Syyslukukausi on ohi: seitsemän kuukautta Columbian yliopistossa on nyt takanapäin, ja viisi kuukautta edessä. On välitilinpäätöksen aika.

Oon miettinyt paljon sitä, miten erilaista täällä loppujen lopuksi on kuin Suomessa. Aina sanotaan, että ihmiset  ovat joka paikassa ihmisiä, että samat tarpeet meillä on. Mutta eihän se niin mene. Vaikka samat perustarpeet ne siellä pohjalle kummittelee, niitä ja muita tarpeita täytetään erilaisin tavoin. Ja vaikka täällä ne tavat usein ovatkin vain pikkiriikkisen erilaisia kuin Suomessa, lopulta voi käydäkin niin, että se mikä päällisin puolin näyttää täällä tutulta, onkin juuri ratkaisevasti eri tavalla.

Kun lukee kirjoja tai kuuntelee lauluja vieraista kulttuureista, tuntuu helpolta samastua lukemaansa. Mutta sitten kun hyppää itse siihen virtaan elämään, kaikki onkin koko ajan vähän toisin ja ihmiset ymmärtävät toisiaan koko ajan vähän ohi. Etenkin, kun meidänkin opiskeluryhmässä on eurooppalaisia, kiinalaisia, väliamerikkalaisia ja yhdysvaltalaisia, joten valtakieli on melko lailla broken English, ja yksilöidenkin erot muuttuvat kulttuurien kuvaajiksi.

Ensilumi satoi New Yorkiin marraskuun puolivälissä. Kaduilla käytettiin paljon suolaa, väritöntä tai sitten sinistä kuten tässä. Marraskuun jälkeen lunta ei ole näkynyt.

Esimerkiksi tällaisia eroja olen havainnut Suomen ja New Yorkin välillä:

Opetus. Täällä tosiaan pidetään huoli, että huiput oppii. Hauska ja pätevä koodausopettaja paahtaa hirmuvauhtia eteenpäin, jotta parhaimmat varmasti saisivat rahalle vastinetta. Me keskitason opiskelijat sitten roikumme mukana miten kukakin. “You don’t have to do anything in advance, but feel free to skim through the first exercises before we start, if you want to” tarkoittaa käytännössä sitä, että oletuksena on, että kaikki osaavat nämä ekojen tehtävien asiat kun kurssi alkaa. Toki tällä metodilla sitten oppiikin paljon, kun aikaa ei kulu sen varmistamiseen, että jokainen on tajunnut jokaisen seikan. On ihmisen oma velvollisuus oppia.

Akateemisuus. En ole lukenut ainuttakaan vertaisarvioitua tiedeartikkelia tahi tieteellistä kirjaa koko puolena vuotena. Myös monet journalismikoulun opettajat ja tutkijat tekevät työkseen laajoja journalistisia selvityksiä eri aiheista laidasta laitaan, siis sellaisia, jotka voisivat ilmestyä sanomalehdissä, eli he eivät välttämättä tutki journalismia itsessään (toki sitäkin tehdään).

Silti oon yllättynyt tietynlaisesta akateemisuuden/tarkan opetussuunnitelman puutteesta. Esimerkiksi journalismin etiikka -kurssilla luemme opettajan valitsemia tuoreehkoja lehtijuttuja esim #MeeToo:sta, rotukysymyksistä ja milloin mistäkin, mutta selkeää runkoa ei tunnu olevan. Tunnit kuluvat keskustellen, joko opiskelijat kertovat näkemyksiään lukemastaan tai sitten opettaja keskustelee kutsumansa vierasluennoitsijan kanssa. Mielenkiintoista sinänsä, mutta enemmän työhön valmentaisi esimerkiksi se, että etiikkakurssilla käytäisiin esimerkkien kera tarkasti läpi journalistien liiton eettiset ohjeistukset. Nyt ne olivat vain lukuläksynä ensimmäiselle luennolle, eikä niitä sen kummemmin käyty läpi.

