Suomen varovaiset askeleet kohti valoisampaa mediamaisemaa

05.05.2020
In: Wien
Avatar photo

Ilmo Ilkka

Ilmo Ilkka työskentelee syksyllä 2020 harjoittelijana Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa (IPI) Itävallassa.

Suomi on pitkään ollut poikkeus Pohjoismaiden joukossa, ja tällä kertaa ei ole puhe suomen kieliperheen omalaatuisista piirteistä, vaan lehdistön tuesta. Muissa Pohjoismaissa medioille on annettu tukea useita kymmeniä miljoonia euroja vuodessa, kun taas Suomessa on vedetty niin sanottua omaa linjaa. Suomessa mediatukea jaetaan vain noin 1,3 miljoonaa euroa ja tämäkin summa on osoitettu vain vähemmistökielisten uutisten tekoon sekä kulttuurilehdille. Molemmat ovat eittämättä arvokkaita toimijoita ja tarvitsevat niille annettua tukea, mutta laajamittaisen ja yleisen mediatuen puutos maassamme on ollut yksi tekijä perinteisten medioiden taantumuksessa ja omistusten keskittymisessä.

Tilanteen korjaamiseen saatava apu näyttää tulevan yllättävältä suunnalta, kun koronaviruksen karkottamien mainostulojen tilalle on kaavailtu hätäapua kriisissä olevalle mediakentälle. Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka kertoi huhtikuun lopussa, että tuen ensimmäinen osa halutaan toteuttaa jo kuluvan kevään aikana. Tällä halutaan turvata uutistoimistojen toiminta ja lehtien jakelutoiminta.

Se, missä muodossa laajempi tukipaketti aktualisoituu, on kuitenkin päätettävä harkiten. Nykyisten tietojen mukaan yksi tuen päämuodoista olisi harkinnanvarainen tuki, jonka tarkoituksena olisi vahvistaa muun muassa tutkivan journalismin ja maakuntajournalismin tekoa. Tuen harkinnanvaraisuudesta on ehditty jo irvailemaan luomalla mielikuvitteellisia komiteoita päättämään siitä, mikä on ”hyvää journalismia”. Tämän kaiken irvailun taustalla on kuitenkin aiheellinen huoli tukijärjestelmän toimivuudesta ja sopivuudesta. Vaikkei tuen päättävä elin olisikaan pahantahtoisten liskoihmisten luoma 5G-salaseura, voi itse hakuprosessista tulla esimerkiksi liian raskas pienemmille mediataloille, jotka sitä tukea eniten kaipaisivat. Samoin huolenaiheena on moraalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen, sillä kuten on todettu, mediayhtiöt jakavat miljoonaosinkojaan samaan aikaan kun YT:t pyörivät nopeutetulla tahdilla mediataloissa. Tuleva tuki pitäisi pystyä sitomaan juuri journalistiseen työhön, ei osinkojen maksuun. Samalla on toki pidettävä toimittajien ja tukea antavien tahojen välillä oleva korkea palomuuri kunnossa, sillä emme saa ajautua pisteeseen, jossa rahoittaja saa kontrolliinsa journalistiset päätöksenteon prosessit.

Mielenkiintoisena seikkana ministeriön tilaamassa selvityksessä mainitaan ns. sosiaalisen median yritysten verottaminen. Jälkimmäisestä teosta on menossa mielenkiintoinen esimerkki toisella puolella Tellusta, kun Australian hallitus haluaa maan kilpailuviranomaisten kehittävän mekanismin, jolla suuret yhtiöt kuten Facebook, Microsoft ja Google saadaan maksamaan palveluissaan olevasta journalistisesta sisällöstä. Vastaavasta mallista on puhuttu jo muutaman vuoden ajan, mutta konkreettisia toimia sen eteen on kuulunut vain harvakseltaan. On mielenkiintoista, miten Australian viranomaiset lähtevät toimeksiantoaan suorittamaan, ja millaisia vaikutuksia sillä on ennakkotapauksen muodossa.

Itävallassa medioiden saama tuki määrittyy osin levikki- ja painomäärien perusteella. Kriitikot vaativat mallin muutosta, sillä sen nähdään suosivan jo valmiiksi laajalevikkisiä tabloid-lehtiä.

Samaan aikaan Uusi-Seelanti on jo luvannut suoraa tukea media-alalle johtuen koronan myllertämästä toimintakentästä. Huomattavaa on, että media oli vasta kolmas sektori, jolle myönnettiin suoraa tukea, aiempien ollessa terveydenhuollon sektori ja ilmailuala. Myös Alankomaat on tukenut media-alaa kymmenillä miljoonilla euroilla. Itävallan hallitus on huhtikuun alkupuolella päättänyt osaltaan tukea media-alaa, mutta toimintamallia on kritisoitu siitä, että tuki määräytyy painettujen ja jaettujen kappaleiden perusteella. Useat media-alan toimijat ja ammattilaiset olisivat halunneet tuen määrän olevan riippuvainen myös laadusta, sillä nykyinen tukimalli suosii jo valmiiksi laajalevikkeisiä tabloid- ja iltapäivälehtiä.

Jos Suomessa haluttaisiin periä suurilta alustayhtiöiltä maksuja tai korvauksia niiden kautta kulkevasta journalistisesta sisällöstä, olisi tämä parasta tehdä EU:n kautta. Pieni maa pienellä kielialueella on auttamattomasti alikynnessä, kun vastassa ovat Web 2.0. -järjestelmän goljatit. EU:n kautta ja sen avulla tehtävä ehdotus olisi todennäköisesti aikaa vievä, mutta unionin virkakoneiston lähtiessä liikkeelle se on painoarvoltaan niin massiviinen, että sen pysäyttäminen kävisi kalliiksi.

 

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment