Lehtitoimittajan arki näyttää melko samalta niin Ilta-Sanomilla, Helsingin Sanomilla kuin täkäläisessä San Francisco Chronicle –sanomalehdessäkin. Kahdessa ensimmäisessä olen työskennellyt ja viimeksi mainitussa käynyt äskettäin “luokkaretkellä” toimittajakoulumme opiskelijoiden kanssa.  

New Yorkin metro on mahtava systeemi. Yli 450 asemallaan se panee suurkaupungin hahmotettavaan järjestykseen. Samalla se luo kaupungin kuhinalle sykkeen ja sielun: monikulttuurista väenpaljoutta, joka liikkuu tehokkaasti rähjäiseltä tunneliasemalta toiselle, kirskuvien raiteiden metelissä, vuorokauden jokaisena tuntina.

Paukuttelin viikonloppuna digitaalista kuplamuovia. Meillä oli perhetuttuja kylässä, ja perheen isä oli ostanut muovin iPhonella. Se näytti melkein oikealta ja poksahdusääni oli aito, mutta tuntuma hipaisunäytöllä ei ihan täsmännyt. Hankinta oli maksanut euron. Muovin ostaja kehittää työkseen Habbo-hotellia. Siellä varhaisnuoret shoppailevat oikealla rahalla virtuaalisia huonekaluja. Ihmiset maksavat netissä uskomattomista asioista. Mutta eivät uutisista.

Stanfordin innovaatiojournalismiohjelma käynnistyi meille lähtijöille vähintäänkin mielenkiintoiseen aikaan. Saavuin Yhdysvaltoihin presidentti Barack Obaman virkaanastujaispäivänä – ajankohtana, jolloin liittovaltiolla oli jo takanaan reilu vuosi talouden taantumaa. Presidentin saama innokas vastaanotto ja Piilaakson kesäinen keli (muuttui pian varsin sateiseksi) vain vahvistivat harhaista ennakko-odotustani siitä, että finanssikriisin syntymämaassa alkaisi jo jonkinlainen valo pilkottaa tunnelin päässä – varovainen optimismi …