Kun pääsee keski-ikäisenä stipendiaatiksi huippuyliopistoon se saattaa iskeä. Ympärillä on nuoria, kauniita, lahjakkaita, sosiaalisia ja uskomattoman tyylikkäitä opiskelijoita, jotka tuntuvat edustavan jotain toista ihmislajia.

Sitä alkaa piilottaa luennolla muistiinpanonsa vieruskaverilta, jotta tämä ei näkisi, miten noloja ne ovat. Välttelee liian prameita ja keskiaikaisia kirjastoja ja valitsee niiden sijaan sellaisia helpommin lähestyttävän laatikkomaisia. Kun joku kysyy opinnoista, kuulee vastaavansa, että enhän minä siis ole mikään oikea opiskelija, kunhan vain keplottelin itseni tänne vuodeksi.

Mitä tässä tilanteessa voi tehdä?

1. Yritä pönkittää itsetuntoasi kalastelemalla lähipiiriltäsi kommentteja siitä, kuinka älykäs olet. Tämä ei toimi, ainakaan jos olet todellisuudessa aina ollut laiskanlainen kasin tyttö. Muutenkaan strategiaa ei voi pitää aikuiselle sopivana, eikä se paranna ihmissuhteitasi.

2. Tajua, mistä saattaa olla kyse. On olemassa psykologinen ilmiö nimeltä huijarisyndrooma. Siitä kärsivä on vakuuttunut olevansa huijari, joka on onnistunut harhauttamaan muut luulemaan itseänsä todellista kyvykkäämmäksi. Voit kysyä tutuilta aiemmin stipendiaattina olleilta, ovatko he kärsineet jostain tämän tapaisesta. He vastaavat todennäköisesti jotain sellaista kuin “Se menee ohi” tai ”Joo. Toi nyt vaan on tota.”

3. Nimeä tunnetila. Ota käyttöön mindfulness-tekniikka, jossa omiin tunteisiin otetaan etäisyyttä nimeämällä ne. Kun tuntee pakottavaa tarvetta kätkeä muistiinpanonsa, ajatteleekin, että jahas, tämä on nyt taas tämä huijaritunne. Edistyneimmät voivat nimetä sen vaikka Pertiksi.

4. Kuvittele, että osallistut huippuyliopistolarppiin. Totta kai roolipelihahmosi pitää ottaa stipendiaattivuodesta kaikki irti, tunkea jännittävimpiin paikkoihin ja kysyä luennoilla oudoimmat kysymykset hassuimmalla aksentilla.

5. Hyppää kylmään veteen. Kirjaimellisimmin se käy esimerkiksi niin, että ilmoittaudut larppipäissäsi soutujoukkueeseen, johon kuuluu sen toisen ihmislajin ihmisiä.

Kaiken lisäksi nämä tyypit ovat hauskoja, jänteviä ja niin määrätietoisia, että vääntäytyvät säästä riippumatta kaikkina vuodenaikoina joelle soutamaan monta kertaa viikossa auringonnousun aikaan. He ovat kotoisin kaikkialta maailmasta, ihailevat tähtitaivasta nimeämällä näkemänsä tähdet, tutkivat treenien välissä aurinkoenergian edistämistä, veteen liittyviä ihmisoikeuksia tai etsivät uutta parannuskeinoa syöpään.

Kun ensimmäisissä harjoituksissa molskahdat laiturilta etkä ymmärrä ainuttakaan lajiin liittyvää sanaa, voit lohduttautua sillä, että ensi kerralla on mahdollista pärjätä vain paremmin.

Seuraavien viikkojen ajan hikoilette veneessä aamuseitsemältä ja soutulaitteessa iltaseitsemältä, kiljutte voitonriemusta, kuivaatte tappion kyyneleitä ja tanssitte jalkanne kipeiksi. Alat ihan vähän tuntea olevasi yksi heistä.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• 5 tapaa helpottaa toimittaja-koodaaja-designer -tiimityötä - 02.06.2016
• Viisi asiaa, jotka olen oppinut toimittajan työstä eri maissa - 29.04.2016
• 5 kevään kiinnostavinta etäluentoa - 04.04.2016
• 5 käyttäytymisohjetta Oxfordiin - 01.03.2016
• 5 asiaa, jotka olen oppinut soudusta - 26.01.2016
• 5 isoa kysymystä ja joitakin hyviä vastauksia - 18.11.2015
• 5 asiaa, jotka ovat muuttuneet brittiarjessa 15 vuodessa - 27.10.2015