52 kynttilää kahdessatoista kuukaudessa

03.11.2020
In: Wien
Avatar photo

Ilmo Ilkka

Ilmo Ilkka työskentelee syksyllä 2020 harjoittelijana Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa (IPI) Itävallassa.

Syksyn pimeys on saapunut jälleen tänäkin vuonna Suomeen ja muunkin pohjoisen pallonpuoliskon päälle. Toimittajia ja muita media-alan ammattilaisia kohtaa kuitenkin toisenlainen, ympärivuotinen pimeys, joka näyttäytyy pahimmillaan viikatemiehen hahmon muodossa.

Tänä vuonna on tapettu jo 40 toimittajaa. Luku on vain kahdeksan vähemmän kuin vuonna 2019 yhteensä, ja kuluvaa vuotta on vielä pari kuukautta jäljellä. Viimeisen kahdentoista kuukauden aikana toimittajia on tapettu yhteensä 52.

Tapettujen journalistien tarinoita tutkittaessa yksi asia käy kivuliaan selväksi: surmaajat ja veritekojen tilaajat saavat nauttia usein vapaudestaan. International Press Instituten laskelmien mukaan vain kymmenessä tapauksessa on tehty pidätyksiä.

Useampi kuin joka viides surmaaja näyttää siis pääsevän kuin se kuuluisa koira veräjästä.

Viimeisen kahdentoista kuukauden aikana 52 toimittajaa on tapettu.

Mistä tämä hälyttävän korkea luku johtuu? Taustalla voidaan nähdä olevan eri maiden ja kulttuurien valtarakenteiden luomat verkostot, jotka suojelevat heitä, joilla on valtaa ja jotka täten ovat journalistien mielenkiinnon kohteina. Korruptoituneet liike-elämän ihmiset, poliitikot, rikollisjärjestöt, uskonnolliset fanaatikot ja suuri joukko muita käyttävät paikoin paljonkin valtaa, ja kun tällaiset ihmiset joutuvat vapaan, pelottoman ja kriittisen median tähtäimiin, reagoivat he viikatemiehen ottein. He voivat tehdä tai tilata veritekoja valta-asemansa turvin ja luottaen siihen, etteivät oikeuden ja lain kourat ulotu heihin, etteivät he joudu vastuuseen teoistaan.

Parhaimpia maita olla journalistien lahtaaja ovat Somalia, Syyria, Irak ja Etelä Sudan. Top-12:n joukkoon mahtuu toisaalta myös Intian, Venäjän ja Brasilian kaltaisia maita, joissa ei ole kolmen pahimman maan kaltaisia laajoja levottomuuksia.

Kolmea jälkimmäistä maata yhdistää kuitenkin antieliittisen viitan sisälle pukeutunut populismi, jossa viholliskuvia rakennetaan heistä, jotka pyrkivät luomaan tasa-arvoista, reilua ja avointa yhteiskuntaa. Modi, Putin ja Bolsonaro ovat, kuten niin usein on toistettu, rohkaistuneet populistien voitoista muilla mailla vierailla, joista Brexit ja Trump ovat ne ilmeisimmät ja räikeimmät esimerkit.

Globaalin diskurssin siirtyessä yhä enemmän kohti yksinkertaistettuja populistisia reunoja tarjoutuu opportunistisille demagogeille ja muille kahden markan diktaattoreille kultainen mahdollisuus hyökätä journalisteja, aktivisteja, tuomareita ja järjestökentän toimijoita vastaan. Retoriikan koventuessa globaalissa maailmassa pitäisi meidän kaikkien muistaa, että maailmaa rakennetaan sanojen ja diskurssin kautta.

Se, että ihmisryhmiä esimerkiksi leimataan kansakunnan vihollisiksi tai heidän ihmisyytensä pahimmillaan kielletään kokonaan, alentaa ryhmän jäsenten samaistuttavuutta ryhmän ulkopuolisten ihmisten mielissä. Käyttämällä tämänkaltaisia retorisia keinoja ja rakentamalla diskursseja, joissa luodaan selkeät muurit Meidän ja Toisten välille, aikaansaadaan edellytyksiä tilanteille, joissa väkivalta voidaan nähdä oikeutettuna ja kenties ainoana keinona, joiden kautta oman ryhmän identiteettiä ja asemaa voidaan puolustaa. Sanat eivät koskaan ole vain ja ainoastaan sanoja. Sanat sekä heijastavat että rakentavat ympäröivää todellisuutta.

Edellä mainittuun rankaisemattomuuden kulttuurin korjaamiseen ja sen näkyväksi tekemiseen vietettiin marraskuun 2. päivänä  kansainvälistä päivää toimittajiin kohdistuneiden rikosten rankaisemattomuuden lopettamiseksi. Päivän yhtenä tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä siitä, ettei journalismi ole rikos eikä kenenkään pitäisi joutua minkäänlaisen väkivallan kohteeksi vain sen takia, että hän tekee työtään.

Kun tähtäimessä ovat työtään tekevät journalistit, osuvat ammutut luodit myös väistämättä oikeudenmukaiseen, turvalliseen ja vapaaseen yhteiskuntaan.

Lokakuun lopussa vietettiin useissa maissa myös kuolleiden muistopäivää. Jotkut saattoivat juhlistaa päivää pukeutumalla pelottaviin asuihin, toiset sytyttämällä kynttilöitä haudoille ja kolmannet taasen millä tavalla tahansa. Jos juhlistaisimme kuolleiden muistoa perinteisellä suomalaisella tavalla, pitäisi meidän sytyttää 52 kynttilää. Samalla voisimme toivoa, ettei meidän tarvitsisi käydä hakemassa uusia tuikkuja enää tänä vuonna.

 

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment