Journalismin yllä tuntuu yhä toisinaan leijuvan menneisyyden haamu. Sitkeässä elää ajatus sankaritoimittajista, jotka työskentelevät ylhäisessä yksinäisyydessään ja neronaivoillaan skuuppaavat uutisia. Yksittäisiä ihmisiä palkitaan vuoden toimittajina hyvistä juttukokonaisuuksista. Todellisuudessa laadukkaiden artikkelien taustalla työskentelee poikkeuksetta useampi ihminen ja kovimmat juttukokonaisuudet syntyvät vasta muutaman ideointipalaverin jälkeen. Yhden ihmisen aivot eivät riitä kaikkeen, eikä tarvitsekaan. Tiimityöskentelyn merkitystä journalismissa olen …

Sama ajatus palaa stipendiaattivuoteni varrella mieleeni jatkuvasti: Suomi on journalistille poikkeuksellisen hyvä maa. Olen toki tiennyt faktat aina. Sananvapaustilastoissa Suomi pitää vuodesta toiseen vankkaa kakkossijaa. Luottamus mediaankin on maailman kärkeä, vaikka se on hieman tippunut. Muiden stipendiaattien tarinat muistuttavat, että edes itsestäänselvyyksiltä vaikuttavat oikeudet eivät ole itsestään selviä. Ja jos journalistilla oli vaikeaa ennenkin, pandemia …

Se oli sitten siinä, stipendivuoteni Århusissa. Täytyy myöntää, että hieman haikealta tuntuu jättää Århus, kollegat, opetus, pyörätiet ja pullat, joita olen ahminut. Tosin vierailessani Aalborgissa pari viikkoa sitten havahduin siihen, että Suomi minua jo kaipaa. Lähdin aamuvarhain junalla kohti Aalborgia, jonne saavuttuani suuntasin Alvar Aallon piirtämään taidemuseoon. Julkisivu on valkoinen, jykevä ja henkii pelkistettyä pohjoismaisuutta. …

Maanantain lounastauolla huomioni kiinnittyi ilmapalloihin. Värikkäitä usean pallon kimppuja oli levitetty muutamaan kadunkulmaan. Pieni pätkä serpentiiniä hulmusi tuulessa. Ajattelin vappua, kevätjuhlaa, jota ei täällä Wienissä sen suuremmin juhlita, vaikka työväenpäivä onkin kansallinen vapaapäivä, ja lauantaina joitain mielenosoittajia kokoontui odotetusti yhteen. Suomessa vappujuhlinta on munkkeineen, simoineen ja ylioppilaslakkeineen jotain täysin erityistä. Viikonloppuna Instagramin kuvavirtaa selatessa tuli …

Tarinan mukaan Tanskan lippu putosi taivaalta kesken Valdemar Sejrin johtamien taistelujen vuonna 1219. Kahdeksan sataa vuotta myöhemmin sotaisasta lipusta on tullut monikäyttöinen arjen piristäjä. Lippu voi joskus olla kovinkin arka asia. Se voi yhdistää, mutta myös omia ideologioita ja toimia symbolina ahdasmielisyydelle ja ikävälle nationalismille. Tanskassa kaikki kuitenkin on toisin, tai kuitenkin paljon rennompaa, vaikka …