Toimittajia on eniten vankilassa aivan EU:n naapurissa – mutta sehän on kuultu jo monta kertaa
Kun epäilyt sauditoimittaja Jamal Khashoggin murhasta Saudi-Arabian suurlähetystössä Istabulissa heräsivät, Turkki näyttäytyi julkisuudessa lehdistönvapauden airueena. Murhatutkinta edistyi vauhdilla, ja murha tuomittiin.
Samaan aikaan Turkin vankiloissa on tällä hetkellä eniten toimittajia maailmassa. Koko viime syksyn ajan noin 160 toimittajaa oli jatkuvasti yhtä aikaa Turkissa vangittuna. Todellisuudessa vielä useampi toimittaja on joutunut jossain vaiheessa viime vuosien aikana telkien taa. Toimittajia vapautetaan aika ajoin, mutta samalla uusia tuomitaan.
IPI on seurannut viime vuodet tiiviisti Turkin lehdistönvapaustilannetta pitämällä kirjaa toimittajille annetuista tuomioista ja vankiloissa istuvista toimittajista, seuraamalla toimittajien oikeudenkäyntejä ja kouluttamalla ihmisiä valvomaan oikeusprosessien toimivuutta.
Lehdistönvapaus romahti Turkissa vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen. Ongelmia oli kyllä ollut ennen sitäkin, mutta vallankaappausyrityksen jälkeen toimittaja vangittiin massoittain ja kaksi vuotta jatkuneen poikkeustilan aikana yli 50 sanomalehteä ja kymmeniä muita toimituksia on suljettu poikkeuslaeilla. Osa on menettänyt riippumattomuutensa, kun ne on myyty hallitusta tukeville tahoille.
Harjoitteluni lopulla pääsin itsekin perehtymään Turkin tilanteeseen. Marraskuun lopulla olin Berliinissä seuraamassa IPI:n järjestämiä keskustelupaneeleja, joihin oli kutsuttu turkkilaisia toimittajia ja Turkin tilannetta seuraavia asiantuntijoita. Joulukuussa pääsin mukaan IPI:n missiolle Turkkiin. Tapasimme Ankarassa ja Istanbulissa maan hallituksen ja oppositiopuolueiden edustajia, Turkissa olevia diplomaatteja sekä paikallisia toimittajia.
Noilta vierailulta oli vaikea löytää toivoa valoisammasta tulevaisuudesta.
Ankarassa hotellin ikkunasta aukeni loputon harmaa talomeri.
Joulukuinen Ankara tuntui loputtomalta harmaalta kukkulamereltä, jossa sukkuloimme taksilla tapaamisesta toiseen. Olimme reilun kuukauden yrittäneet faksata tapaamispyyntöä presidentinkansliaan. Tapaamiset onnistuivat lopulta oikeus- ja ulkoministeriöiden edustajien kanssa. He eivät olleet kovinkaan vastaanottavaisia IPI:n vaatimuksille suljettujen lehtien avaamisesta, toimittajien vapauttamisesta ja riippumattomien oikeudenkäyntien takaamisesta toimittajille. Heidän mukaansa toimittajat eivät ole vankilassa ammattinsa takia, vaan koska he ovat syyllistyneet rikoksiin ja maan turvallisuudesta on pidettävä huolta.
Samaan aikaan hallituksen edustajat vakuuttivat, että Turkki on palaamassa normaaliin maan poikkeustila päätyttyä heinäkuussa 2018. Toimittajien mukaan asiat ovat menneet pikemminkin huonompaan suuntaan heinäkuun jälkeen. Poikkeustilan nojalla suljetut lehdet ovat pysyneet suljettuina, lehdistötilaisuudessa esitettävät kysymykset sovitaan etukäteen ja pressikorttia on yhä vaikeampi saada uusittua, jos ei työskentele hallitusmyönteisessä mediassa. Moni toimittaja odottaa yhä oikeudenkäyntiään vankilassa, vaikka käytännössä siihen ei ole perusteita.
Lehdistön ongelmia ovat lisänneet Turkin talousvaikeudet. Valuuttakriisin myötä noussut paperin hinta on ajanut yhä useampi sanomalehtiä vähentämään sivumääräänsä. Riippumattomia lehtiä jakelee enää yksi yhtiö, jolla käytännössä nyt jakelumonopoli. Se hilaa hintaa korkeammaksi. Syksyn mittaan kuuluikin arveluja siitä, että Turkista tulee ensimmäinen maa, jossa printti kuolee täysin.
Toimittajien palkka on kehno, yhden arvion mukaan 300 euroa kuussa, ja moni toimittaja on työtön. Kun olosuhteetkin ovat epävarmat, on nuoria vaikea enää innostaa journalismin – saati sitten tutkivan journalismin – pariin.
AKP-hallinto on jättänyt Turkissa kädenjälkensä paitsi mediaan, mutta myös Istanbulin Taksim-aukiolle, jonka laidalle on rakenteilla uusi moskeija.
Turkin ongelmista kyllä tiedetään Euroopassa. Suomessakin on saatu lukea toimittajista, jotka ovat joutuneet vankilaan väärin perustein. Turkkilaisista toimittajista kuitenkin tuntuu, että Eurooppa on unohtanut heidät. Ongelma on saada eurooppalaista yleisöä kiinnostumaan samasta tarinasta uudelleen ja uudelleen.
IPI:n Berliinin tilaisuudessa puhui Die Weltin toimittaja Deniz Yücel, joka istui Turkissa vuoden tutkintavankeudessa. Yücelia syytetään muun muassa terroristipropaganda levittämisestä.
Yücel kuvasi puheenvuorossaan, kuinka saksalaisten kiinnostus Turkin tilanteeseen on hiipunuthänen vapautumisensa jälkeen. Yücel koki olleensa symboli Turkin lehdistönvapausongelmille Saksassa. Kun hänet vapautettiin, ongelmat katosivat. Yücelin omankin tapauksen käsittely on vielä Turkissa kesken, vaikka hän pystyi vapauduttuaan palaamaan Saksaan.
Medyascopen toimitus sijaitsee Istanbulissa autokorjaamoiden keskellä. Sisälleen rakennus kätkee kuitenkin kunnon tv-studion.
Kaikesta huolimatta Turkissa on yhä toimittajia, jotka jatkavat työskentelyään. Osa heistä jatkaa työtään hallitusmyönteisiin käsiin siirtyneissä toimituksissa. Yksi toimittaja kertoi meille arjestaan. Joskus lehden kansiotsikot ovat yön aikana vaihtuneet. Jotkin aiheet ovat kiellettyjä, eikä niistä yksinkertaisesti kirjoiteta. Kun kysyin, miten viesti kielletyistä aiheista välitetään, toimittaja katsoi minua pitkään ja vastasi: ”Sen vain tietää.”
Toiset taas ovat perustaneet uusia toimituksia, jotka tuottavat enimmäkseen verkkosisältöä. Yksi niistä on Medyascope, jonka toimituksessa vierailimme Istanbulissa.
Medyascopen toimitus ei ollut perinteisessä toimistorakennuksessa, vaan autokorjaamoiden keskellä 20 minuutin metromatkan päässä Taksim-aukiolta lähes teollisuusalueella. Ränsistyneen rakennuksen sisältä löytyi kuitenkin tv-studio päivittäisiä verkkolähetyksiä varten ja paljon nuoria toimittajia, jotka eivät ole saaneet muualta töitä.
Pienten riippumattomien medioiden on kuitenkin vaikea tavoittaa suuria massoja, ja ne toimivat pitkälti lahjoitusten varassa, sillä mainostajia on lähes mahdoton löytää.