Tätä et opiskelijan suusta kuule: “En tiedä”. Kaikki esiintyvät luennoilla tietäväisinä ja pätevinä. Vaikka hetkeä ennen luentoa olisi tullut tunnustettua opiskelukavereille, että homma ei ole mennyt ihan putkeen, luennolla sama opiskelija esiintyy tietäväisenä ja aikaansaaneena. Jos opiskelija ei ole vielä edes aloittanutkaan: “I’m working on it.” Jos opiskelijalta kysytään mistä tahansa pienestä yksityiskohdasta hänen tekstistään, hänellä on täydellinen selitys sille, miksi asia on niin. “No mulla oli vähän kiire” tai “En vielä ehtinyt keskittyä siihen” eivät kuulu sanavarastoon.

Tätäkään et kuule: “Onko pakko?” Kun opettaja kertoo, että kurssin voi suorittaa myös vaihtoehtoisella tavalla, kukaan ei kysy, tuottaako se enemmän hommia vaan “Voinko suorittaa molemmat?” Kun tilastotieteen opettaja järjestää ekstrakurssin, joka alkaa klo 7.30, sali on täynnä. Kun opiskelija ei mahdu kurssille mukaan virallisesti, tämä pyytää opettajan hyväksymään hänet edes kuunteluoppilaaksi. Kaikki tämä on hyvin ymmärrettävää: jos maksaa opinnoistaan satatonnia, haluaa tietenkin rahoilleen vastinetta.

Amerikkalainen kiire. Olen kuullut monesti sanottavan, että vaikka amerikkalaisten työpäivät ovat järjettömän pitkiä, eivät he oikeasti saa aikaan sen enempää kuin suomalaiset jotka hoitavat asialliset hommat jaarittelematta ja lähtevät sitten kotiin. No ei pidä paikkansa, ainakaan niiden osalta joihin olen täällä törmännyt. Ihmiset tekevät ihan hulluna hommia ja  saavat ihan järjettömästi aikaiseksi. Apuopettaja vastaa opiskelijoiden kysymyksiin verkossa yötä myöten ja opettaja pyytää opiskelijoilta heidän ansioluetteloitaan kommentoitavaksi ihan vain huvikseen, koska hänellä sattuu olemaan luppoaikaa pitkällä lennolla.

Silti jollain kummallisella tavalla he eivät ole ikinä liian kiireisiä ottaakseen kontolleen vielä yhden homman, tavatakseen vielä yhden ihmisen tai pitääkseen vielä yhden luentokerran ihan vain koska asia on kiinnostava. Ja näin temppu tehdään: muut hommat tehdään sitten sen verran huolimattomammin, että vielä yksi lisäys mahtuu aikatauluun. Pikkuasioilla ei päätä vaivata: ketään ei kiinnosta, minkä levyiset marginaalit opiskelija laittaa esseeseensä tai täyttikö lopputyö nyt ihan kaikki kriteerit.

Parempi valmis kuin täydellinen, on ehdottomasti asenne jonka haluan täältä mukaan. Niitä järjettömän pitkiä päiviä en kyllä halua: mitä sen väliä, jos ei saa ihan niin paljoa aikaiseksi.

Kun luennoitsijamme lähti pidennetyksi viikonlopuksi reissuun, hän pahoitteli ettei ehdi katsomaan meilejään kuin kerran päivässä.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Valmistujaisista, totuudesta ja vaikeista valinnoista - 05.06.2019
• Täydellinen opas tippaamiseen New Yorkissa - 27.05.2019
• Yövahti vauvalle ja muut newyorkilaiset lastenhoitoniksit - 02.04.2019
• Kun Kekkonen Kennedyn kanssa lounasti ja muita hyödyllisiä linkkejä toimittajille - 18.01.2019
• Peppusilikoneja ja koodausta - Viikko huippuyliopistossa - 18.10.2018
• Mitä on datajournalismi? - 06.08.2018
• Kerro elämäsi merkityksellisimmästä ihmisestä? Eli näin haetaan yliopistoon - 30.05.2018