Huhtikuussa tieni vei kansainvälisille journalismifestivaaleille Perugiaan. Kyseessä oli urani ensimmäinen kansainvälinen työmatka, jonne lähteminen kutkutti jo viikkoja ennen lähtöä. Harvoin sitä pääsee tutustumaan alan polttavimpiin aiheisiin näinkin kovatasoisessa seurassa. Siksi päätin ottaa festarista kaiken ilon irti!

Perugiassa paistattelemassa.

Viiden päivän aikana tapahtumassa järjestettiin yhteensä 214 paneelia 580 puhujan voimin. Festivaalin teemoja olivat muun muassa tekoäly, talous, disinformaatio sekä lehdistönvapaus. Festivaalien sivuilta voi edelleen käydä kuuntelemassa, millaista on taistella median edustajana lehdistövapauden puolesta toimittajille vaarallisimmissa maissa, millaista eettistä harkintaa journalistien tulee ottaa huomioon sisällöntuottajien markkinoilla ja miten nostalgian aseistaminen on vaikuttanut demokratiaan maailmassa.

Paneeleihin osallistumisen ohessa tehtäväni oli haastatella IPI:n Itä- ja Keski-Euroopan riippumattoman mediaverkoston edustajia sekä kirjoittaa muistiinpanoja heille järjestetyssä tilaisuudessa. Paneeliin osallistui median edustajia muun muassa Slovakiasta ja Unkarista, joissa tilanne on äärimmäisen huolestuttava lehdistönvapauden osalta.

IPI:n johtaja Scott Griffen piti toiveikkaana toimittajien toistuvaa kimmoisuutta heihin kohdistuvia haasteita, riskejä ja muutoksia kohtaan.

Vaikka festivaaleilla käsiteltiin laaja-alaisesti mediakentän kriisiytymistä, vallitsi paneelikeskusteluissa ja illanvietoissa kuitenkin positiivinen yhteishenki. Ja se todellakin loi uskoa tulevaan! Lukuisat uudet kollegaystävät, joiden kanssa sain keskustella journalismista hyvän ruoan ja juoman parissa, oli yksi harjoitteluni kohokohtia.

Huhtikuun lopussa järjestettiin myös Itävallan kunnallis- ja aluevaalit. Sain myös yllättäen kutsukirjeen äänestykseen. Olin jo ehtinyt bongailemaan vaalimainoksia tien varsilla, mutta tietoa ehdokkaista ei löytynyt mistään. Lopulta vaalipäivänä selvisi, etten ole oikeutettu äänestämään, koska rekisteröin itseni Wieniin liian myöhään. Kutsukirje oli ollut mainos, joka oli lähetetty jokaiselle wieniläiselle. Ensi kerralla sitten!

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Turkissa pahimpaan aikaan - 28.04.2025
• Kulttuuria kuohujen keskellä - 25.03.2025
• Äkkilähtö Wieniin ja muita ekoja kertoja - 13.02.2025