Alunperin minun ei ollut tarkoitus käydä Suomessa stipendivuoden aikana. Kun eteen tuli mahdollisuus osallistua ulkoministeriön Pressipäivät-tapahtumaan helmikuun alussa, niin tietysti halusin lähteä. Ennen helmikuuta arvioin, etten ollut poistunut New Yorkin kaupungista kolmeen kuukauteen ja tunsin tulevani mökkihöperöksi täällä, sillä poikkeuksella että mökin lattiat olivat asvalttia ja seinät pilvenpiirtäjiä.

Neljä päivää kestäneet pressipäivät olivat tervetullut tauko arkeen. Tapahtuma itse oli suunnattu Suomen edustustojen viestinnästä ja maakuvatyöstä vastaaville työntekijöille, joita sitten Helsingin Katajanokalle saapuikin lähetystöistä ympäri maailmaa.

Ainakin viikon pituisen hetkisen oli Helsinki kaunis.

Pressipäivien tiistai aamupäivällä 6.2. saimme todennäköisesti todistaa Kai Mykkäsen viimeisen puheen ulkomaankauppa ja kehitysministerinä, sillä iltapäivänä tuli ilmoitus että Mykkänen siirtyy sisäministeriksi. Mykkäsen ansioksi on laskettu erityisesti kauppapolitiikan painottaminen osana Suomen kehityshankkeita. Viennin edistämistä ei ole ehkä totuttu näkemään Suomen YK-edustustolle keskeisenä teemana, mutta kyllä sekin kuuluu repertuaariin. Hiljattain asia nousi esille myös kotimaisessa mediassa kun HS teki jutun siitä miten isot rahat kehityspoliittisissa hankkeissa liikkuvat.

Alustusten vireissä oli sekä pessimismiä, että toiveikkuutta. Vielä kymmenen vuotta sitten turvallisuuspoliittinen tilanne näytti siltä, että resursseja voidaan hyvin siirtää muusta raportoinnista palvelemaan viennin edistämistä. Nyttemmin Ukrainan ja Lähi-idän konfliktien takia myös turvallisuuskysymykset ovat framilla ja silti pitäisi saada enemmän panoksia myös kauppasuhteiden luomiseen. Vaikea yhtälö pienelle maalle.

Pressipäivien vastaanotolla saimme aikaan myös pienen Metropolia AMK:n medianomien alumnitapaamisen. Vasemmalla Washingtonin-suurlähetystön viestintäkoordinaattori Satu Järveläinen, keskellä toimittaja Ina Mikkola (jonka uutta dokumentaarista televisiosarjaa Ina<3 Porno pääsee pian katsomaan Subilta ja Katsomosta) sekä allekirjoittanut oikealla.

Alkuviikon EU-paneeli oli kiinnostava katsaus unionin nykytilaan. Mieleen jäi anekdootti jossa EU:ta verrattiin autoon, joka oli ollut pienessä kolarissa tai ajanut vauhdilla töyssyyn. “Auto vielä tärisee ja heiluu osuman voimasta, mutta eteenpäin ajetaan.” Takana on sekä brexitiä että eurokriisiä ja edessä ties mitä. Jos EU jää heikoksi, sen jättävä valtatyhjiö täytetään kyllä toisaalla. Pienille maille olisi ongelmallista jos päätöksenteko siirtyy kahdenvälisiin suhteisiin, koska euroalueella se tarkoittaisi lähinnä, että Ranska ja Saksa sopivat suuret linjat omien intressien mukaan ja pienemmät mukautuvat perässä.

EU ja niin sanotut ‘läntiset arvot’ ovat ristiriidassa nykyisen politiikan kanssa koskien Eurooppaan suuntaavia siirtolaisia, kuten myös konflikteja Euroopan naapurissa. Myös liberaalin demokratian yhteiskuntasopimus on ristiriidassa nykyisen kehityksen kanssa Unkarissa sekä Puolassa. Ulkoministeriöltä ei ole heti työt loppumassa.

Kuulemma nämä arvot jaetaan kaikkialla Pohjoismaissa.

Työryhmissä joihin itse osallistuin, keskustelua herätti vaikuttamisviestintä. Omassa työssäni vertaan Suomen ulkopolitiikkaa ja meidän viestintään mielelläni rakkaaseen länsinaapurimme Ruotsiin. Siinä missä minusta ruotsalaisten ulkopolitiikka on usein kärkästä, jopa suorastaan aktivistista, on Suomen pikemminkin varovaista ja harkittua.

Vaikka meilläkin on mielipiteitä ja kantoja, niistä pikemminkin ollaan hissukseen ja vaikuttaminen pyritään tekemään kabineteissa. Sitten kun tulee valmista, voidaan asiasta jokin tiedote kirjoittaa. Tällä kokemuksella en pysty sanomaan kumpi lähestyminen tehokkaampaa: ruotsalainen vai suomalainen.

Turvallisuuspolitiikka ja diplomatia ovat herkkää työtä juuri siksi, että seurauksetkin ovat vakavia. Viestinnän näkökulmasta on selvää, että suomalaisen mallin mukaiseen diplomatiaan on vaikeampi luoda lisäarvoa somettamalla, mutta diplomatiaa tuskin vain somettamisella pelastetaankaan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Muistikuvia ja muistiinpanoja stipendivuodelta - 16.05.2018
• Atlanta on kuin subtrooppinen Espoo ja BeltLine sitä mitä Baana Helsingissä haluaisi olla - 05.04.2018
• Spring Break ja paratiisi hurrikaanien välissä - 28.03.2018
• Hajavahaintoja New Yorkin katumuodista - 13.02.2018
• Yhteisöllisyydestä ja asuntosäätämisestä - 12.01.2018
• Aika kortilla ja koulutus kallista - 03.11.2017
• Queensista Manhattanille - 19.10.2017
• Paniikki New Yorkissa - 03.10.2017