatikoihin ja matkustettava Jyllantiin.

Kymmenen kuukauden mittainen stipendiaikani Tanskan toiseksi suurimmassa kaupungissa Århusissa alkoi elokuussa 2019.

Ryhmässä on 12 stipendiaattia, fellowsia, kuten meitä täällä kutsutaan. Valtaosa on erittäin kokeneita, keski-ikäisiä journalisteja, mutta joukossa on myös pari alle 30-vuotiasta.

Australialaista kollegaa ja itseäni lukuun ottamatta muut ovat tanskalaisia. Käyttökieli on englanti, mikä on erinomainen asia, sillä puhutun tanskan ymmärtäminen on paljon vaikeampaa kuin muistin.

Constructive Institute (CI) on Århusin yliopiston tiloissa toimiva erillinen yksikkö, jota johtaa Ulrik Haagerup.

Århusin tunnusmerkki on taidemuseo Arosin katolle 2011 noussut Rainbow, jonka on suunnitellut tanskalais-islantilainen taiteilija Olafur Eliasson.

Tavoitteena on alkaneen opintojakson aikana pohtia muun muassa sitä, mitä journalismi voi tehdä – ei enempää eikä vähempää – esimerkiksi demokratian edistämiseksi maailmassa.

Opintoihin kuuluu CI:n järjestämiä luentoja, vierailuita ja sisäisiä keskusteluja. Näiden lisäksi jokainen fellow osallistuu valitsemalleen, kahdelle tai kolmelle Århusin yliopiston järjestämälle kurssille lukukaudessa.

Kurssit eivät ole massaluentoja, vaan pikemminkin kohtuullisen työläitä pienryhmäseminaareja. Niihin ei mennä valmistautumatta, vaan ne vaativat ennakko-opiskelua.

Omat opintoni yliopistossa keskittyvät ilmastonmuutoksen ymmärtämiseen ja selittämiseen. Osallistun syksyllä Environmental Economics– ja Globalization and World Order -nimisille kursseille.

5 ensihuomiota:

+ Tanskaan on suomalaisen helppo muuttaa, viralliset asiat sujuvat suht jouheasti

+ Fellowsien elämäntarinat ovat superkiinnostavia, ihmiset kiinnostavat meitä ihmisiä

+ CI:n tapa aloittaa jokainen päivä yhteislaululla on rippikoulumaisuudessaan viehko

– Tanska on erittäin kallis maa asua

– Lasten sopeutuminen kansainväliseen kouluun on ollut odottamattoman vaikeaa

Mutta mitä ihmettä on Constructive journalism, ratkaisukeskeinen journalismi? Siihen palaan täällä stipendiblogissa myöhemmin.

Århusin keskustassa on sunnuntaina leppoisa tunnelma.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Saako olla pettynyt? - 25.05.2020
• Kun Constructive-kurssi muuttui virtuaaliseksi - 06.04.2020
• Voiko huippu-urheilua valmentaa nätisti ja kirjoittaako media liikaa koronasta? - 13.03.2020
• Hajanaisia ajatuksia Silicon Valleysta, journalismista ja kapitalismista - 04.02.2020
• Stipendiaatin välitilinpäätös - 08.01.2020
• Kuka päättää median agendan, asiat joista kannattaa pitää kiinni sekä pari kysymystä Århusista - 15.11.2019
• Happy news? 3 väärinkäsitystä ja keskeneräisyyden ylistys Århusista - 31.10.2019