Rikoksilta ei voi välttyä, jos joskus avaa jonkin median. Suomalaiset isot rikostapaukset pyörivät TV:ssä ties kuinka monetta kertaa. Tunnetuilla rikollisilla on elämäkerrat, ja jos henkilö ei ole vielä tunnettu, joku kustantamo tai tuotantoyhtiö kyllä korjaa tilanteen. Äänikirja- ja podcast-palveluista löytyy sarjamurhaajaa, huumeita ja jengejä, jotain jokaiseen rikosmakuun. Todellisuuspohjainen rikosviihde true crime lainaa journalismin keinoja. Rikokset …

Kun suomalaisena matkustaa Tanskaan, tuntuu siltä, että jokainen päivä on kansallinen juhlapäivä tai että vähintään on tulossa jalkapallon maaottelu. Punavalkoiset ristiliput liehuvat parvekkeilla sekä kauppojen ja baarien sisäänkäynneillä. Lippuja on pystytettynä asuintalojen porteille, ja osassa busseja on keulassa pienet telineet lipuille. Kävelyllä voi huvikseen kokeilla, bongaako ikkunoissa enemmän lippuja vai tanskalaisia Flowerpot-designvalaisimia. Tanskalaisille lipussa on …

Käsittelin edellisessä kirjoituksessa ihmisten vääristyneitä käsityksiä rikollisuuden kehityksestä. Rikosten luullaan lisääntyneen, vaikka länsimaissa kyse on pikemminkin rikollisuuden pitkäaikaisesta vähenemisestä, ”crime dropista”. Rikollisuuden kehitykseen liittyvää pessimismiä on todettu monissa maissa. Ongelma on yleinen, mutta ratkaisujakin on löydetty. Viime vuonna julkaistun tutkimusartikkelin mukaan oikealla tiedolla on mahdollista korjata vääristyneitä rikoskäsityksiä. Tutkijat Århusin ja Kööpenhaminan yliopistoista tekivät kenttäkokeen, …

Toimittajilla on usein melko yksinkertainen kuva työstään. Me julkaisemme ajankohtaista ja paikkansapitävää tietoa, koska ihmisten pitää saada tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Jos täytyy tarkentaa, vastaukseksi saa löyhän puheenvuoron sananvapaudesta ja demokratiasta. Niitä harvoin kukaan kyseenalaistaa, mutta tiedämmekö me oikeasti, mitä me teemme? Opiskelen tämän lukuvuoden Aarhusin yliopistossa Constructive Institutessa, missä tarkoitukseni on tarkastella rikosjournalismin vaikutuksia. …

Se oli sitten siinä, stipendivuoteni Århusissa. Täytyy myöntää, että hieman haikealta tuntuu jättää Århus, kollegat, opetus, pyörätiet ja pullat, joita olen ahminut. Tosin vierailessani Aalborgissa pari viikkoa sitten havahduin siihen, että Suomi minua jo kaipaa. Lähdin aamuvarhain junalla kohti Aalborgia, jonne saavuttuani suuntasin Alvar Aallon piirtämään taidemuseoon. Julkisivu on valkoinen, jykevä ja henkii pelkistettyä pohjoismaisuutta. …