Keskusteluja amerikkalaisten kristittyjen kanssa
Laura Pylvänäinen
Tuskin olisin ilmoittautunut mukaan uskontojournalismin kurssille, ellei toinen opettajista olisi ollut minulle nimetty mentorini. Ensitapaamisellamme viime kesänä lupasin tulla kuuntelemaan ainakin ensimmäiset luennot. Kun kevätlukukausi koitti, oli aika lunastaa lupaus.

Los Angelesin arkkihiippakunta toivotti tervetulleeksi 8500 uutta katolilaista viime pääsiäisenä, mikä oli noin 54 prosentin kasvu edellisvuodesta. Monituntinen pääsiäisyön messu Cathedral of Our Lady of the Angels -katedraalissa alkoi kynttilöiden valossa.
Mikä onnekas sattuma. Ennen Kaliforniaan saapumista olin nimittäin kirjannut USC-vuodelle muutamia toiveita, ja yksi niistä oli löytää jokin uusi, ehkä yllättäväkin journalistinen kiinnostuksenkohde. Uskonto osoittautui juuri sellaiseksi.
Edellisvuosina kurssilla on matkustettu ulkomaille, viimeisimmäksi esimerkiksi Saksaan ja Intiaan, ja matkakohde on myös määrittänyt kurssin teemaa. Poikkeukselliset ajat vaativat myös opetussuunnitelman reippaampaa räätälöintiä, joten tänä vuonna katse kohdistui lähemmäs, ja teemaksi valikoitui kristillinen nationalismi ja maahanmuutto Yhdysvalloissa. Yhteisen ryhmämatkan sijaan jokainen opiskelija sai itse päättää mihin maan kolkkaan matkustaisi raportoimaan kyseisistä aiheista. Ennen matkoja kirjoitimme kurssin teemoja käsitteleviä juttuja Los Angelesissa.

Riversidessa sijaitseva evankelikaalinen Sandals Church oli ensikosketukseni megakirkkoihin ja niiden yksityiskohtaisesti tuotettuihin esityksiin.
Amerikkalaisopiskelijat ymmärrettävästi vaikuttivat hivenen pettyneiltä, sillä edellisvuosien matkat ovat olleet osalle ensimmäisiä kosketuksia vieraisiin maanosiin. Sen sijaan minulle juonenkäänne oli mieluisa, sillä näin kurssi tarjosi uuden näkökulman Yhdysvaltojen politiikkaan ja mahdollisuuden suunnata uuteen osavaltioon, jossa tuskin turistina tulisi käytyä.
Kurssitöitä tehdessä vierailin kirkoissa ja jumalanpalveluksissa ja keskustelin niin pappien kuin seurakuntalaistenkin kanssa. Yksi asia johti toiseen, ja pian lopputyönikin aihe vaihtui kristinuskoa käsitteleväksi. Kevään aikana vierailin kaikkiaan 15 eri kirkossa Los Angelesissa, sitä ympäröivässä Orange Countyssa ja Alabamassa.

Kirkkokuntiin kuulumaton Mosaic Church on trendikkäiden nuorten ja luovan alan ammattilaisten suosima seurakunta. Pasadenassa sijaitseva entinen teatteri on vilahtanut myös elokuvissa La La Land ja Scream 2, sekä Michael Jacksonin Thriller-musiikkivideossa.
Suomalaismediassa kristinusko Yhdysvalloissa helposti pelkistyy debatteihin aborteista ja aseista, punaisiin MAGA-lippiksiin ja megakirkoissa saarnaaviin evankelikaalisiin pastoreihin. Eivät mielikuvat vääriäkään ole, mutta kapeita otoksia kokonaiskuvasta. Kristillinen kenttä kulttuurisesti moninaisessa maassa on aika paljon muutakin, ja uskonto, identiteetti sekä politiikka kietoutuvat yhteen myös huomattavasti hienovaraisemmilla tavoilla.
Yhdysvaltalaisista noin 62 prosenttia identifioituu kristityksi. Uskonnollisesti sitoutumattomien osuuden kasvu on ollut 2000-luvun trendi, mutta nyt kehitys on selvästi hidastunut ja sekularismi ottamassa takapakkia. Hiljattain esillä on ollut esimerkiksi Z-sukupolven kasvanut kiinnostus katoliseen kirkkoon, mikä on ollut havaittavissa myös Los Angelesissa.

Ronald Reagan kävi presbyteerikirkko Bel Air Churchissä. Jumalanpalveluksen jälkeen jututin seurakuntalaisia, jotka muistelivat salaisen palvelun järeitä turvatoimia presidentin ollessa paikalla.
Kirkon ja valtion erottaminen toisistaan on pitkään ollut Yhdysvaltain demokratian kulmakivi. Perustuslain ensimmäisen lisäyksen mukaan kongressi ei saa säätää lakeja, jotka perustaisivat valtionuskonnon tai rajoittaisivat uskonnonvapautta. Uskonnon opetus ei myöskään kuulu julkisiin kouluihin. Kulttuurisodiksi muuttuneita oikeuskiistoja on käyty esimerkiksi eteläisissä osavaltioissa, joissa on haluttu tuoda Kymmenen käskyä näkyvästi esille luokkahuoneisiin.
Trumpin hallinnossa kristillinen kieli, kuvasto ja perinteet ovat vähitellen lipuneet vallankäytön ytimeen siinä määrin, että kriitikoiden mukaan kehitys koettelee kirkon ja valtion erottamisen periaatetta. Eikä Trump ole aikeitaan liiemmin piilotellut. “Meidän täytyy tuoda uskonto takaisin Amerikkaan. Tuodaan se takaisin voimakkaammin kuin ikinä ennen”, presidentti sanoi viime vuonna. Uskonnollisen oikeiston ajamaa ajatusta siitä, että Yhdysvallat perustettiin kristityksi valtioksi, toistettiin myös toukokuussa järjestetyssä rukoustapahtumassa Washingtonissa.

Saddleback Church on Kalifornian suurin megakirkko, jolla on Orange Countyn pääkampuksen lisäksi lukuisia muita lokaatiota.
Kevään ajan Washingtonista tarjoiltiin keskustelunavauksia kurssille suorastaan hopealautasella. Trump julkaisi tekoälygeneroidun kuvan itsestään Jeesuksena, puolustusministeri Pete Hegseth on viljellyt puheissaan raamatunkohtia ja pönkittänyt kristinuskon roolia armeijassa. Yhdysvalloissa syntynyt paavi Leo XIV puolestaan kritisoi Yhdysvaltojen iskuja Iraniin ja varoitti tekoälyn vaaroista ensimmäisessä kiertokirjeessään.
Kirkot ovat tarjonneet apuaan maahanmuutto- ja tullivirasto ICE:n kohteeksi joutuneille seurakuntalaisille esimerkiksi toimittamalla ruoka-apua koteihin ja tukemalla oikeudellista neuvontaa. Muun muassa Minneapolisissa uskonnolliset yhteisöt järjestäytyivät nopeasti ICE:n operaatioiden alettua. Monet seurakunnat, myös omassa naapurustossani, ovat järjestäneet koulutuksia siitä, miten toimia, jos maahanmuuttoviranomaiset saapuvat alueelle.

Mariners Churchin kampuksella Orange Countyn Irvinessä monet perheet viettivät sunnuntaita piknik-vilteillä loikoillen. Megakirkkojen pihamailla suunnistaminen vaatii opastaulujen ja karttojen lukemista.
Samaan aikaan konservatiivinen opiskelijaliike Turning Point USA on jatkanut näkyvyytensä kasvattamista Charlie Kirkin kuoleman jälkeen. Järjestö toi keväällä tapahtumansa myös USC:n opiskelijoille, ja se on laajentanut toimintaansa yhä voimakkaammin lukioihin.
Itse suuntasin juttumatkalleni Alabamaan, sillä halusin tietää, mitä raamattuvyöhykkeellä kaukana Kalifornian kuplasta ajatellaan maan nykytilanteesta. Huomasin, että Yhdysvaltojen iskut Iraniin olivat saaneet osan Trumpin kannattajista epäröimään tukeaan presidentille. Uskollisinta kannattajakuntaa eivät kuitenkaan olleet karkottaneet sen paremmin sota kuin nousseet bensanhinnatkaan. Vierailin Birminghamissa ja Ozarkissa. Birminghamissa järjestettiin samaan aikaan kolmas No Kings -mielenosoitus, kun taas Ozark tarjoaa ikkunan melko toisenlaiseen Amerikkaan. Noin 14 000 asukkaan kaupungissa toimii noin 50 kirkkoa, ja se tunnetaan erityisesti sotilastukikohdasta, jossa koulutetaan armeijan helikopterilentäjiä.

