Maaliskuussa Dahlemin yliopistokampuksen käytävillä on väljää. Opiskelijaravintola Mensassa ei kuulosta samalta kuin uimahallissa ruuhka-aikaan, ja yliopistolle vievässä U3-metrossakin voi mahtua aamulla istumaan.

Suhteellinen hiljaisuus johtuu siitä, että Freie Universitätissä eletään luentokausien välistä taukoa. Saksaksi tauko on nimeltään Semesterferien, jonka voi suomeksi kääntää “lomaksi”.

Opiskelijoille lomasta on kuitenkin kyse lähinnä siinä mielessä, että syksyn ja talven luennot intensiivisine koti- ja ryhmätöineen ovat ohi. Nyt kirsikkapuiden kukkiessa moni paahtaa kurssien loppuesseitä tai valmistautuu tentteihin.

Oma EJF-toimittajaohjelmani antaa meille stipendiaateille varsin vapaat kädet oman opinto-ohjelmamme suhteen. Kuten Helsingin Sanomain Säätiön sivuilla kuvataan, muihin stipendiohjelmiin verrattuna Berliinin ohjelma on vähemmän koulumainen ja se vaatii valitulta itsenäistä otetta.

Lupasin otsikossa kliseitä. Tässä ensimmäinen:

Tämä vapaus on tietenkin sekä uhka että mahdollisuus.

Houkuttelevaa tarjontaa yliopistolla riittää. Päädyin talvilukukaudella rohmuamaan ehkä turhankin monta kurssia eri laitoksilta.

Selasin juuri kevään valikoimaa enkä tiedä, voinko vastustaa esimerkiksi seuraavia kursseja: Muuttoliikkeen historia Länsi- ja Itä-Saksassa; protestiliikkeet Saksassa; puolueet Brandenburgin, Saksin ja Thüringenin osavaltiovaalien alla.

Vaikuttaa siltä, että myös keväällä tekemistä piisaa.

Ne, joilla on aikaa, voivat ihailla kirsikankukkia eri puolilla Berliiniä. Yksi suosituista kuvauskohteista on Mauerparkin kupeessa.

Hae jännitystä elämääsi – tee tentti saksaksi

Osa syksyn ja talven kursseistani liittyi lopputyöni aiheeseen, mutta suurin osa kiinnosti muuten vain. Esimerkiksi Berliinin ja Saksan historiaa elokuvien kautta käsitellyt kurssi oli loistavan professorin ansiosta nautinnollinen ja ehdottomasti yleissivistävä, samoin kurssi Kiinasta globaalissa etelässä.

Koska en ole Berliinissä tekemässä tutkintoa enkä tarvitse opintopisteitä, sovin monen luennoitsijan kanssa, että käyn kursseilla lähinnä kuunteluoppilaana. Luentojen seuraaminen ja keskusteluihin osallistuminen teetti silti työtä, sillä se vaati kymmenien artikkelisivujen kahlaamisen joka viikko.

Yhden kurssin, Weimarin tasavaltaa käsitelleen ja monella tavalla ajankohtaisen, halusin tenttiä, saksaksi tietenkin.

Klisee numero kaksi: Saksaksi tenttiminen ja tentin läpäisy (vieläpä kehujen kera) oli takuulla pieni askel ihmiskunnalle – mutta varsin tyylikäs loikka tälle wannabe-berliiniläiselle.

Tentissä oli jopa hauskaa. Hymyilytti: vielä syksyllä olin melko kujalla, mutta tässä sitä nyt istuttiin ihan muina saksanpuhujina.

EJF-stipendiohjelmassa tehdään helmi-huhtikuussa opintoretkiä. Kuvassa olemme yleisradioyhtiö ZDF:n Berliinin-studioilla.

Stipendiryhmä vierailee ja matkustaa

EJF-stipendiryhmämme kokoontuu luentokauden aikana yliopistolle kerran viikossa. Syksyn ja talven mittaan tapasimme keskiviikkoiltaisin Jour Fixe -nimellä kulkevassa seminaarissa. Siellä vaihtuvat vieraat puhuivat meille muun muassa Saksan väestökehityksestä, tutkivan journalismin ja kulttuurin rahoituksesta, DDR:n salaisen poliisin Stasin arkistoista ja julkisen palvelun mediayhtiöiden haasteista.

Nyt luentotauon aikana olemme tehneet visiittejä Berliinissä toimiviin mediataloihin ja käyneet tapaamassa muun muassa Saksan hallituksen viestintäosastoa.

Huhtikuussa luvassa on EJF-ohjelman taatusti koulumaisin osuus eli luokkaretki. Junailemme pariksi päiväksi länteen Ruhrin alueelle Essenin kaupunkiin NRZ-mediatalon ja -säätiön vieraiksi.

Pääsimme käymään ZDF:n studioilla myös tv-ohjaamossa.

Luentotauolla kukin on voinut työstää myös omaa projektiaan, jotka on määrä esitellä heinäkuussa. Yhdellä on aiheenaan maahanmuuttopolitiikka eri EU-maissa, toisella Saksassa asuvien ukrainalaisten someviestintä, kolmannella arktisen alueen ilmastonmuutos ja kansainvälinen politiikka, neljäs tekee tutkivan journalismin opasta.

Oma lopputyöni käsittelee journalismin kontekstissa Saksan siirtomaahistoriaa, johon myös suomalaiset liittyvät.

Klisee kolme: palataan tähän myöhemmin.

Stipendivuoden puolivälin kunniaksi tarjoan nimittäin loppuun kokoelman havaintoja Berliinistä. Itselleni tuoreita, jollekin toiselle kuluneita – näin tulen pitäneeksi otsikon lupauksen.

Berliiniläisellä pyöräilijällä oli naistenpäivänä feministinen viesti. Naistenpäivä on vapaapäivä kahdessa Saksan osavaltiossa: Berliinissä ja Mecklenburg-Etu-Pommerissa.

Tiedät, että olet asunut puoli vuotta Berliinissä, kun:

Ilahdut reittioppaan äärellä: Kas, määränpäähäni onkin kätevä yhteys! (Vaivaiset puoli tuntia junalla, metrolla tai bussilla ilman vaihtoja.)

Menet junalakkopäivänä asemalle. Joitakin vuorojahan ajetaan, ja kerrankin on mahdollisuus matkustaa junalla, joka on ajoissa ja ihanan tyhjä.

Olet alkanut tuulettaa säännöllisesti läpivedolla. Talvipakkasilla et hämmästy, kun luennoitsija pitää ikkunaa auki koko 1,5 tunnin session.

Osaat ajoittaa kierrätyslasin pudottamisen kadulla seisovaan pönttöön sallittuihin kellonaikoihin. Vältät imurointia sunnuntaina, jotta et häiritse naapureita.

Osaat kirjoittaa sähköpostin, jossa mennään heti asiaan ja tiivistetään kaikki kolmeen lauseeseen. Tervehdykseen kirjoitat silti varmuuden vuoksi “Sehr geehrte Frau Professor” tai “Professorin”.

Seuraat kiinnostuneena sukupuolineutraaliin kielenkäyttöön liittyvää kiistelyä. Et kuitenkaan ole varma, ymmärrätkö kaikkia nyansseja. Oma kielistrategiasi horjuu tilanteesta toiseen.

Pystyt solkkaamaan edes jotakin asiakaspalvelijalle, joka puhuu sinulle berliiniä. Yrität arvata, mitä hän sanoo. Et tietenkään itse osaa puhua berliiniä.

Osaat odottaa suoraa tylytystä toiminnastasi koska tahansa, keneltä tahansa. Hyväksyt sen kulttuurin ominaispiirteenä, jota kutsutaan Berliner Schnauzeksi.

Kuvassa New York -hetki Berliinin tapaan: yhtäkkiä sitä voi päätyä esimerkiksi EU-komission puheenjohtajan kylkeen. Ursula von der Leyen kävi helmikuun lopussa puhumassa CDU-puoluettaan lähellä olevan säätiön Ukraina-tilaisuudessa Berliinissä.

Saksalaiset politiikkatalkshowt ovat alkaneet tuntua mukavalta tavalta käyttää aikaa.

Maksat Saksaan yleisradiomaksua. Saat silti kirjeitä maksusta, joka on muka maksamatta. Saat kotiin myös paperikirjeen, jossa kiitetään netissä lähettämästäsi viestistä.

Olet liittynyt yhdistykseen. Olet istunut vuosikokouksessa, jossa olet fiilistellyt sitä, miten kaikki on ihan kuin Suomessa.

Olet kuin ihmeen kaupalla saanut jalan lääkärin vastaanoton oven väliin eli onnistunut löytämään itsellesi omalääkärin. (Sen jälkeen kaikki onkin helppoa.)

Olet lakannut pohtimasta, ollaanko juuri nyt entisessä Länsi- vai Itä-Berliinissä.

Et ärsyynny heti, kun wifi katoaa ja 4G tökkii.

Et enää ota joka päivä kuvia graffiteista.

Mutta välillä otat kuitenkin. Kuvassa nuorisotila Pankowissa.

Tiedät, kuinka paljon tuttavasi maksavat vuokraa.

Muistat aina pitää mukanasi käteistä.

Suunnittelet lauantaina ruokalistan maanantaille asti, koska sunnuntaisin kaupat ovat kiinni eikä Späti-lähikioskin valikoima enää tunnu eksoottiselta.

Et yritä ostaa tuoretta kalaa. (Ei se kuitenkaan ole tuoretta.)

Osaat varautua siihen, että “Abendbrot” tarkoittaa illallista, jolla tarjotaan pelkkää leipää. Et vastusta, koska kukapa ei Saksassa leivästä tykkäisi.

Tiedät, koska pitää olla hollilla, että saat liput tiettyyn teatteriin kuukausien päähän.

Olet integroitunut niin hyvin, että löydät itsesi työväenopiston kurssilta. Olet onnistunut ilmoittautumaan kurssille siitä huolimatta, että sinulla ei ole vieläkään saksalaista pankkitiliä.

Et hämmästy kanssamatkustajan tuijotuksesta junassa. Etkä lapsista, jotka tervehtivät ystävällisesti sinua, vierasta aikuista.

Voit aivan hyvin lähteä ulos sateeseen ilman sateenvarjoa. Ethän ole sokerista.

Ajattelet, että melkein aina on ihan ookoo terassikeli.

Metrossa otetun kuvan henkilöillä ei ole yhteyttä tekstiin.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Maalla, Berliinissä - 16.02.2024
• Berliiniläiset torjuvat pimeyttä joulutoreilla – “Juo 11, maksa 10” - 20.12.2023
• Lukuvuosi käynnistyi, mutta huoneessa on elefantti - 21.11.2023