Toimittajan murha vie yhteiskunnan tienristeykseen – minkä tien Eurooppa valitsee?
Aurinko porottaa Maltalla kuumana niskaan vielä lokakuun puolivälissä, kun seison pellon laidalla Bidnijan kylässä tiistaina 16. lokakuuta. Kurkkua kuristaa. Tällä paikalla räjähti autopommi, joka tappoi maltalaisen toimittajan Daphne Caruana Galizian. Paikalle on tasan vuotta myöhemmin samalla kellonlyömällä kokoontunut kymmeniä ihmisiä viettämään hiljaista hetkeä toimittajan muistoksi. Välimeri avautuu etäällä karujen kukkuloiden välistä. Toisella puolella on pelto, jolle toimittajan auto sinkoutui räjähdyksessä. Nyt siinä seisoo Caruana Galizian kuva ja hänelle oikeutta vaativa kyltti, jonka juurelle ihmiset kantavat kukkia.
Paria viikkoa myöhemmin olen Slovakian presidentinlinnassa. Prameasti sisustettu rakennus on Habsburgien keisarikunnan peruja, valkoisina hohtavia seiniä koristavat kultaukset. Odotamme sulkahattuisten vartijoiden ja muutaman paikallisen median edustajan kanssa maan presidenttiä Andrej Kiskaa. Kun ovet huoneen nurkassa avautuvat, kättelemme presidenttiä parin kameran vilkkuessa ja kävelemme neuvotteluhuoneeseen puhumaan toimittaja Ján Kuciakin murhasta.
Näiden ovien avautumista odotimme Slovakian presidentinlinnassa.
Kulunut reilu vuosi on ollut poikkeuksellinen Euroopassa. Sinä aikana on murhattu kaksi toimittajaa: maltalainen Daphne Caruana Galizia lokakuussa 2017 ja slovakialainen Ján Kuciak helmikuussa 2018. Kumpikin toimittajista oli tutkinut korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta, ja heidän murhansa uskotaan liittyvän heidän työhönsä. Pääsin harjoitteluni aikana IPI:ssä tutustumaan kumpaankiin tapaukseen ja vierailemaan sekä Maltalla että Slovakiassa. Maltalla olin mukana toimittajana kolmipäiväisellä lehdistönvapausmissiolla muiden kansainvälisten lehdistön- ja sananvapausjärjestöjen kanssa, ja Bratislavassa, tunnin matkan päässä Wienistä, vierailimme muutamaan otteeseen IPI:n kanssa.
Kuciakia ja Caruana Galiziaa yhdistää vielä yksi olennainen asia: kummankaan murhan tilaajaa ei ole tuotu oikeuden eteen.
Maltan piirityksen muistomerkki Vallettan pääkadulla oikeustaloa vastapäätä on muodostunut Daphn Caruana Galizian muistomerkiksi. Kuvassa lehdistön- ja sananvapausjärjestöjen edustajat vievät kukkia muistomerkille. Patsas oli silloin verhoiltu niin, ettei kukkia saatu vietyä sen juurelle. Seuraavana aamuna kukat olivat poissa.
Vallettan oikeustaloa vastapäätä seisoo patsas, josta on muodostunut Daphne Caruana Galizian epävirallinen muistomerkki. Jokainen oikeustalon ovista kulkeva näkee sen. Usein muistomerkki ei kuitenkaan ole paikoillaan, sillä paikalle tuodut julisteet, kukat ja kynttilät siivotaan järjestelmällisesti yön pimeydessä pois.
Yksi muistomerkin säännöllisistä pystyttäjistä kertoi, että paikka on valittu tarkoituksella: he haluavat muistuttaa, ettei Caruana Galizian murhaajaa ole pantu vastuuseen ja että Maltan korruptoitunut yhteiskuntajärjestelmä mahdollisti murhan.
Kun toimittaja murhataan, kyse ei ole vain yhdestä kuolemasta, vaan jotain on mennyt rikki jo paljon ennen sitä.
Maltalla koko yhteiskunta näyttää ulkopuolisen silmin tulehtuneelta. Maan hallitus tuntuu suhtautuvan hyvin henkilökohtaisesti Caruana Galizian tekemiin paljastuksiin monista ministereistä, ja monilla vaikutusvaltaisilla maltalaisilla, pääministeri Joseph Muscatia myöten, on edelleen kunnianloukkaussyytteitä vireillä murhattua toimittajaa vastaan. Seuraamme yhden tällaisen syytteen käsittelyä Vallettan oikeustalolla murhan vuosipäivää edeltävänä päivänä.
Maltan oppositio taas tuntuu käyttävän murhaa poliittisena lyömäaseena, mikä on omiaan syventämään jakolinjoja. Caruana Galizian murhan vuosipäivänäkin järjestetty mielenosoitus kääntyy heidän sanomansa kanavaksi.
Maan toimittajienkaan ei voi varsinaisesti sanoa pitävän yhtä, vaan ilmapiiri on kyräilevä niissä toimituksissa, joissa vierailemme Maltalla. Kaikilla on sanottavaa muista lehdistä, ja toimituksienkin sisällä kytee epäluulo. Riippumattomiksikin laskettavissa sanomalehdissä on julkaistu syksyn mittaan artikkeleita, jotka ovat paljastuneet myöhemmin hallituksen strategisiksi yrityksiksi peitellä ongelmia esimerkiksi maan solmimissa energiasopimuksissa.
Tähän mennessä merkittävimmät kiinniotot Caruana Galizian murhatutkinnassa tehtiin yli vuosi sitten joulukuussa, kun kolme murhan suunnittelusta epäiltyä otettiin kiinni. Sen jälkeen tutkinta ei ulospäin näytä edenneen, ja tutkinnanjohtajat ovat vaihtuneet. Maltan johto ei ole ottanut poliittista vastuuta murhasta. Lehdistö- ja sananvapausjärjestöt ovat vaatineet maassa julkista tutkintaa siitä, mikä oli maan hallituksen vastuu murhasta ja olisiko se voitu jotenkin estää.
