Olen viime viikot sauvakävellyt tutuilla kaduilla, rentoutunut omassa saunassa, ihastellut luonnonkukkia lähimetsässä ja syönyt suomalaista tattaripuuroa aamupalaksi. Asioita, joita minun piti tehdä vasta muutaman kuukauden päästä. Olen ollut Suomessa nyt yli kuukauden reilun kahden ja puolen Wienissä vietetyn kuukauden jälkeen. Täällä elämä on ollut monin paikoin vapaampaa kuin se olisi ollut Itävallassa. Rajoituksista huolimatta Suomessa esimerkiksi useammat liikkeet ovat pitäneet ovensa auki ja useista ravintoloista saa noutoruokaa. Itävallassa monta viikkoa kestäneitä tiukkoja rajoituksia on alettu pikkuhiljaa purkaa. Pääsiäisen jälkeen avautuivat pienet liikkeet, toukokuun alussa avautuvat suuremmat liikkeet ja myöhemmin toukokuussa myös ravintolat saavat avata jälleen ovensa tietyin rajoituksin. Itävallassa kaupassa käydessä on käytettävä maskia, kun taas Suomessa voin tehdä ostokseni myös ilman maskia. Suomessa olen myös voinut vapaasti käydä ulkoilemassa ilman sakon uhkaa. Suosikkilenkkipolullani on viime viikkoina ollut selvästi tavallista vilkkaampaa, mutta ei kuitenkaan niin ruuhkaista, etteikö vastaantulevia muita lenkkeilijöitä pystyisi ohittamaan hyvän turvavälin päästä.

Vierailin Wienissä ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten. Vierailuni aikaan huhti-toukokuun vaihteessa kaupungissa valmistauduttiin pian alkaviin Euroviisuihin.

Kevät taitaa olla Wienissä juuri nyt parhaimmillaan. Vuokranantajani on lähettänyt kaupungista välillä kukkaisia kuvia, joita olen katsonut haikein mielin. Wienistä lähtiessäni ajattelin, että palaan sinne vielä myöhemmin keväällä takaisin, mikäli se on mahdollista ja järkevää. Mitä enemmän päiviä kuluu ja mitä pidemmälle kevät etenee, sitä epätodennäköisemmältä näyttää, että voisin palata enää Wieniin tai että se olisi järkevää, vaikka mahdollista. Kun alkaa listaamaan asioita puolesta ja vastaan, näyttää siltä, ettei varsinaisia hyviä syitä Itävaltaan palaamiselle tässä vaiheessa juurikaan ole. Vaikka pettymys on kova, olen pyrkinyt näkemään asioissa myös hyviä puolia. Pystyn Suomessa tekemään koronaeristyksestäkin huolimatta monia asioita, kuten suunnittelemaan kesän puutarhaistutuksia.

Itse työharjoittelu on sujunut koronakriisistä ja sen aiheuttamista muutoksista huolimatta ongelmitta. Tietokoneen ja puhelimen avulla tehtävä työ onnistuu hyvin riippumatta siitä, missä työtä tehdään, kunhan vain saatavilla on kunnollinen nettiyhteys. Yksin kotona suoritettava etätyö ei kuitenkaan toki ole sama asia kuin paikan päällä toimituksessa tehtäessä. Ensinnäkin työtehtävistä jäävät pois ne, jotka olisivat vaatineet läsnäoloa toimituksessa tai matkustelua. Toisekseen yksin kotona työskenneltäessä sinulta puuttuu ympäriltäsi työyhteisö, jonka kanssa keskustella niin työ- kuin muistakin asioista. Neuvoa tai apua ei kysy yhtä hanakasti kuin sen tekisi silloin, kun työkaveri istuu vieressä, eikä spontaaneja keskusteluja tai yhteisiä lounaita ole mahdollista tehdä. Myös kielikylpy jää saamatta, kun ainoa paikan päällä oleva keskustelukumppani on suomea puhuva avopuoliso. Lisäksi etätyö ei mahdollista tutustumista työkavereihin syvemmin tavalla, joka olisi mahdollista samassa toimituksessa työskenneltäessä. Olen kuitenkin iloinen, että ehdin tehdä töitä Kansainvälisen lehdistöinstituutin työntekijöiden kanssa edes vähän aikaa Wienin toimituksessa. Lisäksi videoyhteyden välityksellä pidettävät palaverit tuovat ihmiset edes hetkeksi hieman lähemmäs.

Kansainvälinen lehdistöinstituutti (IPI) jäljittää lehdistönvapauteen kohdistuvia rikkomuksia eri puolilla maailmaa koronaviruspandemian aikana. Kuvakaappaus IPI:n sivuilta.

Toimittajat ovat koronakriisin etulinjassa ja heidän roolinsa luotettavan tiedon välittäjänä pandemian aikana on korvaamaton. Voisin kuvitella, että monelle toimittajalle esimerkiksi Suomessa tämä aika on kiireestä, stressistä ja poikkeuksellisista työoloista huolimatta myös mielenkiintoista. Työharjoittelu Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa (IPI) on puolestaan tarjonnut aitiopaikan tarkastella olosuhteita, joissa toimittajat eri maissa työskentelevät, ja kuinka kriisitilannetta käytetään hyväksi lehdistönvapauden rajoittamiseksi eri puolilla maailmaa. Valitettavan monessa maassa esimerkiksi tiedon hankinta on vaikeaa. Esimerkiksi Filippiineillä itsenäisten mediayhtiöiden osallistumista virallisiin tiedotustilaisuuksiin on rajoitettu merkittävästi. Esimerkiksi kysymykset on toimitettava moderoijalle etukäteen, joten toimittajilla ei ole mahdollisuuksia kysyä täydentäviä kysymyksiä tiedotustilaisuudessa. Monissa maissa toimittajat ovat myös huolissaan omasta terveydestään koronaviruksesta uutisoidessaan. Intiassa usean kymmenen toimittajan on tähän mennessä todettu sairastavan koronavirusta. Intiassa uutistyöhön huomattavia haasteita tuo myös maan hallitus, joka on valjastanut käyttöönsä monenlaisia keinoja estääkseen itsenäisiä medioita uutisoimasta koronaviruspandemiasta. Afrikassa puolestaan on tähän mennessä IPI:n tietojen mukaan ollut suurin määrä fyysisiä ja sanallisia hyökkäyksiä toimittajia kohtaan. IPI on myös nostanut esille huolen Euroopan tilanteesta. Pahimmat rikkomukset pandemian aikana on nähty Itä- ja Keski-Euroopassa. Unkari on tästä vakavimpia esimerkkejä. Kansainvälinen lehdistöinstituutti jäljittää toimittajiin ja lehdistönvapauteen kohdistuvia rikkomuksia koronaviruspandemian aikana. IPI:n nettisivuilta löytyy aiheesta paljon materiaalia kiinnostuneille. Nettisivuilta voi myös lukea, miten toimittajat eri maissa kertovat kokemuksistaan uutistyössä koronaviruspandemian keskellä.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Journalismin merkitys on tärkeämpää kuin koskaan, mutta talousahdinko varjostaa median tulevaisuutta - 02.07.2020
• Koronavirus tuo vaarallisen lisähaasteen toimittajille lehdistön vapautta polkevissa maissa - 02.06.2020
• Koronapäiväkirja – Puolitiehen jäänyt unelma - 02.04.2020
• Toimittajan työ ilman internettiä ja sosiaalista mediaa on suunnistamista pilkkopimeässä - 10.03.2020
• Koirankakkaa ja oopperaa Wienin historiallisilla kaduilla - 03.02.2020