Ukrainan sota on Los Angelesissa sekä lähellä että kaukana

22.03.2022
In: USC Annenberg
Avatar photo

Heidi Kalmari

Heidi Kalmari opiskelee lukuvuoden 2021–2022 Los Angelesissa, University of Southern Californiassa (USC).

Katsoin uutisista suoraa lähetystä, kun ensimmäiset pommit räjähtivät Ukrainassa keskiviikkona 24.2. ABC-televisiokanavalla kirjeenvaihtaja Ian Pannell oli Ukrainassa, ja tähtiankkuri David Muir pyöritti videokuvaa livenä uutislähetyksessään.

Viime kuukauden tapahtumien seuraaminen Los Angelesista käsin on ollut intensiivistä ja tunteikasta. Amerikkalainen media kattaa täälläkin päin maailmaa kaikki viimeisimmät käänteet ja eri näkökulmat hengästyttävällä tahdilla. Tein huvikseni haun esimerkiksi pelkästään Los Angeles Timesin sivuille, ja hakusanoilla “ukraine war” tuli yli 800 000 osumaa. Kaikki ei varmasti ole viime aikojen tapahtumia, mutta joka tapauksessa juttuja Losin paikallismediassakin kyllä riittää. Yhdysvaltojen TV-kanavien uutisten seuranta tahkoaa myös huippulukuja, sillä kriisitilanteissa median kulutuksessa palataan jälleen perinteisten uutisten äärelle. Amerikan kolme suurinta tv-kanavaa kasvattivat katsojalukujaan lähes 50 prosentilla yhdessä viikossa sodan alkamisen jälkeen.

Vaikka sota on ruuduilla ja mediassa todella lähellä, on täällä voinut havahtua myös siihen, miten kaukaista se amerikkalaisille ja etenkin länsirannikon kalifornialaisille silti on.

Ensimmäisenä viikkona, kun sota oli alkanut, olin itse hyvinkin poissa tolaltani. Etäisyys tuntui epämukavalta, sillä oma perhe on Suomessa ja ikävä lapsiin korostui. Poikani kysyi Suomesta soittaessaan, mihin pakenisimme, jos sota tulisi myös Suomeen. Olin sinä päivänä matkalla yliopistolle mielipidekirjoituskurssille, jossa käsitellään aina viikon kuumimpia uutisaiheita. Odotin tuntia, koska ajattelin, että pääsen kunnolla keskustelemaan siitä, miten Euroopassa on nyt syttynyt sota.

Ukrainan sota on läsnä Los Angelesissa pienesti tai isosti, riippuu näkökulmasta.

Opettaja nosti kuitenkin ensimmäiseksi uutisaiheeksi Amerikan uuden korkeimman oikeuden tuomarin nimityksen – sen, että ensimmäistä kertaa joukkoon valittiin nyt musta nainen, Ketanji Brown Jackson. Sen jälkeen hän palasi edellisen viikon uutisointiin, jossa valkoinen naispoliisi oli oli saanut tuomion nuoren mustan miehen ampumisesta.

Olin hetken häkeltynyt. Pienessä puuskassa totesin kurssikavereilleni, kuinka Ukraina oli minulle ehdoton ykkösuutinen ja kuinka järisyttävä kyseinen viikko oli ollut minulle, suomalaiselle ja eurooppalaiselle.

Luokkatoverit ja opettaja nyökyttelivät, mutta huomasin, ettei sota silti koskettanut heitä samalla tavalla. Opettaja totesikin, että tämä on selvästi osalle meistä läheisempää kuin osalle.

Los Angelesin monikulttuurisesta todellisuudesta käsin Ukrainan sotaan onkin tarjoutunut täällä oman läheisen näkökulmani rinnalle myös toinen ikkuna. Vaikka amerikkalaiset ovat ainakin toistaiseksi kohtuullisen yhtenäisenä rintamana presidentti Bidenin takana tukemassa Ukrainaa, on monelle angelenolle viime kuukauden tapahtumat myös yksi esimerkki maailman eriarvoisuudesta.

Ukrainan sodan uutisointi on saanut hyvin nopeasti kritiikkiä sen kaksinaismoralismista. LA Timesin Lorraine Ali perkaa hyvin tätä ongelmallisuutta ja sitä, miten länsimainen media on jo solmussa siinä, miten Ukrainan sotaa on korostettu erilaisena verrattuna vaikkapa muihin viime vuosien sotiin ja kriiseihin. Onko ukrainalaisten tilanne järkyttävämpi kuin vaikkapa afganistanilaisten tai syyrialaisten? Ja onko uusi sota Euroopassa sittenkään niin suuri yllätys? Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan että hädän keskellä ovat nyt “sivistyneet ihmiset” – sitäkö, että heillä on tietynlaiset vaatteet vai sitä, että he ovat valkoisia?

Uutisointi “meidänkaltaisten” sodasta on paljastanut selkeästi jälleen sen, miten valkoinen länsimainen media on.

Myös maantiede vaikuttaa. Täällä on ihan olennaista kysyä, kuinka paljon huomiota annetaan tilanteelle Euroopassa, kun samaan aikaan vaikkapa Etelä-Amerikassa, lähempänä, riittää yhtä lailla järkyttäviä kriisejä. Esimerkiksi Venezuelassa kansa kärsii Nicolas Maduron autoritäärisestä hallinnosta, ja sen myötä sieltäkin on lähtenyt miljoonia pakolaisia.

Uutisotsikoiden lisäksi Euroopassa oleva sota näkyy amerikkalaisille ennen kaikkea korkeina bensan hintoina.

Tavalliselle amerikkalaiselle Ukrainan sota tuntuu konkreettisimmin kukkarossa. Bensa-asemien hintoja, kuten myös ruokakaupan, hintoja seurataan silmä kovana. Niin sanottu kipuraja tuntuu ylittyneen jo monta kertaa, mutta monilla ei silti ole paljon vaihtoehtoja. Amerikka ei pyöri ilman autoja. Mediassa alkaakin näkyä juttuja ekonomisesta ajotavasta ja siitä, miten kuljetuspalveluiden on pakko korottaa hintoja. Pilvissä hipovat polttoaineiden hinnat iskevät valitettavasti taas niihin kaikkein haavoittuvimpiin, vaikkapa pienipalkkaisiin Uber Eats -kuskeihin.

Bensan hinnasta päästään vielä yhteen amerikkalaiseen näkökulmaan liittyen Ukrainan sotaan: sisäpolitiikkaan. Toistaiseksi kansa on tosiaan täällä yllättävän yhtenäisenä kannustamassa Bidenin hallinnon päätöksiä tukea Ukrainaa niin taloudellisesti kuin sotavarustein, mutta soraääniäkin riittää. Yksi äänekkäistä on Fox Newsin rähinän henkenä tunnettu Tucker Carlson, joka on sitä mieltä, Bidenin toimet ovat todiste siitä, kuinka hän vihaa amerikkalaista keskiluokkaa. Toisaalta viimeinen kuukausi on demokraattien iloksi nostanut varapresidentti Kamala Harrisin uskottavuutta ulkopolitiikassa.

Mitään yhtä viimeistä sanaa ei näistä nostoista voi tehdä, sillä uusia otsikoita ja näkökulmia syntyy joka hetki. Ainoastaan se on tullut jälleen selväksi, että maailmassa on todella monta napaa.

 

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment