Alkanut vuosi on ollut Yhdysvalloissa sanalla sanottuna hurja. Los Angelesissa vuosi alkoi historiallisen laajoilla maastopaloilla (joista kirjoitin edellisessä blogissani), jotka kestivät useamman viikon. Niiden päättymisen jälkeen kaupunkiin ovat tulleet vihdoin sateet, jotka ovat aiheuttaneet puolestaan riskin mutavyöryille. Jonkin verran niistä myös kärsittiin helmikuun puolivälissä pahimpien sateiden aikaan palossa tuhoutuneilla alueilla, mutta mutavyöryjen aiheuttamat tuhot eivät olleet niin pahoja kuin oli pelätty. Toivotaan, että tilanne pysyy sellaisena.

Maastopalojen jälkeen sateet ovat saapuneet vihdoin Los Angelesiin. Päättyneellä viikolla sateet olivat yhtenä päivänä niin rankkoja, että viranomaiset antoivat tulvavaroituksen.      

Luonnonkatastrofien sijaan viime viikkoina huomio täällä Kaliforniassakin on keskittynyt tietenkin koko maan poliittiseen tilanteeseen. Donald Trumpin presidenttikauden alkamisen jälkeen on tapahtunut niin loputon määrä dramaattisia käänteitä, että niiden listaaminen veisi sivukaupalla tilaa. Suurin osa niistä on todennäköisesti jo hyvin tuttuja uutisista. Välillä tapahtumia on niin paljon, että kaikkea on mahdoton samaan aikaan edes käsitellä – tai käsittää. Los Angelesissa on nähty isoja mielenosoituksia erityisesti Trumpin maahanmuuttopolitiikkaa vastaan. Trump on ilmoittanut valtaisista massakarkoituksista, jotka koskevat täällä lähellä Meksikon rajaa suurta joukkoa ihmisiä. Helmikuun alussa mielenosoittajat valtasivat ja sulkivat yhden moottoriteistä, joka kulkee Los Angelesin Downtownin läpi.

Ja sitten on Elon Musk, jonka johtama ”hallinnon tehostamisvirasto” (Doge) tekee tällä hetkellä toimia, jotka ovat täysin poikkeuksellisia koko Yhdysvaltain historiassa. Lukuisissa yhdysvaltalaismedioissa on puhuttu vallankaappausyrityksestä. Analyyseissa pohditaan aidosti sitä, mikä on Yhdysvaltain demokraattisen järjestelmän tulevaisuus. Musk, jota ei ole valittu tehtäväänsä vaaleilla ja joka ei ole käynyt läpi pitkällisiä kuulemisia, ilmoitti ensimmäisenä aikovansa lopettaa kokonaan Yhdysvaltain kehitysapuviraston USAID:n. Hänen tiiminsä on muun muassa vaatinut pääsyä valtion maksutietojärjestelmään, joka sisältää arkaluonteisia henkilötietoja. Valtion työntekijöitä on irtisanottu tai niin sanotusti suostuteltu irtisanoutumaan. Tilanne on ollut varsin kaoottinen, varsinkin kun Dogen aloittamien toimien jälkeen liittovaltion tuomari on jäädyttänyt toistaiseksi Muskin johtaman viraston toimien toimeenpanon. Seuraava kysymys on se, aikovatko Trump ja Musk totella tuomareiden määräyksiä.

Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain 47. presidentti 20. tammikuuta. Vietin maanantaipäivän katsoen virkaanastujaisseremoniaa televisiosta.

Uutisvyörytystä olisi jotenkuten helpompi seurata, jos samaan aikaan ei tapahtuisi niin paljon muutakin. Sisäpolitiikan lisäksi Trump on dominoinut myös ulkopolitiikkaa ilmoittamalla Yhdysvaltojen ottavan Gazan haltuunsa ja neuvottelemalla Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa Ukrainan sodan lopettamisesta keinoilla, jotka kauhistuttavat Eurooppaa. Yhdysvalloissa inflaatio on jälleen lähtenyt nousuun. Kananmunien hinnan taivaisiin nostanut lintuinfluenssa jatkaa leviämistään, ja myös ihmisillä on todettu lintuinfluenssatartuntoja. The New York Timesin The Daily -podcastissa käsiteltiin hiljattain, onko edessä uusi pandemia. Asiantuntijoiden näkemys on selvä: syytä huoleen on.

Ei voi ainakaan sanoa, ettenkö asuisi Yhdysvalloissa kiinnostavana aikana. Useina päivinä on viime aikoina ollut olo, että vähempikin kiinnostavuus riittäisi – varsinkin kun omassa henkilökohtaisessa elämässä on riittänyt käänteitä, joiden takia en ole ehtinyt seurata uutistapahtumia sillä tarkkuudella kuin haluaisin.