Los Angelesin suomalaiset kokoontuvat noin kerran kuussa luterilaiseen jumalanpalvelukseen pastori Jarmo Tarkin johdolla.
Entä mitä lopulta opin kurssilla? Ensinnäkin, haastatteluissani tuntikausien edestä käydyt keskustelut Jumalasta, moraalista ja hyvästä elämästä ovat madaltaneet omaa kynnystäni sanoittaa ajatuksiani kyseisistä aiheista. Harva haastateltava on valmis suodattamattomaan keskusteluun, ellei tiedä toimittajan tulokulmaa lainkaan. En itse kuulu kirkkoon, ja on ollut rohkaisevaa huomata, että sen kertominen ei lähtökohtaisesti karkota haastateltavia, pikemminkin päinvastoin. Elämänkatsomustani on myös kunnioitettu pääasiassa hyvin.
Opin jonkin verran eri kirkkokuntien, kuten baptistien, katolilaisten, metodistien ja presbyteerien, erityispiirteistä sekä siitä, millaisia äänestäjiä eri kirkkojen jäsenet tyypillisesti ovat. Myös luterilainen kirkko Yhdysvalloissa on moninaisempi kuin Suomessa, sillä evankelisluterilaisen kirkon lisäksi täällä vaikuttaa konservatiivinen Missouri-synodi, joka ei salli naispappeutta.

First Christian Church of North Hollywood on protestanttinen seurakunta, joka kuuluu Disciples of Christ -kirkkokuntaan. Presidentinvaalien aikoihin pastori Jonathan Hall aikoi esittää kristillisestä nationalismista varoittavan dokumentin, mikä paljasti seurakuntalaisten poliittisia jakolinjoja.
Opin uutta uskontosanastoa, ennen kaikkea englanniksi, mutta myös suomeksi. Ja mikä tärkeintä, omaksuin tietynlaista uskonnollista lukutaitoa. Kevään mittaan huomasin tunnistavani valtionjohdon puheissa, teksteissä ja somekuvissa hengellisiä viittauksia, joille olin aiemmin ollut suoraan sanoen melko sokea.
Ymmärsin, että lähes mitä tahansa aihetta voi lähestyä uskontojournalistisesta näkökulmasta. Sen kentällä viime aikoina kiinnostavia ovat olleet politiikkajuttujen lisäksi tekoälyjutut, esimerkiksi siitä kuinka Anthropic kutsui uskonnollisia johtajia Silicon Valleyyn.

Alabaman Ozarkissa juttuni kristittyjen suhtautumisesta Iranin sotaan vei Vietnamin veteraaneille järjestettyyn tilaisuuteen, joka oli osittain paikallisen metodistikirkon järjestämä.

Birminghamissa järjestetyssä No Kings -mielenosoituksessa näkyi paljon Iranin sodan ja ICE:n vastaisia kylttejä, joista monissa oli uskonnollisia viittauksia. Mustaa kylttiä pitelee kristillisen kirjakaupan omistaja Darrel Holcombe.
Sain myös tervetulleen muistutuksen siitä, kuinka arvokkaita kirkot voivat olla tiedonhankinnan kannalta. Seurakuntiin kokoontuu ihmisiä monenlaisista ammateista ja taustoista, joten niiden verkostot tarjoavat toimittajalle luontevan väylän löytää haastateltavia.

Alabamassa Jeesuksen jälkeen siteeratuin ajattelija oli artisti Bad Bunny. Kuvassa First United Methodist Church Birminghamissa.
Lopuksi suosittelen:
- Straight White American Jesus -podcastia. Uskontotutkijat ja entiset evankelikaaliset pastorit Daniel Miller ja Bradley Onish juontavat podcastia uskonnosta, politiikasta ja kristillisestä nationalismista. Mainio syväluotaus Washingtonin tapahtumista uskontosiivilän läpi.
- Dokumentteja Bad Faith (2024) ja God & Country (2024). Molemmat käsittelevät kristillistä nationalismia ja sen nousua Yhdysvaltain politiikan ytimeen.
- The New York Timesin toimittajan Lauren Jacksonin Believing-uutiskirjettä uskonnosta, hengellisyydestä ja ilmiöistä niiden ympärillä.

Los Angelesin vanhimmassa protestanttisessa seurakunnassa, First Congregational Church of L.A:ssa, järjestetään äänimaljarentoutuksia. Järjestäjä Adrienne Bawa ei puhu uskonnosta, vaan hengellisyydestä, jotta kaikki kokisivat olonsa tervetulleiksi.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Tämä teksti ei ole ChatGPT:n kirjoittama - 08.04.2026
- Paljonko maksaisit kävelystä metsässä? - 29.01.2026
- Syksy salapoliisina: sotarikollisten ja asiakirjojen jäljillä - 16.12.2025
- Maahanmuutto kuumensi Los Angelesin kesän - 25.08.2025