”Kolmenlaiset ihmiset juoksevat vaistomaisesti kohti vaaraa – poliisit, palomiehet ja toimittajat”

01.06.2020
In: Wien
Avatar photo

Ilmo Ilkka

Ilmo Ilkka työskentelee syksyllä 2020 harjoittelijana Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa (IPI) Itävallassa.

Otsikko on lainaus kirjan Running toward danger: stories behind the breaking news of September 11  kuvailusta, minkä takana ovat palkitut toimittajat Cathy Trost, Alicia C. Shepard ja Tom Brokaw. Virke tuli mieleeni, kun seurasin Yhdysvaltoja ravistelevia, aseettoman mustan miehen surmaamisesta alkaneita mielenosoituksia toukokuun lopussa ja näin, miten lainauksen kaksi ammattiryhmää ovat törmäyskurssilla keskenään. Poliisit ovat hyökänneet lukuisia kertoja toimittajia vastaan ympäri maata, vaikka journalistit ovat esittäneet pressikorttinsa, totelleet viranomaisten käskyjä ja selittäneet rauhallisesti sekä ammattimaisesti keitä he ovat ja minkä median puolesta he ovat seuraamassa mielenosoituksia.

Edes live-lähetykset ja tallentavat kamerat eivät ole estäneet poliiseja käyttämästä fyysistä väkivaltaa, kumiluoteja, pippurisumutteita ja –ammuksia toimittajia vastaan. Toimittajia pidätetään ympäri maata militarisoidun poliisin toimesta ja mielenosoittajat hyökkäävät heitä vastaan. ”I am press!” -huudot eivät näytä läpäisevän poliisien käyttämiä armeijatason kaasunaamareita, eivätkä pressikortit enää ole riittäviä kilpiä väkivallan edessä.

Mielenosoituksista raportoiminen voi toki olla vaarallista ja vahinkoja voi sattua, mutta poliisin toimintaa katsellessa käy selväksi, ettei kyseessä voi olla vain muutama valitettava väärinymmärrys. Johtopäätös tästä on yksinkertaisuudessaan kylmäävä: poliisit hyökkäävät tarkoituksella mediaa ja toimittajia vastaan.

Valtion väkivaltakoneiston käyttäminen vapaata ja kriittistä mediaa vastaan on, valitettavasti, tuttua Angolasta Kiinan kautta Zimbabween, mutta miten tilanne voi olla tässä pisteessä Yhdysvalloissa? Maassa, joka on markkinoinut itseään, usein syystäkin, vapaan ilmaisun ja vapaan median soihdunkantajana siitä asti, kun perustuslain ensimmäinen lisäys kirjattiin laiksi. Taantumukselle voidaan esittää useita syitä ja taustatekijöitä, alkaen mediakentän polarisoitumisesta ja vähemmistöjen representaation puutteesta. Tässä keskustelussa ei kuitenkaan voida unohtaa esimerkin voimaa, mikä Yhdysvaltojen kontekstissa tulee huipulta.

Lehdistönvapaus ja toimittajien oikeudet ovat uhattuina Yhdysvalloissa poliisin ja mielenosoittajien hyökkäysten takia.

Jo presidentinvaalikampanjastaan lähtien Trump on jatkuvasti hyökännyt mediaa vastaan ja hänen kannattajansa ovat laukoneet sloganeita, joiden alkuperä on natsi-Saksassa. Kuten toimittaja Margaret Sullivan kertoo, Trumpin käytös on osa vuosikymmenten mittaista kampanjaa, jota vallankäyttäjät ovat käyneet mediaa vastaan. Hän ei keksinyt median maalaamista viholliseksi, mutta hän on pahentanut tilannetta huomattavasti.

Mielenosoitusten ja väkivaltaisten yhteenottojen takia jopa 12 osavaltiota ja pääkaupunki Washington D.C. ovat julistaneet hätätilan ja ottaneet käyttöön kansalliskaarteja. Myös osa maan armeijan sotilaista on asetettu valmiustilaan, jotta he voisivat tukea jo paikalla olevia poliiseja ja kansalliskaarteja mielenosoitusten keskipisteessä, Minneapolisissa. Vastaavaa ei nähty edes vuonna 2014, jolloin maata ravistelivat vastaavanlaiset mielenosoitukset, jotka leimahtivat samankaltaisesta kipinästä: aseettoman mustan miehen tappamisesta poliisien toimesta.

Kuuden vuoden takaisten tapahtumien vertaaminen nykypäivään ei kuitenkaan ole suoraviivaista. Eroavaisuuksia löytyy niin maan hallinnosta ja puolueiden valta-asemista kuin laajemmastakin kontekstista. Tänä vuonna yli 100 000 amerikkalaista on kuollut koronavirukseen, jopa 40 miljoonaa on työttömänä, ja Valkoisen Talon isäntänä häärää mies, joka käy jatkuvaa taistelua vapaata ja kriittistä mediaa vastaan. Kritiikin antaminen ja sen vastaanottaminen kuuluu, kuten aina muistetaan toistaa, journalismiin. Jatkuvat syyttelyt valehtelusta, agendan ajamisesta, salaseuroihin kuulumisesta ja toimittajien ihmisarvon alentaminen sekä maalittaminen taasen on nähtävä hyökkäyksinä vapaata mediaa ja ilmaisua vastaan.

Viime päivinä sosiaalisen ja perinteisen median avaaminen on tarkoittanut, että silmille lävähtää jatkuvasti tekstiä, kuvaa ja videota toimittajia vastaan tehdyistä hyökkäyksistä. Emme kuitenkaan saa kääntää katsettamme pois, emmekä saa antaa hyökkäysten, luotien tai iskujen hiljentää vapaata mediaa, tulivatpa ne valtion väkivaltakoneiston piipuista tai mielenosoittajien astaloista.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment