Pidän Berliinistä – paitsi talvella. Näin alkaa tyypillinen small talk, kun tapaa tuttuja, jotka ovat muuttaneet Berliiniin lämpimämmiltä ja valoisammilta seuduilta. 

Marraskuun lopulla Saksaan vyöryi talvi, ja myös Berliiniin saatiin lunta. Muutaman päivän ajan myös Freie Universitätin kampuksella laskettiin mäkeä ja heiteltiin lumipalloja. Sitten lumi suli, ja jäljellä on joulukuun märkä pimeys.

Helsinkiläiselle tällainen talvisää on tietysti tuttua tutumpi. Berliinissä pimeys tuntuu kuitenkin erityisen tiheältä, vaikka auringonnousun ja -laskun väliin jää joulukuun puolivälissä yli puolitoista tuntia enemmän kuin Helsingissä. Syynä voi olla, että julkisten paikkojen valaistus vaikuttaa Berliinissä heikommalta. 

(Ranskalainen taidemaalari Fernand Léger, joka vuonna 1928 kirjoitti haltioituneena osapuilleen, että Berliini on modernissa valohehkussaan yksi iso valopallo, joutuisi tänä päivänä ehkä muuttamaan lausuntoaan.)

Schönhausenin linnan markkinoita koristi lumi vielä joulukuun alussa. Kääntöpuolena oli hyytävä pakkanen.

Mutta me ulkomaalaiset voimme tehdä niin kuin monet saksalaiset tekevät: pimeyttä voi yrittää tuuppia loitommalle joulutoreilla. Berliinissä jouluvalaistuksessa kylpeviä toreja tuntuu löytyvän jokaisesta kaupunginosasta, parhaimmista useita. Itse törmäsin ensimmäiseen jo marraskuun alussa Potsdamer Platzilla.

Potsdamer Platzin “talvimaailmassa” riitti kävijöitä jo marraskuussa keskellä päivää.

“Juo 11, maksa vain 10”

Freie Universitätin yliopistokampuksella joulutoria ei sentään ole, mutta aivan vierestä sellainen löytyy. 

Dahlemin komean kartanomuseon edustalle rakennetun joulutorin vetonauloja ovat muun muassa tulishow’t, alpakat ja traktoriajelut. Viimeksi mainittu selittyy sillä, että yliopisto sijaitsee Berliinin keskustasta katsottuna lähestulkoon maalla, entisen Dahlemin kylän paikalla.

Opiskelijat pääsevät torille perjantaisin ilmaiseksi. Akateemisesta näkökulmasta joulutori-instituutio tarjoaakin varmasti kiinnostavia syötteitä monenlaiseen tutkimukseen.

Toinen vaihtoehto on antautua nauttimaan virvokkeita, ja mikäs siinä. 

Hehkuviinitiskille joutuu usein jonottamaan.

Juoman hintaan tulee päälle euron tai parin pantti, jonka saa takaisin palauttaessaan mukin.

Saksassa joulutorin klassikkovirvoke on itsestään selvästi Glühwein eli hehkuviini, jonka voi juoda rommilla, liköörillä tai ilman. Usein myydään myös Eierpunschia eli munatotia. Napostella voi karamellisoituja manteleita tai bratwurstia, Berliinissä myös vegaanimakkaroita.

Erillisiä anniskelualueita ei ole, vaan mukiaan voi kanniskella torilla vapaasti ympäriinsä. Halutessaan voi ostaa myös eräänlaisen sarjalipun. Juo 11 mukia hehkuviiniä, maksa vain kymmenestä, ehdotti mainos yhdellä berliiniläistorilla. 

Halutessaan päänsä saa sekaisin myös karuselleissa ja muissa huvipuistolaitteissa. 

Niiden, joille Berliinin torit eivät riitä, on matkustettava Dresdeniin. Tämän vuoden EJF-stipendiohjelmassamme joku tiesi kertoa, että Dresdenistä löytyy Saksan hienoin joulutori. Niinpä teimme sinne varsinaiseen ohjelmaan kuulumattoman tiedusteluretken.

Dresdenin Striezelmarkt kuuluu Saksan vanhimpiin joulutoreihin. Sen historia alkaa vuodesta 1434.

Dresdenin keskustasta löytyy myös suomalainen joulutori, jota voi sanoa eri kaupungeissa toimivaksi ketjuksi. Iltapäivälehti Bild kauhisteli joulukuussa “Finnland-Fiaskoa”: torilla oli jouduttu heittämään “useampia kiloja lohta” roskiin kävijäpulan takia.

Joulutorit eivät kuitenkaan ole mikään maailman todellisuudesta irrallaan leijuva kupla. Sota Gazassa on nostanut saksalaisviranomaisten huolta terrori-iskujen mahdollisuudesta Saksassa. Joulutoreja pidetään yhtenä mahdollisena kohteena. Joitakin toreja on hetkellisesti suljettu erilaisten uhkien takia.

Berliinissä muistettiin joulukuun 19. päivänä vuoden 2016 terrori-iskua Breitscheidplatzin joulutorille Charlottenburgissa. Kuorma-autolla tehdyssä islamistisessa terrori-iskussa kuoli 13 ihmistä, ja kymmeniä loukkaantui. 

Iskun jäljet näkyvät monilla toreilla poliisivalvontana ja erilaisina ajoesteinä. 

Pakkopullaa ja pikantteja yllätyksiä

Saksalaismedialle joulutoreista raportoiminen on epäilemättä jokavuotista pakkostollenia. Repertuaariin kuuluvat erilaiset top-listat. Tänä vuonna toreista on kerrottu terroriuhan lisäksi myös esimerkiksi seuraavista näkökulmista: 

Järjestäjät valittavat Berliinissä lisääntyvästä byrokratiasta.

Hehkuviini on kalliimpaa kuin mitä ihmiset haluaisivat siitä maksaa.  

Musiikkia kuuluu toreilla tänä vuonna todennäköisesti entistä vähemmän, koska tekijänoikeuksia valvotaan aiempaa tehokkaammin. 

Kokonaan oma näkökulmansa on se, onko koko touhussa mitään järkeä. Sosiaalisen median meemeissä nauretaan sille, että ihmiset tahtovat lähteä tungokseen palelemaan, juomaan ylihintaista viinaa ja katselemaan joulukrääsää, joka näyttää enimmäkseen yhden ja saman tehtaan linjastolta pudonneelta. 

Berliinin toreilla käyneenä on helppo yhtyä näkemykseen, että tarjonta on melko yhdenmukaista. Mutta poikkeuksia löytyy, kun päästää irti top 5 -listoista.

Nollendorfplatzin joulutori on pystytetty S-Bahn-radan alle.

Päivällä torilla on väljää, mutta tunnelma tiivistyy ohjelman myötä.

Nollendorfplatzin sateenkaarijoulutorilla Schönebergissä glitter kimalsi ja ohjelmaa oli drag-show’sta euroviisudiskoon. S-Bahn-radan alle rakennetulla torilla oli kaupan muun muassa eroottista taidetta. Jotkut kävijät ovat pitäneet tapahtumaa siksi lapsille sopimattomana, ja torille pantiinkin kesken kauden 16 vuoden ikäraja. 

Kivenheiton päässä nuorten suunnittelijoiden luomukset loistivat Afrikka-teemaisella joulutorilla Kühlhausissa. Vanhan tehdasrakennuksen alakerran ruokatorilla leijuivat huumaavat hiiligrillin aromit. 

Osa joulutoreista on auki joka päivä, osa vain yhtenä viikonloppuna. Afrikanischer Wintermarkt kuului jälkimmäisiin.

Mittessä Sophienstraßen joulukatu vetosi asiakkaisiin periberliiniläisillä lupauksilla “luomua, kestävää ja reilua”. Sama teema toistui myös pohjoisen Pankow’n kaupunginosan joulutorilla, jossa kulmakunnan kuorot lauloivat Schönhausenin barokkilinnan edustalla ja kojuista sai paikallisen pikkuleipomon leipää. 

Entäpä se Dresdenin joulutori, oliko se Saksan hienoin? 

Siitä ei yhden sunnuntain mittaisen retken aikana saatu varmuutta. Onneksi selvitystyötä voi jatkaa heti ensi joulukuussa.

Kaikki kuvat: Maria Tolsa

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Stipendivuoden puoliväli ja postauksellinen kliseitä - 28.03.2024
• Maalla, Berliinissä - 16.02.2024
• Lukuvuosi käynnistyi, mutta huoneessa on elefantti - 21.11.2023