Los Angelesissa joukkoliikennettä käytetään vain pakon edessä, eikä kukaan ymmärrä miksi minä haluan ajaa bussilla
Erkka Mikkonen
Pippurisumute pakotti minut ulos täydestä linja-autosta yhdellä ensimmäisistä bussikyydeistäni Los Angelesissa. Sanaharkasta alkanut kiista kehkeytyi siihen, että toinen väittelevistä matkustajista kaivoi esiin sumutteen, ruiskutti sillä riitapukaria ja lopetti samalla kaikkien muidenkin bussimatkan.
Erilaiset epämiellyttävät tilanteet ovat tulleet sittemmin tutuiksi käyttäessäni julkista liikennettä päivittäin. Reittini yliopistolle kulkee köyhien alueiden läpi, ja monet kanssamatkustajista ovat kodittomia. Välillä pistävä haju on saanut pidättämään hengitystä. Toisinaan koko bussi on odottanut tupakaksi panneen matkustajan poistamista kyydistä. Vaikka minua ei ole koskaan suoraan uhattu bussi- tai metromatkan aikana, tunnelma on ollut pimeän aikaan pahaenteinen.
Siksi ei olekaan kovin yllättävää, että käytännössä kaikki Los Angelesissa välttelevät julkisen liikenteen käyttämistä. Bussilla ja metrolla ajavat vain ne, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa. Toisin sanoen julkisilla matkustavat useimmiten vain ihmiset, joilla ei ole varaa autoon.
Monet paikallisista tuttavistani eivät ole koskaan astuneet jalallaan bussiin. Julkisen liikenteen käyttäminen onkin Los Angelesissa paljon enemmän kuin vain tapa liikkua. Se jakaa ihmiset eri kasteihin: autoileviin menestyjiin ja meihin muihin.
Päätin itse pärjätä autotta, sillä olinhan elänyt niin aina ennenkin. Myöhemmin olen huomannut, että paikallisten on lähes mahdotonta ymmärtää, kuinka joku voi elää vapaaehtoisesti ilman autoa.
Välillä olen itsekin miettinyt päätökseni järkevyyttä, sillä Los Angeles on luotu autoilijoita varten. Löyhään rakennetussa suurkaupungissa välimatkat ovat valtavia ja niiden kuromiseen on pystytetty jättimäinen moottoriteiden verkosto. Parinkymmenen minuutin ajomatkaan saattaa bussilla mennä kolminkertainen aika, kun linja-auto kiertää kortteleita ja pysähtyy jokaisella pysäkillä. Tiheimmillään pysäkin väli voi olla vain satakunta metriä.
Los Angelesin maine autokaupunkina on ehdoton. Erään kansainvälisen vertailun mukaan sen joukkoliikenne on maailman 37. paras Hongkongin pitäessä kärkipaikkaa ja Helsingin ollessa listalla viidentenä. Yhdysvalloistakin edellä on kuusi muuta kaupunkia. Siitäkin huolimatta julkinen liikenne toimii Los Angelesissa paremmin kuin moni kaupungin asukkaista uskoo. Olen itse todistanut, että täällä pystyy lukuisista vastaväitteistä huolimatta elämään täysipainoista elämää ilman autoa.
Silti edes bussimatkustajana ei pääse eroon autoista, moottoriteistä ja parkkipaikoista. Ne tuntuvat määrittelevän koko kaupungin olemuksen. Joka paikkaan tunkeva autokulttuuri onkin yksi niistä syistä, jotka estävät minua rakastumasta Los Angelesiin.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Joukkoampuminen tuli iholle, vaikkei siinä ole mitään tavatonta - USA:ssa tapahtui tammikuussa keskimäärin lähes kaksi tragediaa päivässä - 08.02.2023
- Sota Ukrainassa ei tule iholle vaan lipuu yhä kauemmas yhdysvaltalaisten mielissä - 09.01.2023
- Los Angelesissa kodittomia on kaikkialla - kriisitilanne sai pormestarin julistamaan hätätilan - 13.12.2022
- Kaliforniassa kannabiksen kanssa ei kursailla - myös muualla USA:ssa asenteet muuttuvat - 02.11.2022
- Kun mittari näyttää sataa astetta, ei “Stay cool!” enää riitä - 19.09.2022
- USC Annenbergin kesälukukausi toi aamiaisburritoja, performatiivisia ilmastokeskusteluja ja mahdollisen joukkopsykoosin - 17.08.2022