Uuden aikakauden alku
Alkuvuosi on ollut intensiivinen. Opiskeluihin liittyviä tehtäviä on paljon, ja tuntuu vahvasti siltä, että juuri nyt on alkamassa uusi aikakausi, sekä henkilökohtaisessa elämässäni että maailmanjärjestyksessä. Ensimmäisestä olen innoissani, jälkimmäisestä kauhuissani.
Washington D. C. Trumpin virkaanastujaisten jälkeisenä päivänä 21.1.2025.
Moni ystävä Suomesta on kysynyt, miltä Trumpin toisen presidenttikauden alku New Yorkista katsottuna näyttää. Uskon, että aika samalta kuin Helsingissäkin: sekavalta. Päivästä toiseen saa lukea uutisia, joita ei olisi koskaan kuvitellut näkevänsä. Olin seuraamassa Trumpin virkaanastujaispäivän tunnelmia Washington D.C.:ssä. Uuden hallinnon ensimmäisestä päivästä lähtien on ollut selvää, että näkyviä tuloksia halutaan nopeasti. Muutamassa viikossa on saatu aikaan merkittävää kaaosta sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Ihmiset ympärilläni tuntuvat olevan hämmentyneitä ja huolissaan. Jopa huippuyliopiston henkilökunnalla on kirkkaan kokonaisnäkemyksen sijaan tarjota lähinnä aukkoista analyysia ja sekavia kysymyksiä.
Helmikuun 18. päivänä seurasin Columbian kampuksella keskustelutilaisuutta, jossa CNN:n Christiane Amanpour ja Bidenin hallinnon kansallisen turvallisuuden neuvonantajana työskennellyt Jon Finer keskustelivat Columbian kansainväliseen politiikkaan keskittyvän tiedekunnan dekaanin Keren Yarhi-Milon johdolla siitä, miten Trumpin hallinto muuttaa USA:n ulkopolitiikkaa. Amanpour oli juuri palannut Euroopasta, jossa hän oli ollut seuraamassa Münchenin turvallisuuskonferenssia.
Ei Eurooppa pärjää ilman amerikkalaista aseapua, tuntui olevan paneelin keskeinen viesti. En ole eri mieltä analyysista, ja arvostan kaikkien panelistien asiantuntemusta, mutta mielessä kävi myös ajatus siitä, että Euroopan asioista puhuttaessa olisi hienoa, että keskustelussa olisi mukana myös joku eurooppalainen. Olen jo pitkään ollut huolissani siitä, mitä amerikkalaiselle demokratialle on tapahtumassa, viime viikkoina rinnalla on kasvanut huoli Euroopan tulevaisuudesta. Trumpin hallinto tulee muuttamaan koko maailman valtasuhteita tavalla, jonka kokonaisvaikutuksia on vielä mahdotonta nähdä. Juuri tulevaisuuden näkymän sumeus on pelottavaa.
Paneelikeskustelu, jonka järjestäjänä toimi Columbia School of International and Public Affairs.
Näiden isojen kysymysten äärellä olen kiitollinen siitä, että saan työskennellä tässä ammatissa. Kun maailma tuntuu sekavalta, itselleni paras tapa käsitellä sitä on tehdä töitä, ja yrittää auttaa myös yleisöä ymmärtämään, mikä kaiken kohinan keskellä on oleellista. Vähitellen alan myös ymmärtää, miten paljon Columbian datajournalismin maisteriohjelma tulee antamaan minulle uusia taitoja tämän journalismin perustehtävän tekemiseen. Kuvasin juuri ystävälleni puhelimessa olevani ”käymistilassa tietämättä, mitä lopputuloksesta odottaa”.
Syksy oli väsyttävä, raskaampi kuin olisin koskaan kuvitellut. Mutta nyt koodausopinnoissa kaikista tuskaisin alkuvaihe on tarvottu läpi. Talviloman lepo tuli tarpeeseen, ja sen jälkeen kaikki tuntuu kirkkaammalta. Nyt ymmärrän, että olen oppinut valtavasti. Vihdoin viime lukukaudella koneen ääressä sitkeästi vietetyt tunnit ja error-viestien äärellä koettu epätoivo alkavat maksaa itseään takaisin. Olen todella oppinut uusia taitoja, joita voin soveltaa juttuprojekteihin.
Yksi kevään pääkursseistamme on nimeltään Data Studio. Ideana on, että meillä on deadline kahden viikon välein. Siinä ajassa tulee tehdä juttuprojekti, jossa on karkeasti eroteltuna seuraavat vaiheet:
- Data-ohjautuvan juttuidean keksiminen.
- Oikean datan löytäminen/kerääminen.
- Datan analysointi ja siivoaminen siten, että siitä löytää oman jutun kannalta olennaisen.
- Datan visualisointi juttuun sopivaan muotoon.
- Jutun tekstin kirjoittaminen ja mahdollisten haastattelujen tekeminen.
- Nettisivun rakentaminen (HTML & CSS)
- Jutun julkaiseminen internetissä ja jutun tekoprosessin avaavan tiedoston kirjoittaminen.
Ja tämä kaikki kahdessa viikossa! Kun viime viikolla sain valmiiksi ensimmäisen projektini, en voinut uskoa, että todella tein tämän kaiken. Haluan muistuttaa, että ennen tätä maisteriohjelmaa en tiennyt ohjelmoinnista tai verkkosivujen rakentamisesta mitään. Se, että kehitys nollasta tähän on tapahtunut muutamassa kuukaudessa, on rehellisesti sanottuna uskomatonta.
Toistaiseksi keskittynyt nimenomaan teknisten datataitojen opiskeluun – en niinkään sisältöön. Ensimmäinen projektini käsitteli vuoristoratoja. Keskeisin tietolähteeni oli kansainvälinen vuoristorataharrastajien ylläpitämä tietokanta. Tällä hetkellä työstän projektia, jonka pohjalla on tietokanta New Yorkin kaupungin koirien lisenssitiedoista. Keskityn muun muassa tällaisiin kysymyksiin: Mitkä ovat kaupungin suosituimmat koirien nimet? Entä onko Manhattanin, Brooklynin ja Bronxin suosituimmissa koiraroduissa eroa?
Kaiken maailman politiikan kuohunnan keskellä datataitojen kehittäminen tällaisten kevyiden aiheiden parissa tuntuu huojentavalta. Tämä on kuitenkin vain lyhyt välivaihe. Pian alan työstää lopputyötä, jonka aihe tulee olemaan vakavampi. Ja totta kai odotan jo innolla sitä, että pääsen soveltamaan koko ajan kehittyviä taitojani yhteiskunnallisesti merkittävimpiin juttuhankkeisiin. Tuntuu kuin eteeni olisi avautunut aivan uusi mahdollisuuksien maailma. Alan vasta nyt ymmärtää, miten data-ohjautuvaa ajattelutapaa voi hyödyntää journalistisen prosessin kaikissa vaiheissa. Uuden äärellä oleminen on huumaavaa! Jos maailma ei tule olemaan sama Trumpin toisen presidenttikauden jälkeen, ei myöskään minun tapani tehdä journalismia tule olemaan sama näiden maisteriopintojen jälkeen.
Ensimmäinen juttu, jonka julkaisin alusta asti itse rakentamallani internet-sivulla.