Minulle pari viime kuukautta Los Angelesissa ovat opettaneet ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Sitä, että toiselle puolelle maailmaa muuttaessa kaikki ei mene suunnitellusti ja että kun niin käy, pitää pystyä sopeutumaan odottamattomiin käänteisiin. Kirjoitin joulukuun blogissani terveysongelmistani, jotka opettivat paljon Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmästä. Viime viikkojen aikana olen saanut opetella puolestaan paikallisten autokorjaamojen toimintaa.

Olin ajamassa Los Angelesista Las Vegasiin kaverini kanssa, kun kesällä hankkimani Volvon moottori hajosi keskellä aavikkoa. Loppumatka taittui hinausauton kyydissä, minkä jälkeen oma autoni jäi vegasilaiseen korjaamoon. Siellä sitä ei saatu kuntoon, joten pari päivää myöhemmin sain vuokrapakun ja perävaunun kanssa ajaa autoni takaisin Los Angelesiin. Täällä auto on viettänyt pari viikkoa korjaamossa samalla kun olen saanut miettiä pääni puhki, onko järkevämpää elää loppuaika ilman autoa vai yrittää vielä korjauttaa auto. Rahaa on palanut tuhansia euroja, mitä en ollut laskenut budjettiini siinä vaiheessa, kun lähdin tänne. Voin avoimesti myöntää, että parhaita luonteenpiirteitäni ei ole vastoinkäymisten käsitteleminen, ja muutamana päivänä hermot ovat olleet aika kireällä.

Auton matka päättyi aavikolle moottorivian takia.

Mutta kaikesta on selvitty, ja selvitään toki loppuaikakin tavalla tai toisella – onneksi minulla on Suomessa tukiverkko, johon olen kaikkein vaikeimpina hetkinä voinut tukeutua. Muuten yksin Los Angelesissa olo olisi voinut tuntua aika ylitsepääsemättömältäkin.

Ja toisaalta, olen näiden vastoinkäymisten keskellä tavannut upeita ihmisiä, joiden kanssa en olisi muuten ollut koskaan tekemisissä. Yliopiston terveydenhuollosta olen saanut oman fysioterapeutin, jota tapaan tällä hetkellä kerran viikossa. Hän toimii yliopistoni lentopallojoukkueen fysioterapeuttina, tykkää laskettelusta ja on kiinnostunut kuulemaan, mitä uusia tv-sarjoja olen katsonut. Paikallisella autokorjaamolla luottohenkilökseni on muodostunut korjaamon omistaja, jonka kanssa olemme yhdessä sadatelleet huonoa tuuriani auton kanssa ja miettineet, mitä vaihtoehtoja minulla on auton kanssa. Kun autoni hajosi keskellä aavikkoa, sen saapui hinaamaan Afganistanin sodan veteraani, joka antoi minulle ja kaverilleni parhaat vinkit Las Vegasin kasinoista samalla kun ajoi autoamme korjaamolle niin lujaa kuin mahdollista. Korjaamolta meidät taksilla ajoi hotellillemme Uber-kuski, joka ehti viidentoista minuutin matkan aikana kertoa, miten hänen autonsa hajosi vuosia sitten aavikolle ja miten se mullisti koko hänen elämänsä.

Hinausauto vei Volvon Las Vegasin syrjämillä sijaitsevan korjaamon pihaan. Korjaamossa autoa ei saatu kuntoon parissa päivässä, jonka jälkeen se piti kuljettaa takaisin Los Angelesiin.

Kuten kaikki Yhdysvalloissa käyneet tietävät, täällä joka ikinen keskustelu kenen tahansa kanssa aloitetaan aina kysymällä, mitä kuuluu. Tavallinen vastaus on tietenkin ”hyvää”. Jos sen jälkeen päätyy kuitenkin jatkamaan small talkia, voi jo parissa minuutissa päästä kuulemaan hyvin syvällisiä tarinoita, joihin ei ole varautunut ollenkaan.

Kuvat: Juuso Määttänen

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Yli 250 sateetonta päivää - 16.01.2025
• Syvällä Los Angelesin terveydenhuoltojärjestelmässä - 12.12.2024
• Mitä Yhdysvalloissa tapahtuu seuraavaksi? - 18.11.2024
• Kulttuurijournalismia viihdeteollisuuden keskittymässä - 17.10.2024
• Uusi elämä, uudet sosiaaliset ympyrät - 18.09.2024
• Miksi muuttaa kaoottiseen Los Angelesiin? - 09.08.2024