Elämää Oxfordissa on nyt takana vajaat puoli vuotta, ja jokin aika sitten tajusin kummallisen juurtumisen tunteen täyttäneen minut. Vielä joulun jälkeen aloin heti uusia ihmisiä kohdatessa selittää olevani Suomesta ja viipyväni täällä vajaan vuoden, mutta enää se ei tunnu lainkaan tarpeelliselta; minähän asun täällä.

Jalkapallo on tunnetusti yhdistävä tekijä monessa maailmankolkassa. Brittiläisissä kouluissa kulttuurien monimuotoisuus näkyy kaikkialla.

Osittain kotiutumisen tunne johtunee oman kielitaidon kasvusta ja sopeutumisesta sen tuomiin rajoihin, mutta olennaista on myös sisäistää se, että minullahan on käytössäni maailman puhutuin kieli, broken English.

Ison-Britannian kielien kirjo kuuluu lastemme koulun pihalla joka aamu ja iltapäivä. He eivät käy kansainvälistä koulua, vaan tuiki tavallista brittiläistä alakoulua, jossa on koulupuvut, eväslaatikot ja kokolattiamatot – sekä koululaisia lähtöisin yhteensä 40 eri maasta.

Koululaisten suista soljuu sujuva brittienglanti, mutta vanhemmat puhuvat kukin tyylillään murtaen. Joukossa on toki – onneksi – myös natiiveja, syntyperäisiä englantilaisia vanhempia ja opettajia, jotka nostavat meidän kaikkien puhujien kielirimaa hiukan ylemmäs.

Oxford on toki kansainvälinen kaupunki, kiitos yliopistojen, mutta ei mikään poikkeus Britanniassa. Aivan oma lukunsa on Lontoo, jonka asukkaista jo yli neljäkymmentä prosenttia on ulkomailla syntyneitä, mutta tulijoita riittää lähes jokaiseen maan kolkkaan.

Islam on Britannian toiseksi suurin uskonto. Noin 6,5 prosenttia Englannin kansalaisista on muslimeja.

Siinä missä Brexit on vaikeuttanut ja hidastanut EU-alueen kansalaisten maahanmuuttoa, tulvii Britanniaan uusia asukkaita muualta senkin edestä.

Kun vuonna 2022 Britanniaan muutti noin 1,2 miljoonaa ihmistä, heistä EU-maiden asukkaita oli vain 151 000.

Kun maasta muuttaneiden määrä huomioidaan, jäi Britannian nettomaahanmuutto vuonna 2022 plussalle liki 750 000 asukkaan verran; tämä on yli puolet enemmän kuin ennen Brexitiä.

Britannia on niin haluttu, että monia se hirvittää.

Maahanmuutto on politiikassa ja asukkaiden kesken kuuma peruna, mutta oman arkikokemukseni mukaan valkoihoiselle, englantia puhuvalle eurooppalaiselle tämä ei näy.

Oxfordin katukuva on muutakin kuin linnoja ja palatseja. Erilaisten ruokakauppojen kirjo on valtava verrattuna vaikkapa Suomeen.

Olen saanut onnekseni tutustua joukkoon paikallisia asukkaita, jotka ovat suorastaan imaisseet perheemme mukaan elämäänsä. Kutsuja on tullut lasten synttäreille, pubiin, illalliselle kotiin ja jumppatunnille.

Samoin paikallisten kiinnostus meidän ulkomaalaisten alkuperään ja taustoihin on lähes liikuttava.

Viimeksi tänään kävin pulppuavan keskustelun läheisen uimahallin saunan (!) lauteilla, jossa kaksi brittiläistä halusi ehdottomasti kuulla suomalaisesta talvesta, avantouinnista sekä siitä, miten olemme kotiutuneet uuteen maahan.

Uimahallin jälkeen poikkesin ruokakauppaan, jossa kaupan myyjä kysyi hiukan uteliaana “Are you German?” ja jatkoi vastauksen kuultuaan ilahtuneena, että oli juuri nähnyt kerrassaan upean Fallen Leaves -elokuvan, joka kertoo Suomesta. Myös häntä kiinnosti, miten perheemme on viihtynyt Oxfordissa. Ainoa oikea vastaus tulee tietenkin sydämestä: “Erinomaisesti! Rakastamme Britanniaa!”

Jatkoin listaa puolisolleni heti kaupan ulkopuolella: parasta täällä ovat ihmisten kohteliaisuus ja huomaavaisuus, mahtava pikimusta brittihuumori, upeat kylät ja pikkukaupungit, kumpuilevat nummet ja niiden kävelyreitit sekä pubit, jotka ovat kaukana tahmeista ryyppyluolista.

Brittiläisiä perinteitä vaalitaan monessa englantilaisperheessä hartaasti. Tämä näkyy esimerkiksi laukkakilpailuissa, joihin moni tulee parhaat päällä.

Monelle muulle tänne tulleelle ihmiselle Britannia näyttäytyy aitona mahdollisuuksien maana. Työvoimasta on aina vain huutava pula, maan ilmasto on verrattain miellyttävä verrattuna kovin kylmiin tai kuumiin maihin, ja englannin kielellä luonnollisesti pärjää kaikkialla.

Britannian tilastokeskuksen ennusteen mukaan Britannian väkiluvun ennakoidaan kasvavan seuraavan 12 vuoden aikana jopa kymmenen prosenttia, yhteensä 6,6 miljoonalla hengellä. Tästä yli 6 miljoonaa tulisi maahanmuutosta.

Britannia on toki aina ollut maa, josta on lähdetty ja johon on tultu. Maan lonkerot ulottuvat imperiumin ajoilta joka puolelle maapalloa, ja varsinkin suurimmat kaupungit ovat vetäneet väkeä eri puolilta maailmaa vuosisatojen ajan.

Ehkä brittiläisten ihailtavan kiihkeä halu pitää kiinni omista, meidän muualta tulleiden silmin hiukan epäkäytännöllisistä perinteistään – kuten erillisistä kuuma- ja kylmävesihanoista, kokolattiamatoista tai vasemmanpuoleisesta liikenteestä – kumpuaakin siitä. Kun aina on ollut paljon liikennettä suuntaan ja toiseen, on tärkeää, että tietyt, perinteiset elementit pitävät kulttuurin kasassa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Lapset kouluun vieraassa maassa - karmea kohtalo vai mieletön mahdollisuus? - 26.04.2024
• Sää, tuo kaikkien keskustelujen alku - 31.01.2024
• Ne onnelliset - 14.12.2023
• Koti Oxfordista voi olla muutaman mutkan takana - 01.11.2023