Millaista on kansainvälisen opiskelijan tulevaisuus Yhdysvalloissa?

Juuso Määttänen
Oma stipendiaattikauteni ja samalla aikani Los Angelesissa alkaa lähentyä loppuaan: tätä kirjoittaessa on tasan neljä viikkoa siihen, kun lentoni Los Angelesista lähtee takaisin Helsinkiin. Etukäteen kaikki – niin edelliset stipendiaatit kuin University of Southern Californian professoritkin – varoittelivat, että vuosi menee todella nopeasti, ja niin todella on käynyt. Tuntuu hurjalta ajatella, että on kulunut jo kymmenen kuukautta siitä, kun kävelin ensimmäistä kertaa USC:n kampuksella Los Angelesin pahimmassa kesähelteessä ja ihmettelin, miten opin suunnistamaan valtavalla kampusalueella.

Minä Annenbergin viestinnän ja journalismin laitoksen päärakennuksen edessä. Täällä olen viettänyt suuren osan ajastani ollessani USC:n kampuksella.
Vuoteni Los Angelesissa on ollut todella antoisa. Tulin tänne siinä toiveessa, että saisin uusia näkökulmia journalismiin ja että oppisin ymmärtämään Yhdysvaltoja maana paremmin. Molemmat tavoitteet ovat toteutuneet, miksi olenkin ehdottoman kiitollinen ainutlaatuisesta mahdollisuudesta, jonka HS-säätiön ansiosta olen saanut. Samalla kuitenkin viime kuukausien käänteet Yhdysvaltain politiikassa ovat saaneet minut jatkuvasti enemmän miettimään sitä, millaista elämä Yhdysvalloissa tulevilla kansainvälisillä opiskelijoilla on.
Erityisesti nykyisen presidentin aikana Suomestakin Yhdysvaltoihin opiskelemaan tulevan on hyvä tiedostaa, että ulkomaalainen opiskelija ei ole hallinnon silmissä ollenkaan samassa asemassa kuin amerikkalaiset opiskelijakollegat. USC:ssä, kuten muissakin yliopistoissa, on oma kansainvälisten palveluiden toimistonsa, joka auttaa meitä Yhdysvaltojen ulkopuolelta tulevia opiskelijoita. Siltä tulee myös säännöllisesti sähköposteja, jotka muistuttavat olennaisista asioista, kuten viisumin uusimisesta ja osoitetietojen päivittämisestä. Viime aikoina nämä OIS:n (Office of International Services) sähköpostit ovat käyneet koko ajan huolestuttavammiksi.
Viimeksi tuli sähköposti otsikolla ”Important Information for F-1 and J-1 International Students at USC” (F1 ja J1 ovat viisumityypit, joilla suurin osa kansainvälisistä opiskelijoista tulee Yhdysvaltoihin). Viestin sävy ei selvästi pyrkinyt olemaan alarmistinen, mutta ohjeet olivat silti sellaisia, ettei niiden syvempää merkitystä voinut olla pohtimatta. Kansainvälisiä opiskelijoita ei kehotettu toistaiseksi välttämään matkustamista Yhdysvaltojen ulkopuolelle (toisin kuin esimerkiksi Brownin yliopisto on tehnyt), mutta yliopiston muotoilun mukaan ”päätös matkustaa kansainvälisesti kannattaa tehdä tarkkaan harkiten”. Syytä tähän ei erikseen alleviivattu, mutta kaikki tietävät, mistä on kyse: yksittäisiä ulkomaalaisia henkilöitä on tänä vuonna estetty pääsemästä Yhdysvaltoihin, vaikka heidän maahantulopaperinsa olisivatkin kunnossa.

USC:n pääkampuksen lisäksi olen päässyt lääkärikäyntien vuoksi näkemään myös, miltä näyttää USC:n lääketieteellinen kampus, joka sijaitsee kilometrien päässä omalta kampukseltani.
Tämän lisäksi opiskelijoita muistutettiin, että ei-kansalaisten pitää kantaa aina – myös päivittäisten toimiensa aikana – mukana todistusta maahanmuuttostatuksestaan, mikä käytännössä tarkoittaa yhden monista Yhdysvaltoihin maahan tullessa tarvittavan lomakkeen jatkuvaa mukana pitämistä.
Näitäkin asioita huolestuttavampana voi pitää sitä, että USC:n kansainvälisten palveluiden toimiston sähköpostissa kehotetaan kansainvälisiä opiskelijoita ”harjoittamaan varovaisuutta” muun muassa sosiaalisen median julkaisuissaan. Sähköpostissa huomautetaan, että Yhdysvaltain viranomaiset ovat alkaneet käydä läpi ihmisten sosiaalisen median tilejä löytääkseen mahdollista antisemitististä sisältöä tai ”muunlaista vihapuhetta”. Tällaisen sisällön löytäminen voi johtaa ongelmiin viisumin uusimisessa, USC varoittaa.
Kyse ei ole hätävarjelun liioittelusta. Yhdysvaltain nykyhallinto on tehnyt viime kuukausina selväksi, että kansainvälisiltä opiskelijoilta ei sallita minkäänlaista toimintaa, minkä se katsoo olevan vaaraksi Yhdysvalloille. Mikä taas täyttää tämän määritelmän, on tällä hetkellä hyvin epäselvää ja täysin Donald Trumpin hallinnon määriteltävissä. Uusimpien uutisten mukaan jo yli 1000 ulkomaisen opiskelijan tai hiljattain valmistuneen henkilön viisumi on peruttu. Yksityiskohdat ovat useissa tapauksissa yhä auki, mutta selvää on, että useimmat näistä liittyvät Palestiina-mielenosoituksiin osallistumiseen.

USC:n lempinimi (ja samalla urheilujoukkueiden nimi) on Trojans, minkä vuoksi yliopiston kampuksella näkee juhlapäivinä ja muiden erikoistilaisuuksien aikaan troijalaisiksi sotilaiksi pukeutuneita henkilöitä.
Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio antoi jo maaliskuussa asiasta oman selvän näkemyksensä: ”Jos olet tässä maassa opiskelijaviisumilla ja osallistut näihin liikkeisiin, meillä on oikeus kieltää viisumisi. – – Me emme aio tuoda Yhdysvaltoihin aktivisteja. He ovat täällä opiskellakseen. He ovat täällä käydäkseen luennoilla. He eivät ole täällä johtaakseen aktivistiliikkeitä, jotka ovat häiriöksi yliopistoillemme.”
Maaliskuussa runsaasti huomiota sai Columbian yliopistossa viime vuonna Gaza-mielenosoituksia järjestämässä olleen opiskelijan Mahmoud Khalilin tapaus. Khalil pidätettiin, vietiin pois raskaana olevan vaimonsa luota ja kuljetettiin New Yorkista tuhansien kilometrien päähän Louisianaan odottamaan kohtaloaan. Trumpin hallinto ilmoitti aikovansa perua Khalilin oleskeluluvan, vaikka hän ei ollut maassa F1- tai J1-viisumilla vaan green cardilla. Kun kansainvälisten opiskelijoiden viisumeita on peruttu sadoittain, on julkisuuteen tullut esille myös tapauksia, joissa viisumien perumisperusteet ovat vaikuttaneet hyvin epämääräisiltä.
Samaan aikaan Trumpin hallinto on viikko toisensa jälkeen tiukentanut taisteluaan Yhdysvaltojen yliopistoja vastaan uhkaamalla leikata niiden rahoitusta. Ensimmäisten leikkausuhkausten kohteena oli Columbian yliopisto New Yorkissa, mutta Columbia taipui hallinnon antamiin muutosvaatimuksiin turvatakseen rahoituksensa. Monet yliopistojen edustajat pitivät tätä vakavana virheenä: Columbia käytännössä luovutti päätäntävaltansa omista toimistaan Trumpin hallinnolle, ettei se menettäisi rahojaan. Huhtikuussa maailman parhaaksi yliopistoksi useasti valittu Harvard kieltäytyi toteuttamasta toimenpiteitä, joita Trumpin hallinto oli siltä vaatinut. Vastatoimenpiteenä hallinto ilmoitti aikovansa leikata miljardin dollarin verran Harvardille myönnettävästä rahoituksesta ja harkitsevansa estää Harvardilta mahdollisuuden ottaa uusia kansainvälisiä opiskelijoita.

Kampuksella voi joutua varomaan myös kojootteja. Itse en ole niihin törmännyt.
Kaikkea tätä on ollut hurja seurata vierestä samalla, kun on itse yrittänyt suorittaa omia opintojaan loppuun yliopistossa, joka sekin on jo reagoinut uuden hallinnon linjauksiin muun muassa lopettamalla erillisen yhdenvertaisuuden, moninaisuuden ja osallisuuden (DEI) toimistonsa, kuten viime blogissani kirjoitin. Ei ole liioiteltua sanoa, että tällä hetkellä Yhdysvalloissa käydään avointa taistelua yliopistojen ja hallinnon välillä siitä, kuka lopulta päättää yliopistojen toiminnasta. Ensisijainen syy tähän varsin selvästi on se, että oikeistokonservatiivit ovat jo pitkään olleet sitä mieltä, että iso osa Yhdysvaltojen yliopistoista edustaa ”äärivasemmistolaisuutta” ja niin sanottua woke-ideologiaa, mikä halutaan nyt lopettaa. Kevään perusteella vaikuttaa siltä, että ulkomaalaiset opiskelijat päätyvät tässä yhdeksi isoksi kärsijäksi.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa tulevaisuudessa esimerkiksi Suomesta Yhdysvaltoihin HS-säätiön stipendillä opiskelemaan tuleville henkilöille? Kaikkia seurauksia on vielä mahdotonta arvioida. Käänteitä on riittänyt niin paljon, että moni vielä mahdottomalta tuntunut asia on muuttunut mahdolliseksi parissa kuukaudessa. Selvää on kuitenkin se, että oikeus oleskella Yhdysvalloissa ei nykyhallinnon mukaan ole kansainvälisille opiskelijoille millään tavalla itsestäänselvyys: meiltä tunnutaan edellytettävän tietynlaista kunnioitusta tälle maalle ja sen hallinnolle. Ennen kaikkea kansainvälisiltä opiskelijoilta voidaan vaatia äärimmilleen vietyä kuuliaisuutta maan nykyisiin poliittisiin linjauksiin – jopa siinä määrin, että niitä ei kannata arvostella kovin äänekkäästi omassa sosiaalisessa mediassa. Journalistina tämän kehityksen seuraaminen ei voi tuntua miltään muulta kuin kauhistuttavalta.
Kuvat: Juuso Määttänen
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- (Epä)amerikkalaisia tapahtumia - 27.03.2025
- Kärsivällisyyttä ja kiinnostavia ihmisiä - 20.02.2025
- Yli 250 sateetonta päivää - 16.01.2025
- Syvällä Los Angelesin terveydenhuoltojärjestelmässä - 12.12.2024
- Mitä Yhdysvalloissa tapahtuu seuraavaksi? - 18.11.2024
- Kulttuurijournalismia viihdeteollisuuden keskittymässä - 17.10.2024
- Uusi elämä, uudet sosiaaliset ympyrät - 18.09.2024
- Miksi muuttaa kaoottiseen Los Angelesiin? - 09.08.2024