Tätä mantraa media-alalla nyt toistetaan. Miksi opiskella toimittajaksi, jos edes kokeneille tekijöille ei tunnu enää riittävän töitä?

Tuota. Tosi asiassa tilanne on kokolailla päinvastoin. Juuri nyt sitä kouluttautumista, uuteen mukautumista ja kekseliäisyyttä vasta tarvitaan. Sekä uusilta tulokkailta että kokeneilta mutta kaavoihin kangistuneilta.

Jos vedetään mutkat suoriksi, tämä on kenties keskeisin viesti, joka syksyn luennoilta Oxfordissa on tarttunut käsipuoleen.

Viesti ei ole aivan lohduton, sillä keskustelun painopiste on siirtynyt askeleen eteenpäin. Enää ei niinkään surkutella sanomalehtien kutistuvia painosmääriä tai perinteisten televisiokanavien katoavia katsojia.

Nyt katsotaan kulman taakse tulevaisuuteen, joka on oikeasti ollut keskuudessamme jo hyvän tovin.

Siitä on parikymmentä vuotta, kun netti astui arkeemme. Ensimmäiset älypuhelimet näyttävät jo historiallisilta. Facebook täyttää parin kuukauden päästä kymmenen vuotta. Ensivilkaisulla harmittomilta härpäkkeiltä vaikuttaneet tabletit ovat muuttaneet muutamassa vuodessa mediamaailmaa enemmän kuin edes Steve Jobs osasi ennustaa.

Palikat ovat siis olleet olemassa jo pitkään, mutta vauhti on kiihtynyt. Jos muutama vuosi sitten uutisista vain pari prosenttia luettiin mobiililaitteilla, nyt osuus on Britanniassa jo kolmannes. Niinpä ei ole enää vain sanomalehtiä tai televisiokanavia. Niistä on tullut uutistuottajia – news providers – jotka välittävät tekstiä, puhetta, valokuvia, liikkuvaa kuvaa tai grafiikkaa eri välineiden tarpeisiin.

Juuri tästä syystä toimittajien tarvitsee oppia entistä enemmän uutta.

Haaste ei ole ihan vähäinen. Yhä useamman teräväkynäisen kirjoittajan on harjoiteltava sujuvasanainen suunpieksentä – ja päinvastoin. On opittava tiivistämään nopeita sähkeitä ja syventymään hitaaseen journalismiin. Mobiililaitteiden kuvakieltä ja datajournalismia vasta harjoitellaan. On hallittava vuoropuhelu sosiaalisessa mediassa.

Puhumattakaan siitä, että monet tulevaisuuden toimittajista eivät toimi mediatalon suojissa vaan itsenäisinä brändeinä. Tällöin ei liene pahaksi myöskään yrittämisen ja markkinoinnin sisäistäminen.

Jossain siellä, monikanavaisuuden ja moniosaamisen keskellä, journalismin tulevaisuus on. Palataan yksityiskohtiin lukuvuoden aikana.

Yksi syksyn aikana kuulemani luku riitti vakuuttamaan minut siitä, että uutisten tekijöille on tarvetta myös jatkossa. Arvatkaa, kuinka monta kertaa vuorokaudessa brittiläiset mobiilikäyttäjät vilkaisevat laitteitaan vuorokaudessa.

Kerran tunnissa? Puolen tunnin välein? Ei.

Keskimäärin 150 kertaa. Se on noin joka kuudes minuutti, jos ihminen on hereillä 16 tuntia vuorokaudessa.

Toki luku kertoo ensisijaisesti siitä, kuinka ihmiset hemmottelevat mielihyväkeskustaan seuraamalla omien some-päivitysten keräämiä tykkäyksiä. Mutta kertoo se jotain myös pohjattomasta uutisnälästä.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Myös rokkidiggarin taivaassa on arki - 09.06.2014
• Godzillan ja hiiren kaksintaistelu - 07.05.2014
• Suomalaishäirikkö kansainvälisessä kuvayhteydessä - 28.02.2014
• Seksiä, päihteitä ja väkivaltaa - 05.12.2013