Syntyykö Euroopassa jälleen uusi rintama?

03.12.2020
In: Wien
Avatar photo

Ilmo Ilkka

Ilmo Ilkka työskentelee syksyllä 2020 harjoittelijana Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa (IPI) Itävallassa.

Britannian eroneuvottelut EU:sta ovat jatkuneet marraskuun lopussa jälleen kasvotusten. Ydinkysymyksiä neuvotteluissa ovat niin kalastusoikeudet, valtionavustukset kuin yhteismarkkinoiden pelisäännöt. Jälkimmäiseen kysymykseen liittyy olennaisesti se, mihin Britannian ulkoraja EU:n kanssa vedetään sekä se, miten rajaa valvotaan. Vaihtoehtoina on brexit-prosessin aikana väläytelty muun muassa edistyksellisen teknologian avulla valvottua maarajaa Irlannin saarelle, missä raja kulkisi Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan välillä, sekä rajaa, joka kulkisi Irlannin saaren ja Britannian saaren välillä.

Tällä hetkellä ratkaisua siitä, miten raja-asia ratkaistaan, ei ole vielä nähtävillä. Joe Bidenin presidentinvaalivoitto tuo oman mausteensa myös valtameren toisella puolella keiteltävään soppaan. Biden on nimittäin julkisesti kertonut, että raja Vihreällä Saarella olisi “väärin”.

Bidenin ulostulo rajakysymyksessä asettaa pääministeri Boris Johnsonin vaikeaan asemaan, sillä kovan rajan tuominen takaisin Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välille kariuttaisi Britannian toiveet nopeista kauppasopimusneuvotteluista Yhdysvaltojen välillä. Vaihtoehtona Johnson on esittänyt rajaa Pohjois-Irlannin ja muun Britannian välille, mutta tämä ehdotus on unionisteille mahdoton ajatus.

Brittein saarilla vuosina 1968-1998 käyty aseellinen konflikti tunnetaan nimellä The Troubles. Se päättyi vasta Pitkäperjantain sopimukseen. Sopimus on vaarassa brexit-neuvotteluiden takia.

Vuosikymmenten takaisia haavoja ei vieläkään ole täysin käsitelty avoimesti brittiläisessä yhteiskunnassa. Esimerkiksi vuonna 1989 surmatun lakimiehen Pat Finucanen tapauksesta ei aloiteta virallista ja julkista tutkintaa, huolimatta siitä, että surman tehneillä ihmisillä oli vahvoja kytköksiä Britannian asevoimiin.

Kovan rajan rakentaminen tuhoaisi myös mitä todennäköisimmin Pitkäperjantain sopimuksen, jolla vuosikymmeniä jatkuneet väkivaltaisuudet Brittein saarilla saatiin päättymään. Vanhojen väkivaltaisuuksien pelätään leimahtavan uudestaan käyttäen brexitiä sytykkeenään. Jo nyt on ilmassa havaittavissa huolestuttavia merkkejä vanhojen pahojen aikojen paluusta. Toimittaja Lyra McKee kuoli ilmeisesti harhaluotiin, jonka oli tarkoitus osua toimittajaa lähellä olleisiin poliiseihin. McKee oli kuollessaan vain 29-vuotias.

Viime viikolla useat toimittajat saivat tappouhkauksia, jotka on liitetty puolisotilaallisiin ryhmittymiin. Vapaan tiedonvälityksen ja kriittisen median uhkaaminen on yksiselitteisesti väärin. Tappouhkauksien lähettäminen voi kieliä eri ryhmittymien rohkaistumisesta ja valmistautumisesta käyttämään väkivaltaa omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Tappouhkauksien aikatauluttaminen juuri nyt, noin kuukausi ennen brexit-prosessin päättymistä, voi osoittaa ryhmittymien valmistautuvan käymään entistä julmempaa konfliktia, jossa tähtäimet suunnataan myös toimittajiin.

The Troubles -konflikti näkyi Britannian saarilla monissa muodoissa. Osa niistä on edelleen nähtävillä.

Brexit ja sitä ympäröivät keskustelut rakentuivat pitkälti valheellisten lupausten ja yksinkertaistuksien kautta. Pelkoa ja vihaa lietsottiin kaduilla ja vallan kabineteissa, mikä näyttäytyi viharikosten määrän suuressa kasvussa. Samalla rakennettiin fiktiota oman kansakunnan erikoisuudesta ja paremmuudesta sekä kaavailtiin paluuta myyttiseen menneisyyteen, jossa se oma kuviteltu ryhmä oli vallan kahvassa. Kyseessä oli klassinen Me vastaan Toiset -asetelma, jossa oman ryhmän hyviä puolia korostettiin tai paikoin keksittiin, kun taas ryhmän ulkopuolelle jääviä demonisoitiin.

Jos demonisointi laajennetaan koskemaan myös toimittajia ja vapaata mediaa, voidaan Troubles 2.0:n aikana valmistautua laskemaan haudan lepoon myös journalisteja. Samalla surunvalittelijoiden joukkoon liittyy vapaan ja vastuullisen demokratian haamu.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment