Reuters-instituutissa opiskelee kanssani toimittajia ympäri maailmaa. Vaikka ammatti on sama, työn sisältö ja haasteet vaihtelevat rankasti. Tässä viisi asiaa, jotka olen oppinut kurssikavereiltani.

1. Japanissa toimittajat saavuttavat viranomaisten luottamuksen niin kutsutulla “väijytys illalla, hyökkäys aamunkoitteessa” -taktiikalla. Se tarkoittaa sitä, että toimittaja seuraa viranomaista kotiin iltaisin tämän lähtiessä työpaikaltaan. Aamulla, kun viranomainen lähtee töihin, toimittaja on säästä riippumatta oven takana odottamassa ja osoittaa näin sitkeytensä ja omistautumisensa. Muutaman kuukauden väijytysten ja hyökkäysten jälkeen viranomainen saattaa alkaa kertoa toimittajalle luottamuksellista tietoa, tai sitten ei.

Joskus saattaa syntyä myös toisenlaisia kohtaamisia. Kun japanilainen kurssikaverini väijyi parikymppisenä erään poliisipäällikön oven takana lumituiskussa, poliisin vaimo sääli tyttöparkaa ja kutsui tämän sisään teelle ja kuumaan kylpyyn.

2. Kiinassa toimittajilla on työkiintiöt. Kiinalaisen kurssikaverini pitää kirjoittaa tietty määrä tekstiä ja somepäivityksiä. Jos hän ylittää kiintiön, hänelle maksetaan bonusta. Jos hän vastaavasti jää kiintiöstä, palkasta nipistetään.

3. Fidžiläisen kurssikaverini elinaikana Fidžillä on tapahtunut kolme sotilasvallankaappausta. Viimeisimmän jälkeen toimitukseen muutti vuosiksi 2009–2012 hallituksen sensori, joka ennakkotarkisti lehden joka ilta. Toimituksella oli tapana kiusata sensoria esimerkiksi viivyttelemällä painoonmenoa viimeiseen minuuttiin. Nyt Fidži on virallisesti demokratia, eikä sensuuria enää ole. Sekä vallanpitäjillä että toimittajilla on kuitenkin vaikeuksia muistaa, ettei median tehtävä ole edistää hallituksen politiikkaa. Kurssikaverini on päättänyt vaihtaa alaa ainakin toistaiseksi.

4. Turkkilaisen kurssikaverini työpaikka oli vielä maaliskuussa hallitukselle kriittisessä Zaman-lehdessä. Tiesin kyllä, että Turkin sananvapaustilanne on yksi maailman surkeimmista. Silti vastasin aina: “Äläpäs nyt, kyllä kaikki järjestyy”, kun kurssikaveri esitti ahdistuneena epäilyksiään siitä, kauanko lehti saa toimia.

Valitettavasti olin väärässä. Hallitus otti Zamanin haltuunsa maaliskuussa. Sen jälkeen lehti on julkaissut runsaasti kuvia hymyilevästä presidentti Erdoganista. Kun kurssikaverini palaa kotimaahansa, hän saa luultavasti potkut, ja uuden työn löytäminen on ex-zamanilaisille nyky-Turkissa vaikeaa.

5. Suomalaisilta toimittajilta saattavat kadota työt, mutta Kiinassa katoaa toimittajia, kuten hongkongilaisen kurssikaverini entinen esimies lentonsa välilaskulla Pekingissä. Syyriasta toimittajat on saatu katoamaan lähes kokonaan. Syyrialainen kurssikaverini ei voi palata kotimaahansa, sillä hallitus ei halua päästää ketään raportoimaan maailmalle siitä, mitä siellä tapahtuu.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• 5 tapaa helpottaa toimittaja-koodaaja-designer -tiimityötä - 02.06.2016
• 5 kevään kiinnostavinta etäluentoa - 04.04.2016
• 5 käyttäytymisohjetta Oxfordiin - 01.03.2016
• 5 asiaa, jotka olen oppinut soudusta - 26.01.2016
• 5 tapaa tuntea itsensä vähemmän huijariksi - 03.12.2015
• 5 isoa kysymystä ja joitakin hyviä vastauksia - 18.11.2015
• 5 asiaa, jotka ovat muuttuneet brittiarjessa 15 vuodessa - 27.10.2015