”Saa nähdä, kuinka monella teillä on ensi vuonna jäljellä työpaikka, johon palata”, vitsaili Oxfordin stipendiaattiohjelman vetäjä James Painter meille toimittajille viime syksynä. Britithän tunnetaan niin kuivasta huumorista, että se voi jäädä kurkkuun.

Kulunut talvi on ollut media-alalla kylmää kyytiä. Heti syksyllä BBC World Servicelle työskentelevä brittikollega kuuli, että hänen työnantajansa vähentää noin 600 toimittajaa vajaasta parista tuhannesta.

Freelancerina työskennelleelle italialaiskollegalle luvattiin talvella töitä, mutta mitään ei ole kuulunut. Italialaislehti on kuulemma pannut pihalle niin paljon väkeä, ettei voi palkata heti uusia. Romanialaiskollega tuli Oxfordissa raskaaksi, ja kun hän palasi Bukarestiin, luvatusta ylennyksestä ei kuulunut mitään. Hän sai selityksen, kun hänen kollegansa lähti toiseen lehteen ja päätoimittaja ihmetteli, miten joku huolii pienten lasten äidin.

Unkarilaiskollegalla on varasuunnitelma. Hän aloittaa tänä kesänä sivubisneksen leirintäalueyrittäjänä. Ghanalaistoimittaja miettii hajuvesibisnekseen siirtymistä.

Kurjin tilanne on espanjalaiskollegalla. Kaikkien valtion tietotoimiston toimittajien palkkaa laskettiin viime vuonna 10 prosenttia. Pari viikkoa sitten espanjalainen kuuli, että kolmannes työntekijöistä irtisanotaan ja muiden palkka laskee vielä 25 prosenttia lisää. Sitten on tietysti Aamulehti, joka irtisanoi viime viikolla 40 työntekijää. ”En ikinä antaisi lasteni lähteä tälle alalle, en todellakaan,” kuiskasi tunnetun brittiläisen sanomalehden esimies minulle. Hän on menettänyt puolet työntekijöistä joulukuun ja huhtikuun välisenä aikana.

Ne, keillä menee kovaa, tulevat etelästä. Intialaiskollega päivitteli, että Intian kasvuennuste on tälle vuodelle ”vain” 5,3 prosenttia.

Egyptiläistoimittajalla on nyt paljon uusia mahdollisuuksia, kun sanomalehtien määrä on räjähtänyt Mubarakin kaatumisen jälkeen. Myanmarilaiskollega lähti kotiin innoissaan, toiveissaan maan demokratisoituminen, sensuurin purkaminen ja uuden lehden perustaminen. Hänen läksiäisissään me eurooppalaiset naureskelimme, haemmeko parin vuoden kuluttua kaikki töitä Irriwaddyn Sanomista.

Todellisuus ei tietenkään ole ihan yhtä karu. Suomessa sanomalehdet ovat edelleen voitollisia. Mediatalouden tutkija Rasmus Nielsen Reuters-instituutista on laskenut, että jos suomalaisten sanomalehtien levikki jatkaa laskuaan samaa vauhtia kuin kymmenen viime vuoden aikana, kestää 70 vuotta, kunnes suomalaislehtien levikki on samaa tasoa kuin ranskalaislehtien väestömäärään suhteutettuna. Vaikka ranskalaislehtien kannattavuus on huonompi kuin suomalaisten, Ranskassa ilmestyy edelleen monta laatulehteä.

Todennäköisempää kuin lehtien nopea joukkomurha on se, että länsimaiset toimittajat joutuvat muuttamaan radikaalisti työtapojaan parantaakseen yhtiöidensä kannattavuutta, johon he suhtautuivat ennen välinpitämättömästi, jopa vihamielisesti. Yksi ulkomaalainen kollega, joka ei halua nimeään julki, teki ennen pari uutisjuttua päivässä ja ehkä yhden pidemmän viikonvaihteeksi. Nyt hän tekee yhden jutun viikossa, sillä muu työaika kuluu maksulliseen kouluttamiseen, näyttelyiden järjestämiseen, kirjojen editointiin ja harjoittelijoiden opastamiseen (pienipalkkaisia harjoittelijoita on toimituksessa välillä enemmän kuin vakiväkeä). Nämä oheispalvelut ovat tehneet hänen osastostaan kannattavan.

Samaa tekee brittiläinen laatulehti the Guardian: järjestää lukijamatkoja, kirjoittajakursseja ja koulutustilaisuuksia, joissa lukijat pääsevät tapaamaan tunnetuimpia toimittajia. Lehti myy myös sekalaista kamaa: kelpaisiko koottava aurinkovarjo, nyt Guardianin lukijatarjouksena vain 69,95 puntaa?

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Ennen seksi oli häpeä, nyt seksin puute - 04.06.2012
• Uutisten lapsilukko - 16.04.2012
• Islamin alkeita - 03.04.2012
• On outoa olla paras - 10.01.2012
• Tunnontuskainen toimittaja: näin törkytabloidit toimivat! - 05.12.2011
• Nai oikein - 15.11.2011
• Toimittajien itsensäkin pitäisi tietää jotain - 04.11.2011
• Oikean ja väärän kadun lapset - 14.10.2011