Lyhyt, harmaatukkainen mies nousi pöydän takaa, selvästi innoissaan. Hän käveli lähemmäs ja aloitti: ”Onhan Suomi hieno maa. Suomalainen identiteetti on säilynyt hyvin vahvana, kun on pitänyt puolustautua isoa naapuria vastaan. Mutta vieraan pelko ja eristäytyminen ovat Suomen ongelmia. Eikö perussuomalaisten vaaliohjelman ydin viime vaaleissa ollutkin vastustaa EU:n taloustukea Etelä-Euroopan maille?”

Metaforien kuningatar. Sellaista lempinimeä kantaa K.C. Cole, yliopistoni USC:n tiedejournalismin professori. K.C. on 68-vuotias nainen, joka on tehnyt pitkän uran Los Angeles Timesin tiedetoimittajana ja palkittuna tietokirjailijana. Hän rakastaa fysiikkaa, editoi jutuista pois jokaisen löysän sanan ja jakaa luennoilla kuivattuja persimonin siivuja välipalaksi.

”Tällä alueella asuu hyvin toimeentulevia sinkkuja ja pariskuntia, jotka nauttivat suurkaupunkielämästä. He tekevät töitä asiantuntijoina bisnes-, laki-, it- ja viihdealalla. Asukkaat kuntoilevat säännöllisesti, tarkkailevat syömisiään ja ostavat luomua hyvin varustelluista ruokakaupoista. Arjessa rahaa kuluu vaateostoksiin, matkusteluun, Starbucks-kahviin ja hemmotteluhoitoihin. Keskimääräinen vuosiansio on 75 000 dollaria.”

Nukahdan täällä Kaliforniassa joka ilta noin minuutissa. Tunnen siitä syvää tyydytystä. Joskus – kuten viime keväänä Hesarin yt-neuvottelujen jälkeen – on mennyt huonommin. Nyt olen iltaisin totaalisen poikki, mutta en stressiunivelasta vaan siitä, että päässä vellovat uudet ajatukset ja kohtaamiset. Niitä täällä riittää.

We want you to feel possible. Haluamme, että tunnette olonne mahdolliseksi. Näin professorini tervehti minua ja 21 muuta maisteriohjelmani opiskelijaa sähköpostissaan alkukesällä. Alan vähitellen tajuta, että lauseeseen kiteytyy jotain olennaista yhdysvaltalaisen huippuyliopiston kulttuurista ja käytännöistä.