”No impunity”, vaativat kyltit, jotka IPI:n hallituksen jäsenet veivät vieraili Ján Kuciakin ja hänen kihlattunsa muistomerkille Bratislavan keskustassa, kun hallitus marraskuun alussa Slovakiassa.
Slovakiassa on tapahtunut suurempi mullistus kuin Maltalla – ainakin näennäisesti – toimittajamurhan jälkeen. Kuciakin ja hänen kihlattunsa murha keräsi Bratislavan kaduille tuhansia ihmisiä osoittamaan mieltään, ja maan pääministeri Robert Fico sekä sisäministeri ja poliisijohtaja ovat eronneet. Aiemmin Fico oli nimittänyt toimittajia muun muassa prostituoiduiksi.
Andrej Kiska päihitti Ficon edellisissä presidentinvaaleissa. Tapaamisessa Kiska vakuutteli maan halua saada murhatutkinta etenemään. Hänen mukaansa paljon on jo muuttunut reilussa puolessa vuodessa, kun maan poliittinen johto ja Kuciakin murhatutkinnan johtaja ovat vaihtuneet. Kuulemma kiinni on otettu sellaisia järjestäytyneen rikollisuuden toimijoita, jotka olivat koskemattomia vielä keväällä. Kuciakin murhatutkinnassa otettiin kiinni murhan epäiltyjä toteuttajia syyskuussa.
Muutamaa viikkoa Kiskan tapaamiseen jälkeen slovakialaiset toimittajat protestoivat jälleen, kun ex-pääministeri Fico kutsui toimittajia pelleiksi ja toivoi puolueensa menestyksen olevan kova isku toimittajille. Iskeä-verbi voi viitata slovakkian kielessä myös ampumiseen.
Tapasimme Maltalla paljon toimittajia, mutta myös maan pääministerin Joseph Muscatin (toinen vas.).
Maltalla puhuin Euroopan viimeaikaisista toimittajamurhista IPI:n apulaisjohtajan Scott Griffenin kanssa. Hänen mielestään erityistä näissä murhissa on ollut juuri se, että asiat ovat edenneet saman kaavan mukaan kuin missä tahansa muualla maailmassa. Tutkinta on edennyt hitaasti, ja kiinni on otettu vain murhien epäiltyjä toteuttajia. Murhan tilaajat eivät ole toistaiseksi joutuneet teoistaan vastuuseen.
Maltalla ja Slovakiassa käyminen sai minut miettimään, mitä meidän suomalaisten pitäisi ajatella toimittajamurhista maissa, jotka ovat lähellä Euroopassa mutta silti jotenkin kaukaisia. Griffenin mielestä koko Euroopan unionin pitäisi havahtua toimittajamurhiin, jottei toimittajiin kohdistuva väkivalta ja sananvapauden rajoittaminen pääse juurtumaan eurooppalaiseen yhteiskuntaan. Muualla maailmalla on nähty, että tutkimatta jääneet toimittajamurhat vahvistavat väkivallan kierrettä.
Daphne Caruana Galizian auton pohjaan oli asennettu etälaukaistava pommi. Se laukaistiin pommiin kiinnitettyyn sim-korttiin lähetetyllä tekstiviestillä, kun toimittaja lähti yhtenä lokakuisena iltapäivänä liikkeelle kotipihastaan.
Vaikka vierailut Maltalle ja Slovakiaan jättivät kalvavan tunteen rintaan, sain tavata syksyn aikana myös paljon vahvoja ja lämpimiä ihmisiä, jotka tekevät töitä, jotta toimittajamurhat muistettaisiin.
Kun Caruana Galizian murhan tutkinta ei näytä etenevän viranomaisvoimin, toimittajan perhe on ottanut sen kontolleen. Yksi Caruana Galizian pojista, Matthew, tekee käytännössä täysipäiväistä työtä varmistaakseen, että jonakin päivänä hänen äitinsä murhaajat saadaan vielä oikeuden eteen.
Caruana Galizian tutkivaa työtä on taas jatkanut Forbidden Stories -ryhmä, jossa 45 toimittajaa 18 eri maasta ja sellaista uutisvälineistä kuin Reuters, The Guardian ja New York Times ovat olleet mukana. Forbidden Stories -ryhmän perustajan Laurent Richardin mukaan hänestä tärkeää on, että tapettujen toimittajien tutkimat ”kielletyt aiheet” saavat näin mahdollisimman laajan yleisön.
”Toivon, että Daphnen murhaajat ajattelevat nyt murhan olleen suuri virhe”, Richard sanoi haastattelussa.
Slovakiassa Kuciakin entinen työnantaja Aktuality.sk on vahvistanut omaa tutkivaa toimitustaan murhan jälkeen. Myös slovakialaisen SME-lehden päätoimittaja Beata Balogová on noussut maassa yhdeksi Kuciakin murhatutkintaa ajavan liikkeen johtohahmoiksi. Wienissä syyskuussa pitämässään puheessa Balogová onnistui tiivistämään olennaisen.
”Kun toimittaja murhataan, yhteiskunta tulee tienristeykseen, jossa kansalaisten on valittava, millaisessa maassa he haluavat elää; ymmärtävätkö he, että jokainen isku toimittajia kohtaan heikentää heidän mahdollisuuksiaan kontrolloida vallanpitäjiä. Kun toimittaja tapetaan, ääni, joka puhuu ja kyseenalaistaa heidän puolestaan, hiljennetään. Ja se on myös heidän äänensä.”
