Tämä on ensimmäinen ja viimeinen muotiblogaukseni, mutta pitkään harkittu sellainen. Ajoituskin on sopiva sillä juuri tällä viikolla pärähti jälleen käytiin vuosittainen New York Fashion Week.

Kuten ehkä olette jo kautta Atlantin rantain kuulleet, New York on yksi maailman muotikeskuksista. Kaupungin kaduilla voikin nähdä sekä melko ‘kreisejä juttua’ että täysin banaalia workwear vaatetta, josta aikoinaan normcore suuntaus ammensi. Nyt viisi kuukautta tarkasteltuani täkäläisiä, olen tullut johtopäätökseen, että newyorkilaiset ovat pukimissaan lähempänä meitä suomalaisia kuin esimerkiksi ruotsalaisia tai muita skandinaavisia kansoja.

Ruotsalaiset, kuten muut skandit ovat toki kauniita, rohkeita sekä hurmaavia, mutta heidän yltiöpäisen harkittua pukeutumista ja sliipattua olemusta, joka noudattaa tarkasti kulloinkin voimassa olevaa viimeisintä trendiä, ei pidä coolina kukaan täysipäinen. Siinä missä ruotsalaiset mukautuvat muotiin ja mössöytyvät samaksi harmoniseksi trendimassaksi, ovat kaikki newyorkilaiset sekä suomalaiset omanlaisella tavalla vähän rumasti tai sitten harkitun epähuolimattomasti pukeutuneita.

Kuten Leo Tolstoi kirjoitti Anna Kareninassa, “Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”. Tämä kasku kääntyy myös kuvaaman muotia ja pukeutumista, “Kaikki kauniit ja muodikkaat ihmiset ovat kauniita ja trendikkäitä samalla tavalla, kaikki epätredikkäät ovat aitoja tai aidosti rumiluksia omalla tavallaan.”

Monipuolisesta New Yorkista, sen valtavan erilaisista ihmisistä ja näiden kantamista tyyleistä oli aluksi vaikeaa löytää mitään yhteistä ja jaettua, mutta jotain löytyi kuitenkin – nimittäin JanSportin reput. Kyllä, JanSportin reput.

Täällä Suomessa olemme tottuneet, että lähinnä pienet lapset käyttävät Jansporttia koulureppuna ja myöhemmin teineinä ehkä kaljareppuinaan sekä hämäräheikit burner reppuinaan (burner puhelimen reppuvastine). New Yorkissa, uskokaa tai älkää, JanSportia käyttävät kaikenikäiset sekä säätyiset.

JanSportin reput heiluvat huolettomasti sekä trenditietoisen nuoren, financial districtin pankkihiiren, että Carharttia ja Caterpillarin työvaatteita kantavan rakennustyöläisen selässä. Haluan myös uskoa, että aikana jolloin identiteettipoliittiset kysymykset sekä konservatiivi vs. liberaali -asetelma valtaavat tilaa keskeisimmiltä työn ja pääoman ristiriitaa koskevilta kysymyksiltä, JanSportin reppu ei lokeroidu.

Vaikka reppu itsessään on rumahko, niin ajatus koko väen jakamasta repusta on kaunis tässä eriarvoisuuden halkomassa kaupungissa. Ja ajatus se on aina tärkein.

Alla kuvakooste kaupungilla vastaan tulleista repuista.

JanSport on sekä statement että no-statement.

JanSport istuu hyvin aina kiireisen knickerbockerin selkään. Usein repun kanssa käytetään esimerkiksi farkkuja ja takkia.

JanSportia ulkona ja sisätiloissa.

Huomaa vasemmalla JanSportin vedettävä matkalaukku!

Yksiväristen kuosien lisäksi kadulta voi bongata myös ruutukuvioista JanSporttia.

JanSportia kaduilla metrossa.

JanSport nimestä löytyvät sekä alfa että omega kirjaimet.

Ken tietää mitä näissäkin repuissa on sisällä, mutta merkki on JanSport!

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Muistikuvia ja muistiinpanoja stipendivuodelta - 16.05.2018
• Atlanta on kuin subtrooppinen Espoo ja BeltLine sitä mitä Baana Helsingissä haluaisi olla - 05.04.2018
• Spring Break ja paratiisi hurrikaanien välissä - 28.03.2018
• Visiitti Suomessa ja Suomi maailmalla - 21.02.2018
• Yhteisöllisyydestä ja asuntosäätämisestä - 12.01.2018
• Aika kortilla ja koulutus kallista - 03.11.2017
• Queensista Manhattanille - 19.10.2017
• Paniikki New Yorkissa - 03.10.2017