Nai oikein

15.11.2011
In: Oxford

laurasaarikoski

Laura Saarikoski opiskeli lukuvuoden 2011 - 2012 Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa.

Miten kotitöiden jako vaikuttaa miesten ja naisten pariutumishalukkuuteen? Kas näin:

y* i,t,k= Xi,t,k²1 + Et,k²2 + It²3 + Ik²k,4 + µi,k

Kaavan on laatinut taloustieteen tohtori Almudena Sevilla Sanz Oxfordin yliopistosta. Kaavan avulla Sevilla Sanz laskee, miten avoliiton tai avioliiton kustannukset, kotityöt ja lastenhoito, vaikuttavat miesten ja naisten pariutumishaluihin 12 eri länsimaassa.

Mitä epätasa-arvoisempi liitto on, sitä suuremmat ovat sen kustannukset sille puolisolle, joka tekee enemmän kotitöitä.

Seuraukset länsimaissa? Epätasa-arvoisissa maissa, kuten Italiassa, työssäkäyvät naiset eivät enää halua enää mennä naimisiin tai saada lapsia, koska pariutuminen käy heille liian kalliiksi. Tämä näkyy Italian nihkeissä hedelmällisyysluvuissa. Sen sijaan tasa-arvoisemmissa maissa, kuten Ruotsissa tai Norjassa, liiton kustannukset naisille eivät kasva yhtä korkeiksi, koska miehet tekevät osansa. Suomi ei ollut tutkimuksessa mukana.

Sevilla Sanzin mukaan tasa-arvoiset asenteet hyödyttävät miehiä pariutumismarkkinoilla enemmän kuin naisia. Miehen halukkuus jakaa kotityöt lisää hänen todennäköisyyttään pariutua, kun taas naisen halukkuus jakaa kotitöitä vähentää hänen todennäköisyyttään pariutua.

Kyse ei ole pelkästään akateemisesta keskustelusta.

”Menestyvät naiset ovat pakotettuja avioitumaan alaspäin”, kertoi The Sunday Timesin otsikko marraskuun alussa.

Timesin artikkelista kävi ilmi, että X-sukupolven eli vuosina 1965-1978 syntyneiden amerikkalaisnaisten odotukset avioliittoa kohtaan ovat muuttuneet. Tähän sukupolveen kuuluvat naiset ovat koulutetumpia kuin samanikäiset miehet. Sama ilmiö on havaittu Britanniassa, jossa 22-29 -vuotiaat yliopistosta valmistuneet naiset tienaavat jo hieman enemmän kuin samanikäiset miehet.

Niinpä koulutetut naiset jäävät Timesin mukaan entistä useammin naimattomiksi ja lapsettomiksi tai naivat miehen, joka tarjoaa heille ”henkistä pikemminkin kuin taloudellista tukea”.

”Kutsun tätä toy boy-ilmiöksi. Koulutetut naiset naivat joko komistuksia (hunks) tai tasa-arvoisia miehiä, jotka tukevat heidän uraansa”, Britannian yliopistoista ja tieteestä vastaava ministeri David Willets sanoi The Timesille.

Hetkinen, toy boy? Jos nainen nai itseään pienempituloisen miehen, tekeekö se miehestä leikkikalun? Aivan kuin brittiministerin oletus olisi yhä, että kyllä tosi mies vaimonsa elättää.

Rahan merkitystä suomalaisissa avioliitoissa ei kannata vähätellä, koska siitä ei ole tapana puhua avoimesti. Silti väitän, että Suomessa miesten henkinen tuki on ollut jo ainakin parin sukupolven verran töissäkäyville naisille taloudellista tukea tärkeämpää.

Syy on Suomen päivähoito, jolla yhteiskunta tasottaa pelikenttää naisten hyväksi. Britanniassa kallis päivähoito nielee suurimman osan toisen puolison palkasta, minkä takia monet koulutetut naiset jäävät yhä vuosiksi kotiin. Näin pariutumisen kustannukset kasautuvat edelleen naisille.

Ei siis ihme, että moni menestyvä nainen päättää pysyä naimattomana, ellei sopivaa ruotsalaismiestä ole tarjolla. Mutta jos lapsettomuus tuntuu liian kovalta hinnalta tasa-arvosta, nykyisin nainen voi helpottaa taakkaansa ja palkata kotiapua – sillä omalla rahalla, jota hänellä nyt on.

Entä jos nainen tienaa yhtä paljon tai enemmän kuin mies, mutta tämä ei vieläkään ole valmis jakamaan kotitöitä tai lastenhoitoa? Silloin miehen rooli alkaa lähestyä leikkikalua.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment