Vertaistukea ja parempaa keskustelua – näin brittimedia torjuu toimittajien verkkohäirintää
Syyskuun viimeisellä viikolla Wien vaihtui Lontooseen, missä olin International Press Instituten (IPI) mukana keräämässä tietoa toimittajien verkkohäirinnästä paikallisilta toimittajilta, uutistoimitusten johdolta ja journalistiyhdistyksiltä. Vierailu liittyi IPI:n Ontheline-projektiin, jossa kootaan yhteen parhaita käytäntöjä ehkäistä toimittajien verkkohäirintää ja sen vaikutuksia sekä reagoida vihakampanjoihin. Tapasimme muun muassa BBC:n, The Guardianin, The Telegraphin, The Timesin ja Reutersin toimituspäälliköitä ja tuottajia.
Brittimediataloissa kaikki oli suurempaa lasitaloista avokonttoreihin, mutta kaikkiaan niissä painitaan hyvin samalaisten ongelmien kanssa kuin Suomessa. Käytännössä jokaisella isolla mediataloilla on ensi käden kokemusta enemmän tai vähemmän järjestäytyneistä verkkovihakampanjoista. Yksi viime vuosien puhutuimmista häirintäkampanjoista Britanniassa on Laura Kuenssbergin tapaus. BBC:n entinen politiikan vastaava toimittaja – ensimmäinen nainen tehtävässä – joutui työväenpuolue Labourin ja sen johtajan Jeremy Corbynin kannattajien vihakampanjan kohteeksi. Viime syksynä tilanne äityi niin pahaksi, että Kuenssbergillä oli Labourin puoluekokouksessa henkivartija mukanaan. Politiikka ja erityisesti Brexit ovatkin aiheita, jotka brittitoimituksissa tiedetään tulenaroiksi.
BBC:llä kuvaamassa toimittajien verkkohäirinnästä kertovaa dokumenttia.
Vaikka kokemusta verkkohäirinnästä on, toimitukset näyttävät pitkään sammuttaneen tulipaloja sitä mukaa, kun niitä syttyy. IPI:n vierailun aikaan yhä useampi brittimediatalo oli tosin juuri lanseerannut tai oli parhaillaan laatimassa aiempaa yksityiskohtaisempia toimintaohjeita verkkohäirinnän varalle. Moni suunnitteli esimerkiksi häirintätapausten systemaattista rekisteröintiä, jotta häirinnästä voitaisiin pitää kirjaa ja toimittajien hyvinvointia seurata.
Yksi koetinkivi on saada häirinnän kohteeksi joutuneet avaamaan suunsa. Työpaikat ovat hyvin kilpailtuja, joten kynnys ottaa verkkohäirintä esiin voi olla korkea. Toimittajille pyritään siksi tarjoamaan mahdollisimman monia eri väyliä häirinnästä raportoimiseen ja avun hankkimiseen. Toimituksilla on esimerkiksi ympäri vuorokauden palvelevia linjoja, joiden kautta voi hankkia apua henkisesti kuormittavissa tilanteissa. Linjojen yhteystiedot ovat helposti saatavilla, vaikkapa toimituksen kahvikoneella.
Toinen väylä avun hankkimiseen ovat vertaisapuverkostot toimituksen sisällä. Vapaaehtoiset toimituksen jäsenet voivat käydä koulutuksen, joka valmistaa heitä arvioimaan trauman kokeneiden ihmisten tilaa samaan tapaan kuin armeijassa tai purkamaan heidän kanssaan akuuttia, henkiseen jaksamiseen vaikuttavaa kriisiä. Ajatuksena on, että joskus esimerkiksi lääkärin pakeille meneminen voi tuntua liian järeältä vaihtoehdolta, jos häirintää kokenut toimittaja haluaisi vain puhua aiheesta jonkun muun kanssa. Ehkä pienemmissä toimituksissa Suomessa on helppo käydä vastaavia keskusteluja myös epämuodollisesti, mutta brittien menetelmiä kuunnellessani aloin pohtia, ulkoistetaanko Suomessa ongelmat liian automaattisesti työterveydenhuoltoon. On tietysti hyvä ohjata ihminen tarvittaessa ammattilaisten luo, mutta samalla verkkohäirinnästä voi tulla asia, josta puhutaan vain työterveydenhuollossa muttei toimituksessa.
Reutersin toimitus sijaitsee Lontoossa Canary Wharfilla pankkijättien pilvenpiirtäjien keskellä.
Brittimedia myös tasapainottelee suomalaisten tapaan kommentointipalstojen kanssa. Kommentoinnista halutaan pitää kiinni, mutta keskustelusta juttujen alla haluttaisiin nykyistä rakentavampaa ja toimittajien asiattomasta arvostelusta eroon. Suomalaisesta näkökulmasta mielenkiintoinen ero on, että brittisivustoilla kommentit vain jälkimoderoidaan tarvittaessa. Osa lehtitaloista valitsee kyllä yhä tarkemmin, minkä juttujen alle kommenttiketjuja avataan, mutta osalla sivustoista kommentointi saa rönsytä vapaasti moderaattorien työajan ulkopuolella. Sosiaalinen media on täysin villiä länttä mediatalojen omien julkaisujen alla olevissa kommenttiketjuissa. Siinä missä Helsingin Sanomat vastikään päätti alkaa valikoida entistä tarkemmin sen sivuilla julkaistavat kommentit, brittimediassa vastaavia ratkaisuja ei tuotu esiin. Sen sijaan keskusteluja mielekkyyttä on pyritty lisäämään kannustamalla toimittajia osallistumaan niihin ja kutsumalla kommentoijia, esimerkiksi kiivaimpia Brexit-väittelijöitä, vierailulle toimitukseen ja kertomalla heille kommenttien moderoimisesta ja politiikan uutisten tekemisestä.
Toimittajien verkkohäirinnän kanssa kamppailevat toimitukset ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Lähitulevaisuudessa IPI:n onkin tarkoitus julkaista raportti, jossa listataan hyväksi todettuja käytäntöjä toimittajien verkkohäirinnän torjumiseen erikokoisille toimituksille. Mukaan tulevat myös Lontoon opit. Maaraportteja on julkaistu jo muun muassa Suomen vastaavalta vierailulta.
